Tein tänään taas 9 tuntia paskaduunia. Joskus mietin tulenko koskaan etenemään muunlaisin töihin ja olenko todella niin tyhmä etten mihinkään muualle pääse. No todellisuushan on että työnsaanti perustuu sattumaan, suhteisiin, valtaan, rahaan ja sukupuolittuneisiin ajattelutapoihin. Kulli ja Katla ovat esimerkiksi molemmat olleet yhtä paljon täällä töissä ja tehneet samoja hommia, mutta ei tarvi kauaa arvailla kummalle tarjottiin hotellin johtajan paikkaa. No Katla ei ole asiasta valittanut millään tavalla vaikka yleensä feministi onkin, mutta kyrpii se että sekä työnantajat itse että työhönottajat eivät edes tule ajatelleeksi muuta kuin niitä perinteisiä vaihtoehtoja, nainen siivoo ja mies määrää. Mutta mitä vaihtoehtoja minulla on, olisin voinut jäädä kotosuomeen odottelemaan toimeentulotukea kun en parempaa hommaa saanut mistään, elän idealistisessa toivossa että jonain päivänä pääsen tästä kusisten vessojen siivoamisesta ja kilttinä tyttönä tarjoilemisesta parempaan hommaan, tosin siihen mennessä aivojeni käyttöaste on kutistunut niin minimaaliseksi että tuskin osaankaan muuta kuin hymyillä amerikkalaista Fosshotel-tekohymyä ja vaihtaa 5 lakanaa puolessa tunnissa.

Teinit eivät tee töissä mitään vaan juoruilevat, ne eivät koskaan pese kylpyhuoneen lattioita, eihän sitä näe päälle päin mutta inhottaisi tietää että muiden jalkasieniä ei ole pesty lattiasta pois, hotellissa jossa yö maksaa 19 000, siis yli 200 euroa! Aurinko lämmittää aamulla idän puolen ja illalla lännen puolen huoneet (mukaanlukien minun huoneeni) yli 40-asteiseksi joten niitä on tuska siivota ja illalla ei pysty nukkumaan ennen 23:a.

Puhuin ensimmäistä kertaa viikkoihin suomea suomalaisten kalastusmatkalaisten kanssa jotka aloittavat juomisensa joka päivä jo puolelta päivin. Myös täällä ikänsä asunut nainen oli oppinut äidiltään suomea sujuvasti.

Sain päätökseen erinomaisen Vigdís Grímsdóttirin Z - Ástarsagan jota tulkitsen kirjallisuuskurssille, viimeiselle ruotsin kurssille jota toivottavasti suoritan koskaan Jynkkylään. Isabelle ja Katla menivät eilen Reykjavíkiin, minulla on ensi viikolla kaksi kokonaista vapaapäivää joina en varmaan lähde taas minnekään koska maksoin viimeisillä rahoillani äidille velkaa pois.

Menee hermot tämän sivuston kanssa kun kuvia ei jostain syystä voi asetella järkevästi. En siis jaksa laittaa enempää tällä kertaa.

Maanantaina olimme uimassa Katlan ja Isabellen kanssa. Oli lämmintä +23 astetta. Keskustelimme mm. siitä miten mikään paikka ei koskaan näytä samalta kuin miksi sen on alunperin kuvitellut.

Eilen lähdimme Katlan kanssa kohti Thingvelliriä joka on historiallisesti tärkein paikka Islantilaisille, siellä on pidetty tärkeimmät kansankokoukset ja julistettu itsenäisyys ja sitä rataa. Paikka on myös Euroopan ja Amerikan mannerlaattojen leikkauspiste ja jatkuvasti nämä mantereet erkanevat toisistaan.

Vaeltelimme vähän aikaa ja kävimme urheilun vastapainoksi kakkukahvilla erittäin viehättävässä kahvilassa. Vieressä oli myös todella pieni kirkko, siis se oli pienempi kuin pienenpienen Sottungan pieni kirkko, kuusi penkkiriviä ja urut ihan penkkien ja alttarin välissä.

Kävimme myös vesiputouksella, ja niitähän täällä riittää. Pilvet olivat koko päivän jotenkin oudon näköisiä ja illalla tuulen koventuessa ne alkoivat näyttää ihan pyörteisiltä.

Keskustelimme vaikka mistä Katlan kanssa ja hän soitti minulle punk-bändinsä Venustirin (???) musiikkia, ja basso ja laulu olivat erittäin persoonallisia. Hän kertoikin itse laulavansa, en osannut tunnistaa ääntä. Hänen pikkusiskonsa soittaa bassoa ja oli soittanut toisessakin menestyksekkäämmässä bändissä, saanut kehuja arvosteluissa jopa Islannin parhaan basistin titteliin saakka, mutta sitten bändi oli saanut managerin joka oli kusipää ja halusi tehdä hänestä nätisti hymyilevän smiletalk-ikonin, jolloin hän pisti bändin valitsemaan hänen ja managerin välillä, ja bändi valitsi managerin. Katla kertoi myös feministiasenteestaan, ja kuinka haistatti sovinistiäijälle vitun, siis konkreettisesti kuukautisverta..se on liian pitkä juttu mutta en voinut olla nauramatta vedet silmissä. Monia muitakin yhtä hauskoja juttuja kuulin mutta enpä kerro niitä teille!

Ajoimme Reykjavíkiin ja kävimme kahvilla kuuluisan basistin kanssa, joka nyt on töissä taidemuseolla. Heidän äitinsä on paikallisen tilastokeskuksen ylijohtaja ja isä alkoholisoitunut runoilija, ja suku on Heimayein aatelisia, miten sellaisella saarella voi olla säätyjakoa joskus parisataa vuotta sitten kun siellä nytkin asuu vain 300 asukasta? Kulli ja Katja ovat toisilleen sukua 6. polvessa kuten kaikki islantilaiset keskimäärin!

Kävin "järvellä" ja kiertelin kaupunkia. Kävin todella viihtyisässä vegaanikahvilassa hummusleivällä ja kotitekoisella inkiväärioluella, vaikka Gulli antoikin minulle ohjeeksi mennä vetämään kännit Austurtorgetille. En ottanut kuitenkaan neuvosta vaaria vaikka monet olivatkin juomassa lämpimän tiistain kunniaksi ko. aukiolla.

Kävin myös Reykavíkin "metsän" tarkastamassa, oli mahtavaa käydä puskakusella pitkästä aikaa. Euforiset elämykset voivat lähteä pienestä. Sitten alkoi tuulla niin perkeleesti, odotin Katlaa Hallgrímskirkjan luona ja meinasin jäätyä kuoliaaksi, minulla ei ole puhelinkaan toiminnassa kun lopetin liittymän.

Ajoimme takaisin rantareittiä koska Selfossin silta oli remontissa. Pilvet olivat todella mahtavan näköisiä ja auringonlaskua jatkui koko matkan ajan, puoli taivasta oli punaisena. Ajoimme parin pienen rannikkokylän läpi ja näin mm. islantilaisen vankilan. Juoksimme rannalla niin että kengät olivat hiekassa ja hiekkaa kengässä.

Olimme perillä vasta ennen yhtä, yleensä olen kiltisti nukkumassa siihen aikaan, olen todella huolestuttavan säännönmukainen täällä.

Tänään en jaksanut lähteä mihinkään vapaapäivästä huolimatta koska aion käyttää viimeiset rahani velkarahani maksamiseen. Menin siis sen sijaan vain vaeltamaan vesiputoukselle jonka piti olla noin tunnin matkan päässä mutta jota kukaan ei ollut onnistunut löytämään. Löysin sen kuitenkin tuskallisen heinikkovaelluksen jälkeen, ja epätoivoinen joutsen yritti uida kohti putousta mutta valui sen voimasta taaksepäin. Täällä linnut uivat melko usein taaksepäin tai joskus jopa lentävät, kuten eilen kovalla tuulella.

Väsynyttä tunnelmaa Hellassa. Eilen kävelimme Isabellen kanssa paikalliselle vesiputoukselle joka oli minun mielestäni vain koski. No kaunista oli silti eikä näkynyt muita merkkejä elämästä kuin hevosenkengän jäljet maassa. Vesi on uskomattoman puhdasta ja kaikki värit näyttävät kirkkaimmilta täällä kuin missään. Ainakin aurinkoisella säällä. Oli jopa niin lämmintä että söimme lounasta ulkona.

Minulle on iskenyt matkakuume ja olen pohtinut mm. mahdollisuuksia lähteä Turkin kautta maateitse Intiaan, vähintään puoli vuotta matkalla jos ensin saisin töitä joista tienaa. Mutta kun opinnot lopetettuani joudun maksamaan sitä prkl:n opintolainaa jota nostin 4 vuotta opintoja varten jotka eivät hyödyttäneet ketään eikä mitään, ainakaan tutkinnon muodossa.

Ti ja ke vapaa, en tiedä mitä teen, ehkä Katlan kyydissä vakiopaikkaani Reykjavíkiin koska en jaksa suuren budjetin matkaa tehdä, ehkä seuraava vko menen Heimayin (??) saarelle. Kaikki Reykjavíkissa asuvat tuntuvat olevan täydellisiä kulttuuri- ja musiikkialalla työskenteleviä tyyppejä jotka matkustavat paljon ja puhuvat kaikkia kieliä. Kadehdin heitä.

Nyt syömään Isabellen crepesejä elikkä lättyjä.

Kuvia tien varrelta


Tässä jaksossa tutustutaan lähemmin blogin henkilöhahmoihin, sillä juonenkulun suhteen ei ole tapahtunut mitään muutoksia. Paitsi että päähenkilömme sai tietää seuraavan kuukauden työskeeman ja työtä pukkaa aivan liikaa. Ja italialaiset käyttäytyivät taas aivan apinoiden aamiaisella, varastivat kaikki kynät talosta ja antoivat huonointa mahdollista palautetta. Mutta minkäs teet kun ruoka ei voi koskaan olla samanlaista kuin mamma italian casassa.

Allora, pomoni Kullin alias Gullin alas Guthlaugurin olen maininnut jo useaan otteeseen. Kulli on töissä kolme kuukautta vuodessa ja lopun ajan hengailee lämpimillä saarilla ja ranskankielisissä maissa. Kulli on koulutukseltaan filosofi ja rakastaa reggaemusiikkia. Kulli rakastaa huonoja vitsejä ja eräs hänen suosikeistaan onkin: "Are you Finnish?"

No ei sille kukaan muukaan naura.

Katla on Kullin kihlattu ja opiskelee antropologiaa ja kaikkia maailman kieliä päähenkilömme tavoin mutta on myös oppinut niitä, eli puhuu sujuvasti mitä tahansa paitsi suomea. Katla on väsynyt jatkuvasti koska tekee pysyvästi yövuoroa, aina kun Kulli ei ole töissä Katla on, joten he näkevät kesällä toisiaan periaatteessa vain työssä. Katla on ylpeä islantilaisesta aksentistaan ja maailma on hänen mielestään "pyyttifful" ja "vonterful". Mikään ei näytä yllättävän eikä stressaavan häntä vaan ottaa maailman lunkisti. Kahdesti viikossa hän käy kitaratunnilla koska toivoo oppivansa soittamaan muutakin kuin punkia.

Alexandra on 16 vuotta ja sinisilmäinen blondi, joka tykkää elämän nautinnoista ja on hankkinut kesätyörahoillaan mm. kevarin. Hänellä on vanhempi poikaystävä jonka kanssa he olivat viikonlopun Akureyrissa mökillä ryyppäämässä. Alexandra hymyilee aina ja on makea kuin fariinisokeri.

Barbara on hyvä kaveri Alexandran kanssa ja myös erittäin sweat. Johtuneeko siitä että minun ja Isabellen espanja on muy fatal, mutta hän lässyttää puhuessaan espanjaa, en osaa kuvailla oikein miten. Barbara on pieni ja tumma ja saa lapsen lokakuussa, ja maha on nyt jo puolet hänen koostaan. En ole pystynyt tutustumaan tarkemmin Barbaran sielunelämään koska emme puhu samaa kieltä. Barbara ja Alexandra viettävät lounastauot huoltoaseman irtojäätelöiden parissa ja työaikaansa kortinpeluun ja jutustelun lomassa islantilaisen rentoon malliin.

Elin on Alexandran äiti ja välillä yötöissä täällä. Myös hän on iloinen koko ajan ja hänellä on samanlainen nykerönenä kuin Alexandralla. Hän puhuu englantia erittäin islantilaisella aksentilla, mikä kuulostaa siis skotlannilta. Hän on melko puhelias, reipas eikä varmaan istu aloilleen koskaan. Vaikea kuvitella että tällainen ihminen nukkuu joskus.

Isabellestä olenkin jo kertonut. Tähän saakka ranskan aksentti on ärsyttänyt minua, nyt aloin tottua siihen ja huomasin oppineeni taas viikossa kuuntelemaan ranskaa, minulle ei tarvi enää kääntää kuin puolet jutuista. Isabelle on ilopilleri ja vauhtia täynnä, ja nauramme paljon kielivaikeuksien kanssa. Hän ei tajua aina puhuvansa minulle ranskaa tai espanjaa, ennen kuin puhun takaisin suomea. Isabellellä on poikaystävä joka on Reunionin saarelta (mikähän se lienee suomeksi?) jossa Katla ja Kullikin ovat asustelleet. Isabelle puhuu paljon poikaystävästään joka ei halua poistua kaupungista eikä ymmärrä miksi joku menee vapaaehtoisesti Islantiin. Isabellen pitää soittaa poikakaverille joka ilta, jotta tämä muistaisi vielä hänet, sillä vaarana on että poikaystävä löytää uuden tytön. Tämä on Isabellen ensimmäinen ulkomaanmatka ja hän on yllättynyt monista asioista, kuten kesättömästä kesästä, kalliista hinnoista, siitä ettei syödä päivällistä yhdessä, lyhyistä lounastauoista ja siitä että liftaaminen voi olla hauskaa. Hänellä on jalat maassa mutta pää pilvissä sopivalla tavalla.

Tässä ovat kaikki henkilöt jotka ovat töissä Mosfell-hotellissa. Ranskalainen tyttö tulee vielä heinäkuun alussa. Erittäin sukupuolittunut työnjako siis täälläkin.

Kävin muuten tutustumassa paikalliseen saunaan elikkäs höyrysaunaan elikkäs damp bathiin. Menin sisälle koppiin, siellä ei ollut ketään muita. Ulkopuolella oleva mittari varoitti korkeasta lämpötilasta, +43c. Pientä tilaa ympäröivät muoviset istuimet ja sisällä oli niin paljon vesihöyryä että tuskin näki mitään. Kyllähän siellä istuu mutta hiki tuskin tuli. Hot potitkin voisivat mielestäni olla vähän kuumempia, +40 asteen lämpöinen vesi on mielestäni laimeaa, ei kuumaa.

Alors, eh bien, j'ai eu TROP!

Nokkani on punainen kuin ..en keksi juuri mitaan punaisempaa talla hetkella. Onnistuin polttamaan naamani maailman eraassa kylmimmista maista lekotellessani uima-altaalla Akureyrissa.

Ranskalaisia puskee ovesta ja ranska-angstini nousee taas esiin. Vasyttaa neljalla kielelel ajattelu ja turhauttaa, en ole puhunut suomea kolmeen viikkoon. Isabelle on aivan innoissaan opettamassa minulle ranskaa ja kaikki puhuu taalla ranskaa vaikka aluksi sovittiin etta puhutaan vain englantia jotta ranskalaisetkin oppisivat. Tulee vaan paa kipeaksi siita aksentista, huomasin ajattelevanikin englanniksi ranskalaisella aksentilla. Enka mina kuitenkaan opi sita kielta puhumaan, viisi vuotta ranskaa opiskellen ja vuoden ranskalaisten kanssa asuen totesin taman, ja haluan oppia nyt islantia. En oppinut turkkiakaan Turkissa kunnolla koska piti koko ajan kuunnella niiden pirhanan saksalaisten ja ranskalaisten molinaa, valta-asemassa olevat kielet eivat ole siella esteettisyytensa vuoksi. Totuushan on etta maailman kaunein kieli on venaja, nain vaan on nappylat. Mutta islanti kilpailee mielessanin kakkossijasta, kylla iskee tama kieli.

Tylsaa toissa ahistaa kun se Lundin kirje nyt naytti punaista valoa sinne menemiselle. Eilen en valittanyt, eihan minua edes kiinnosta opiskelu, mutta tanaan iski se "olen tyhma ja huono ihminen"-vastareaktio, tuntuu etta olen liian tyhma lakanoiden vaihtamiseenkin, tosin syytan erittain huonosti suunniteltuja pussilakanoita - joissa ei ole reikia nurkissa. Sivistys ei ole viela saavuttanut Viikinkisaarta.

Pakko paasta ulos kallo halkeaa muuten.

Matka Akureyriin

Lauantaina onnistuimme Isabellen kanssa polttamaan melkein hotellin. Isabelle teki gourmet-omenapiirakkaa jonka piti olla niiiiin delicatessea että vesi valuu silmistä. Raaka-aineet piti valita tarkasti ja annostella huolella. Kun piiras oli saatu uuniin menimme odottamaan puoleksi tunniksi. KUn tulin alakertaan haistoin palaneen käryä. Yövuorossa oleva Elin oli nähnyt piiraan kirjaimellisesti räjähtävän uunissa, sillä vuoka ei ollut uuninkestävä. Piiras löytyi savuavana ulkoa nurmelta mustana kuin kekäle ja vuoan sirut uunista.

Sunnuntain paiskimme töitä vaikka oli itsenäisyys/kanssallis/whatever-päivä. Ohjelmaan Hellassa kuului mm. tammojen siittämistä ja paraati joka kulki hotellin ohi, no on niitä vaikuttavampiakin nähty.

Lähdimme iltapäivällä liftaamaan ja teimme taas kyltin Reykjavík. Melkein heti pysähtyikin auto jossa oli 3 jätkää joista kaksi joi kaljaa. Pääsimme Selfossiin asti. Sitten liftailimme siellä kiroten kaikki jotka eivät ota meitä kyytiin ja lopulta ihan komean näköinen Renault pysähtyi. Sisällä oli vanhempi mies jolla oli iso lännenhattu ja puku päällä sävy sävyyn auton kanssa. Hänellä oli kai joku tauti,en saanut oikeen selvää puheesta ja Isabelle ei senkään vertaan. Ymmärsin ainakin että hänellä oli Amerikassa sukulaisia ja hän oli ostanut yhden Reunaultin, tykästynyt siihen niin että osti samantien 6 lisää. Justiinsa. En tajunnut edes vähään aikaan kun äijä vaihtoi islantiin, nyökyttelin vaan kiinnostuneen näköisenä, kai hän tajusi etten kuitenkaan kuuntele. Mies ajeli ympäri Reykjavikia näytellen kaupunkia, Isabelle istui takana kauhistuneena koska ei ollut ymmärtänyt mitään.

Yhtäkkiä mies ajoi johonkin talon pihaan ja ajattelin että nyt tapahtuu se raiskausmurha mistä liftareita aina rivien välissä varoitellaan. Olimme kauhuissamme Isabellen kanssa ja nauroimme hysteerisenä, että nyt se tule kassin kanssa, sillä on tuolla kassissa veitsi tai pistooli tai lihakirves. Mutta jatkoimme vain matkaa keskustaan ja mies vei meidät hotellin pihaan. Tavattomalla mäihällä hotelli sattui olemaan juuri se hotelli josta Gulli oli varannut meille huoneen, kun soitimme tälle ja kysyimme. Isabelle huomasi jättäneensä matkaraamattunsa, Le Guide de Routardin miehen autoon.

Saimme hotellihuoneen ylimmästä kerroksesta kingibedillä 1200/nokka ja aamiasenkin saimme, tosin huonommalla palvelulla kuin meidän hotellissamme :) Kiertelimme kaupungilla, jossa oli todella poikkeuksellisen paljon väkeä ja ilmaiskonsertteja, mm. bändi jonka kappaleen tunnistin jostain kaukaa. Teinit olivat kännissä kuten aina ja ilmassa oli suomalaisen juhannusjuhlan tuntua ja oksennuksen hajua. Söin kasvisbagelin jossa oli kinkkua ja menimme ajoissa nukkumaan. Kävin munanhajuisessa suihkussa ja kastelin kaikki vaatteenikin samalla vedellä, koska suihku oli jotenkin tyhmästi suunniteltu.

Aamulla kävimme kaupassa evästä hakemassa ja aloimme liftata huoltoaseman vierestä. Tietyömaalla työskennellyt nainen tuli sanomaan että ette te tästä saa kyytiä, menkää bussilla kauemmas keskustasta, niin minäkin teen kun liftaan. Ihmiset ajattelee että te olette hulluja, tosin niin ne ajattelevat joka tapauksessa.

Kokeilimme liftata vielä ison tien lähellä ja nainen pysähtyikin pian ottamaan meidät kyytiin ja vei kauemmas kaupungista. Sitten liftailimme taas n. puoli tuntia ja eräs mies tuli kuljettamaan meidät kauemmas. Hän oli ollut Intiassa joogailemassa ja keskustelimme syvällisesti uskontojen olemuksista ja haukuin kaikkia uskontoja rivien välistä. Mies oli suunnitellut buddhalaisuuteen kääntymistä mutta oli todennut sen perustuvan keppiperiaatteelle muiden uskontojen tapaan. Keskustelimme myös onko oikeastaan huonompaa syntyä hämähäkiksi kuin ihmiseksi.

Sen jälkeen liftailimme Mosfellin kohdalla ties kuinka kauan ja olimme menettää toivomme kylmässä säässä kunnes auto pysähtyi ja joku rockbändin kitaristi otti meidät kyytiin. Ajoimme mm. 6km pitkän merenalaisen tunnelin läpi ja se oli uusi kokemus. Pääsimme Akranesiin saakka eikä tarvinnut odottaa kauakaan, kun Isabellen toivoma iso auto pysähtyi ja hyvännäköinen nuori mies otti meidät kyytiin. Hän oli entinen jalkapalloilija mutta loukattuaan polvensa oli ruvennut valmentajaksi. En pystynyt paljoa keskustelemaan jalkapallosta kun en ole juuri mistään vähempää kiinnostunut kuin ko. lajista, paitsi tietysti hiihdosta. Keskustelimme kyllä siitäkin. Ajoimme niin tavattoman kauniiden maisemien läpi että voin sanoa sen olleen kaunein matka minkä olen tehnyt. Vuoristoja, vihreitä ja lumisia, puroja, villeinä tulvivia jokia, merta, laaksoja, tiellä seisovia lampaita ja hevosia, pieniä kirkkoja keskellä-ei-mitään ja keskelle vettä rakennettuja teitä. Islannin värit ovat kesällä parempia kuin maalauksellisia, koska maalaamalla niitä ei voi vangita, ja tuskin edes kuvaamalla.



Olimme Akureyrissa jo 5 aikaan eli n. 6 tunnissa ja kävin ostamassa sikakalliin muistikortin kameraani. Söimme eväitä todella kylmässä säässä satamassa, oli ehkä korkeintaan +5 astetta. Informaatiotoimiston kautta saimme majoituksen 6000kr:lla, olisimme säästäneet paljon jos olisimme ottaneet makuupussit mukaan.

Majatalo oli pieni kuten kaupunkikin, siellä oli vain 3 huonetta. Se oli jotenkin viehättävän vanhanaikainen 70-luvun tapetteineen ja vanhoine helloineen. Joku yksinhuoltajaäiti sitä piti, Islanti on kuulemma yksinhuoltajaäitien luvattu maa, tosin en osaa paheksua, eipä ainakaan pakkoavioliittoon joudu raskaaksi pamahtaneet naiset siis. Ja nuorilla naisilla on melkein aina maha pystyssä ainakin pohjoisessa, tai pikkulapsi mukana.

Joimme kahvia Café Parisissa tmv. jossa ei puhuttu ranskaa ja muuten keskitimme seuraavalle päivällä vapaa-ajan rientomme, koska Akureyrissä ei kauheasti ollut maanantai-iltana tekemistä. Tiistaina kävimme mm. Botanic Gardenissa jossa on jokaista Islannin kasvia ja puuta esillä, ei siis kovin suuri :) Mutta kaunis se oli ja lämpöäkin pukkasi odottamattomasti, lekottelimme nurmella. Kävimme myös taidemuseossa, jossa oli jonkun australialaisen valokuvaajan näyttely, jossa oli eri puolilla maailmaa laitettu paikalliset kantamaan kiviä keoksi ja kuvattu näitä kekoja ilmasta, siis aivan järjetöntä. Lisäksi kuvat eivät olleet edes kovin laadukkaita, ja näyttely loppui kesken. Isabelle kysyi vastaanotosta missä muut museon osat ovat, mutta siellä sanottiin vain: "This is it."

Loistavassa second hand-kirjakaupassa myytiin kirjallisuutta kaikilla skandinaavisilla kielillä, ja islantilaiseksi luulemani Aku Ankka paljastuikin norjalaiseksi myöhemmin, ymmärsin siis siitä jopa jotain. Ostin myös vuodelta 1888 peräisin olevan saga-kirjan, se maksoi 2 euroa. Ostin myös islannin oppikirjan, lähti järki kun en tajua mitään ja hävettää etten osaa edes sanoa "anteeksi" paikallisella kielellä, inhoan englannin vääntämistä ei-englanninkielisille ihmisille.

Gistihusissamme olevat amerikkalaiset olivat ajaneet ylänköjen vuoristossa kolarin ja ihmiset olivat tulleet ottamaan kuvia tapahtumasta. Poliisi oli ollut niin ystävällinen että loppujen lopuksi amerikkalaiset olivat iloisia kolarista, he olivat saaneet ilmaiset opaskierrokset ja kahvit, ruoat ja majoituksetkin oli tarjottu poliisien toimesta (alkaako tämä suomen kieli muistuttamaan nyt liiaksi Finglishiä) Isabelle ja amerikkalaiset eivät ymmärtäneet toistensa englantia.

Iltapäivällä menimme uimahalliin/kylpylään joka oli mukava ja siellä oli paljon porukkaa. Osa ihmisistä näytti olevan suorastaan pakkomielteisiä auringonottajia maatessaan sairaalloisen ruskeina auringonottoon tarkoitetussa lätäkössä. Myös höyrysauna löytyi, kysyin paikallisilta missä se oikea sauna on, he sanoivat: "This is it."

Poltin naamani viimeistään siinä vaiheessa kun istuimme terassilla kahvilla. Paikallisilla on hassu tapa jutella autosta, siis jos näkee tuttuja kesken autolla ajon jätetään auto tyhjäkäynnille ja jutellaan autosta vaikka perässä tiellä on tulossa ihmisiä. Myös bussikuskit tekevät tätä ikkunasta toisilleen.

Ostimme kalliista kaupasta pizzaa ja menimme lämmittämään sitä gistihusille. Emme löytäneet leivinpaperia ja uunikaan ei tuntunut lämpiävän, vaan hellan levyt sen sijaan. Isabelle sai hyvän idean laittaa pizza hellalle uunipellin kanssa, hän kun on asiantuntija pizzamestarin siskona. Istuimme juttelemassa kun yhtäkkiä kuumaa lähdettä muistuttava savupilvi alkoi nousta hellalta ja tajusimme pizzan olevan tulessa. Huudon kanssa onnistuimme nostamaan palavan pizzan pois mutta se oli aivan musta, jouduimme syömään pelkkää salaattia illan.

Tänään aamulla tuli kiire bussiasemalle lähdön kanssa, mutta se johtuikin taas Islannissa niin tavanomaisesta ongelmasta: kello oli väärässä. En voi ymmärtää miksi kaksi kelloa ei voi koskaan olla keskenään samassa ajassa tässä maassa. Lopulta vähän vanhan näköinen bussi tuli ja me olimmekin sitten ainoat matkaajat, butchikuski oli lonti nainen. Jossain vaiheessa pari svedua tuli kyytiimme, ja loppumatkasta ranskalaisia.

Matka oli vaikuttava. Ensin mentiin siistejä maisemia itään päin, sitten käännyttiin Kjölurin reitille jonka varrella ei liikaa asutusta ole. Ajetaan vuorten päällä ja lopulta ei ole edes kasveja, ei ruohoa ei mitään muuta kuin kivikkoa ja lumisia vuoria jossain kaukana, jäätiköt molemmin puolin. Pysähdyimme pari kertaa ihmettelemään maisemia ja sitten muutaman tunnin ajon jälkeen pääsimme asfalttitielle, jonka varrella on Gulfossin kuuluisa vesiputous, joka oli vaikuttava ja keräsi paljon muitakin turisteja. Kastuimme täysin pyrkiessämme lähelle kohisevaa putousta.

Pysähdyimme myös Geysiriä, tuota Kuuluisaa Nähtävyyttä ihmettelemään ja ihmeellisintä oli nähtävyyden ympärille kehitetty hollaballoo. Sadat ihmiset päivittäin kerääntyvät tuijottamaan kamerat valmiina tuota maasta nousevaa munalle haisevaa ejakulaatiota, ja väkijoukko kohisee pettyneenä jos geysir ei kohoakaan korkeuksiin tai tekee vain pienen pulpauksen, mutta voihkii ihmetyksestä kun vesisuihku syöksähtää lyhen ajan ilmaan kastellen lähelläolijat. Viereen on jopa rakennettu Geysir-hotelli ja Geysir-ravintola jotta tätä ihmettä voitaisiin tuijottaa täyteen tyydytykseen asti. Ei sillä etteikö tämä luonnonilmiö olisi ihmeellinen mutta hei c´mon, ylimainostus voi mennä yli ja menee yli ja voi johtaa vain pettymykseen, parhaita ovat nähtävyydet jotka katsoja luulee itse löytäneensä. Ainakin tämän katsojan mielestä.

Selfossin kauppareissun jälkeen liftasimme vielä Hellaan skottimiehen kyydissä, joka oli jossain ihme luostarissa opettajana. Oli tullut opiskelemaan tänne 15 vuotta sitten ja tykästynyt niin että jäi.

Niin, kyllähän tähän paikkaan voi tykästyäkin.

Tuulee 12m/s ja se on taalla ihan normaalia. Isabelle on tuonut hieman vauhtia reggailevan rastapomon, masentuneen teiniaidin ja angstisen suomalaisen elamaan, han on todella vauhdikas ja avoin tyyppi ja sekoittaa koko ajan ranskan, englannin ja espanjan keskenaan.

Eilen oli todella kiireinen aamiainen, jotain 70 vierasta joista noin 50 oli italialaisia, hirveaa huutoa siis. Vohvelirautaan laitettiin niin paljon taikinaa etta se rajahti, joku kaivoi leivanpaahdinta veitsella ja kary kavi ruokasalissa. Lisaksi n. 10 tyyppia oli jatkuvasti kahviautomaatin luona suorastaan huutamassa etta nyt se lakkasi toimimasta, vaikka se vain lammitti vetta. Kuten Gulli asian ilmaisi asiakas ei ole aina oikeassa, vaan idiootti. Pitaa siis suunnitella sen mukaisesti asiat, minusta tuntuu etta itsepalveluvohveleiden kanssa yliarvioidaan asiakkaan alykkyys.

No muuten on ollut viihtyisampaa toissa ja paivat menee suhtkot nopeaa aamiasvuorossa. Illat kokkaillaan ja kaydaan keskusteluja seka katsotaan tv:sta paskaa seka elokuvia jos sellaisia sattuu tulemaan. Eilen tutustuin myos paikallisiin hevosiin ja rikki mennyt jarkkari herasi unestaan ja toimii jostain syysta juuri kun ostin varakameran.

Tanaan siivosin huoneita ja loysin hulahula-vanteen jolla Gulli alkoi

tietysti leikkimaan innoissaan. Isabelle mietti mihin menisi kolmen paivan lomallaan, joka on yhta aikaa kuin minullakin ja sanoin etta han voi tulla liftaamaan kanssani jos haluaa, ja tama innoistui ajatuksesta. Yritin kylla varoittaa etta se on perkeleen epavarmaa, pitkaveteista ja jopa vaarallista hommaa jos saat menee huonoksi eika saa kyytia, mutta han sanoi vaan etta no pitaa ottaa sadevaatteet. Isabelle ei ole kai koskaan liftannut, eika taalla nyt niin paljoa sita harrasteta, vaikka liftarit kyytiin alytaan ottaa. Kuulemma Ranskassa viisaat ymmartaa pelata liftareita, koska vain kahjot liftaa, ja vain hullut ottaa kyytiin. Suomessa ei niin hulluja edes ole, jotka ottaisivat kyytiin. No Fosshotellit tarjoavat meille hotellin vain 2500kr/huone/yo, mika on ehka kymmenesosa islantilaisista hotelleista, tai ainakin viidesosa.

Haukuimme Tolgan kanssa messengerissa Erkania, joka oli hyvaksikayttanyt tatakin, ja kuulemma kauhistuneena juoruillut eilisissa Erasmus-bileissa kaikille minusta jotain kuulemma jarisyttavia lesbotarinoita ja haukkunut, no hyva etta saan mainetta Istanbulissa ja kansainvalisesti. Tyypilla taitaa HIEMAN olla jotain ongelmia oman identiteettinsa kanssa, juuri kun olin unohtanut sen aiemmat torkeilyt ja ihmisten hairikoinnin ja hyvaksikayton. Jees yksi taytyy taas blokata listalta pois. Minun ei tarvi kestaa v-maisia ihmisia kun ei ole pakko!!!

Kuvia laitan sitten kun paasen omalta koneelta nettiin ja ehka siis lomapaivien jalkeen.

Kavin sivistyksen aaressa Selfossin cityssa jossa on jopa 7000 asukasta, mika tuntuu valtavalta maaralta taalla. Gulli hommasi tahan eteiseen tietokoneen jolla paasee nettiin. No nyt se tuli tuohon taas sanomaan "sattananperkele vittu", kuulemma ainoa fraasi jolla Suomessa parjaa. Nainpa.

No aamulla siis soin puuroa ja Isabelle ihmetteli mita se on. Han on Pariisista ja opiskelee taloustieteita kuten kaikki ranskalaiset jotka eivat opiskele kansainvalisia suhteita. Lahdin sitten liftaamaan mutta sain kyydin ennatysvauhdilla, 5 sekunnissa kun jo ulko-ovella kysyin taalta lahdossa olevalta pariskunnalta sattuvatko he olemaan menossa pohjoiseen, he olivatkin menossa vaeltamaan ja paasin suoraan Selfossiin heidan mukanaan. Pari oli Sveitsista ja olivat ajaneet koko Islannin ympari, nahneet varmaan kaikki mahdolliset nahtavyydet ja kehuivat jaatikoita. Jostain syysta jaatikot eivat juuri nyt houkuttele minua, nain tassa vastikaan unta etta yksi sellainen alkoi sulaa kun menin sinne ja meinasin hukkua. Olen myos alkanut nahda huolestuttavan maaran unia tyohon liittyen, siis paani alkaa tyhjentya kaikesta muusta.

Selfossissa sain etsia vahan aikaa ennen kuin loysin digitaalikameroita myyvan kaupan. Ensimmaisessa oli vain yksi kappale, en voinut olla purskahtamatta nauruun pain myyjan naamaa, miten elektroniikkakaupassa voi olla vain YKSI ainoa kamera ja sekin oli kallis. Naytti huolestuttavalta. Sitten sain info/kirjasto/nettipaikasta ohjeen toiseen paikkaan ja siella olikin kameroita, paadyin ostamaan Olympus myy 800:n joka oli erikoistarjouksessa, hintaa oli pudotettu 39 900:sta 22900:aan. Se oli siis jopa halvempi kuin mita suomalaisessa nettikaupassa ja 15% saa takaisin lentokentalla lahtiessa.

Kavin Selfossin parhaassa kahvilassa joka oli vanhassa puutalossa keskustassa ja soin siella kinuskikakun, joka lahenteli makuelamyksena jo tartolaista suklaakakkua, jota syodessa saa orgasmin. Hintakin oli orgastisen korkea lahes 10euroa kahvin kanssa.

Kavin hankkimassa kirjastokortin, vaikka se maksoikin 1200kr (vuodeksi). Kirjastossa oli ihan ok kokoelma englanninkielista kaunokirjallisuutta seka yllatyksekseni muutama suomen, ruotsin, norjan ja tanskankielinen teos, jopa "Underdog" joka minun pitaisi lukea kirjallisuuskurssille kiireesti. Kirja vaikuttaa hyvalta, mutta pakon edessa v-ttaa lukea sita. Vapaaehtoisesti ei varmana v-ttaisi. Loysin myos islantilaista kaannettya kirjallisuutta ja dvd:itakin tuntuu olevan kivasti, kunhan nyt saisimme sen dvd-soittimen tanne gistihúsiin.

Alkoi sataa tihkuttaa ja paatin palata takaisin. Joku iso okyn nakoinen auto pysahtyi ottamaan minut ja kuskina oli puku paalla oleva mies. Juttelimme jotain ja han kysyi mista olen ja mita teen, no kysyin tietysti samaa ja han totesi olevansa toissa parlamentissa, ministerina. Sitten en osannut kysya mitaan koska en tajua politiikasta mitaan ja havetti paljastaa tyhmyytensa, sain kuulla etta 63 jasenta on parlamentissa enka kehdannut kysya mika ministeri han on. Mika oli tyhmaa sinansa.

Seuraavaksi sain odotella vahan aikaa keskella korpea ja lopulta hiekkaa kuljettava rekka pysahtyi ottamaan minut kyytiin, sisalla oli aika nuori kaveri ja sai tehda eforttia kiivetakseen sisaan, en ole matkustanut rekalla kuin yhden kerran 12-vuotiaana. Tyyppi oli jollain pienella, siis islantilaisella mittakaavalla, paikkakunnalla ja piti sita tylsana, myoskin piti rekan ajoa pitkastyttavana. Taalla pain kylla on muutenkin todella ikavystyttavaa, onneksi sentaan voin kameralla viihdyttaa itseani, siina on videokuvatoimintokin rajattomasti muistikortin tilasta riippuen. Voin tehda dokumentin siita kuinka tylsaa taalla on. Tai ottaa ihan vain kuvia.

Kolmas kyyti oli kaksi naista, jotka olivat liettuasta kotoisin, toinen oli asunut Selfossissa 5 ja toinen yhden vuoden. Autossa soi ihana liettualainen poppi ja toinen nainen selitti jotain aanekkaasti liettuaksi, osaan sanoa silla kielella vain "aciu". Paasin hotellille asti taas alle tunnissa, tosin lyhyita matkoja kerrallaan. Akureyriin on varmaan mahdollista liftata, mutta se voi vieda aivan helkkarin kauan aikaa.

Nyt pitaisi kirjoittaa juttu siihen Pyhajokiseutuun ja ottaa itsesta jotain turistikuvia.

Nukuin sitten jotain 14 tuntia melkein putkeen, heräten välillä vain paperinohuen seinän takaa kuuluvaan erittäin äänekkäseen kuorsaukseen ja käytävältä kuuluvaan mölinään. Laiskottaa yhä enemmän ja enemmän ja Kullin kanssa heitämme aivan levotonta läppää ja vittuilemme toisillemme, en keskustele mitään järkeviä kenenkään kanssa. Kulli osaa sanoa "painu vittuun" painottaen aina jälkimmäistä tavua ja "sukssi suolle". Tänään tuli ranskalainen tyttö töihin nukuttuaan ensin bussissa aseman ohi, vaikuttaa suhtkot järkevältä, toivottavasti täällä puhutaan kesällä muutakin kuin ranskaa.

Täällä ei tapahdu mitään enkä näe ketään joten todella pysähtynyt tunnelma on. Tulee mieleen Kubrickin "Shine" yhä enemmän, tänään varsinkin kun imuroin yläkerran pitkää käytävää ja tuli sähkökatko, tunnen valuvani hitaasti johonkin psykoosin jos en näe sivistystä pian, varsinkin kun Kulli näyttää valuvan sinne vielä nopeamman virran mukana koska on töissä 12 tuntia päivässä eikä oikeasti näe muita kuin meidät ja kauheita ryhmämatkaturisteja.

Huomenna siis lähden Selfoss-cityyn etsimään kameraa. Järkkäriin on mennyt nesteitä matkalla, nyt mietin miten saada vakuuutukselta rahat koska vahinko on tavallaan omaa syytä. Kele. Pakko kuitenkin saada kamera.

Lundista oli tullut kirje, mutta tietenkään äiti ei osaa ruotsia joten ei voinut kertoa olenko päässyt yliopistoon vai en. Ainakin opintotukeni katkaistaan ja lainojen takaisinmaksua kyseltiin jo, tosi valoisalta näyttää siis opintojen suhteen. Ja kämppäkin pitäis hankkia ja mahdollinen muutto tehdä taas päivässä, no sehän ei ole mitään uutta.

Pakko painua ulos mä tulen hulluksi!

19c helleaalto iski. Ihmiset kulkevat jo kylmemmälläkin t-paitasillaan täällä, nyt melkein minäkin.

Illalla tv:stä sattui tulemaan islanniksi tekstitetty "Ondskan" joten pystyimme kaikki katsomaan leffaa, mikä oli aika vaikuttava. Twin Peaksiin tuli eilen lauma tanskalaisia ja aamiaisella oli aivan hulinaa kun ne mölisivät siellä yhtä aikaa ja kymmenen seisoi leivänpaahtimen ympärillä valittaen ettei se toimi. Sanoin että siihen on yksinkertainen hoito, laittakaa töpseli seinään. Kahviakaan ei osattu laskea automaatista ja ne joi sitä oikeasti 3 automaatillista, tavallisesti menee ehkä 1/3. Hullu matkanjohtaja oli jo aamuseitsemältä huitomassa keittiössä jotain pikinikistä ja halusi laittaa vähän eväitä jääkaappiin, muutama sikspäkki Carlsbergiä. Ne on jotain lääkärejä jotka on täällä konferenssissa. Aamulla se sama akka tais huitoa kuuden jälkeen tuolla sauvakävelyllä, mutta illalla oli kyllä juotu kaljaa ja viiniä joka huoneessa. Gullilla meni hermot ja hän rauhoitti mieltään kuvittelemalla ampuvansa naisen ja onnistui vielä puhumaan ystävällisesti. Minä en pysty tekohymyilemään edes tuon mielikuvan takana. Pitää välttää tuon naisen kaltaisia.

Uusi tyttö tuli tänne, 16-vuotias joka on vatsa pömpöllään raskaana. Gulli sanoi ettei tämä osaa englantia, ajattelin että hyvä, tapaan kerrankin anglokielten vaikutusten pilaamattoman aidon islantilaisen. Tyyppi olikin Chilestä. Gulli muisti että osaan espanjaa ja käski minua neuvomaan suihkun ja vessan pesu espanjaksi kun toisen 16-vuotiaan Alexandran kanssa ne eivät kuitenkaan tee mitään, minä näin vanhempana tiedän paremmin..kauheaa olla jo senioriosastoa.

Olen käynyt yhden kurssin espanjaa 3-4 vuotta sitten ja aluksi en osannut sanoa mitään muuta kuin "esta, aqui, bien" mutta sitten muistui jotain mieleen ja yritin mölistä jotain, ymmärsin kyllä paremmin kuin pystyin puhumaan, tuli vain turkkilaisia sanoja mieleen. Hassua että Turkissa tuli usein juuri espanja mieleen. Tämä Barbara ei sitten tiennyt missä on Suomi, mutta ei kai se niin kumma ole. Mun piti tehdä kaikki raskaimmat työt koska toinen oli raskaana, kaikki pussilakanoiden laitot ja imuroinnit joita inhoan todella. Lihasmassa kasvoi suhisten ja illalla oli varmasti isommat muskelit kuin aamulla herätessä.

Istuin vaikka kuinka kauan työajalla Kullin kanssa jutellen kun tällä ei tunnu olevan kiire hoputtaa mua mihinkään. Mun piti arvioida alakerran tulevan taukotilan sisustusta ja ideoida sen viihtyisyyttä. Katla lähtee tänään Reykjavikiin loppuviikoksi ja oli väsynyt aamulla vedettyään jotain 7. 12 tunnin yövuoron putkeen.

Menin uimaan töiden jälkeen ja se on himo paikka, ja parasta on että islantilaiset edes eivät altaassa ui vaan löhöävät hotpoteissaan. Kävin itsekin taas 42C-altaassa ja oli erittäin rentouttavaa saada hierovaa suihkua kipeytyneeseen selkään. Luulen että 10 kerran lippu loppuu aika pian. Nyt sitten ei ole loppupäivänä muuta tekemistä, ei ole vielä saatu dvd-soitintakaan tänne.

Selfossista saa maailman parasta paikkakunnalla tuotettua vaniljajogurttia jossa on käytetty aitoa vaniljaa.

Mikä saa ihmisen haluamaan liikkeelle, mikä tekee levottomaksi ja haluttomaksi olla paikoillaan

Päivän piristys 9 tunnin sunnuntaityöpäivän jälkeen, jäätelöä ja kahvia. Islannissa on kuulemma maailman parasta jäätelöä, en tiedä mutta helkkarin hyvää kuitenkin. Kahviaddikteja on paljon, tosin Suomelle eivät vetäne vertoja, taitaa ainoastaan Norja mennä edelle.

Tänään olin taas aamiaisvuorossa ja "iso pomo" oli täällä. Tulee yhä enemmän ja enemmän Twin Peaks mieleen tästä kylästä, kun kaupungin logossa on vuori, kylä on todella outo ja pieni ja sisäsiittoinen, omituisia ihmisiä pyörii ympärillä ja tämä päivä on niinkuin se jakso jossa sinne kahvilaan oli tulossa joku tarkastaja mutta ne eivät tienneet kuka se on, ja sitten luulivat jotain junttia siksi tyypiksi. No tänään yritin sitten pohtia kaikkia (miespuolisia) ihmisiä, että tuo se varmaan on kun näyttää rikkaalta/krapulaiselta/nyrpeältä. Yhtäkkiä sitten keittiöön loikki äijä sivuovesta ja halusi lainata minulta rättiä, no se sitten olikin se pomo.

En tunne täällä olevani matkalla, tämä tuntuu jotenkin niin tutulta tämä paikka, mutta ei kuitenkaan ahdistavalla tavalla toistaiseksi. Jostain syystä kotiudun äkkiä uusiin paikkoihin, tosin koti ei ole ehkä sana jota haluan käyttää, koska joillekin koti on paikka johon haluaa aina palata ja jossa tuntee itsensä tervetulleeksi jne..minulle koti on paikka josta haluaa päästä pois ja jossa alkaa tuntea ahdistusta ja kun paikka alkaa tuntua kodilta tietää että on aika lähteä.

Kun lähtee kerran reppureissaamaan niin siitä saa joko elinikäisen trauman tai täydellisen pakkomielteen. Pääsin ulkomaille ensimmäistä kertaa vasta 19-vuotiaana lähtiessäni tuntemattomien ihmisten kanssa festareille Unkariin. Sanomattakin selvää addiktoiduin ensimmäisestä annoksesta ja seuraavana kesänä tein paskaduunia orjatyönä jotta pääsisin toteuttamaan unelmani, reilimatkan. Se oli aivan helvetin mahtavaa ja maailmankuvani ja elämänkatsomukseni muuttui täydellisesti. Sen ymmärtää vasta sitten kun/jos itse on löytänyt matkailun salaisuuden, jos ei sitä löydä niin paha käydä selittämään sanallisesti. Se on niinkuin olisi saanut uuden aistin, aiemmin on selvinnyt ilman sitä mutta vasta kun saa sen niin huomaa miten tarpeellinen se on ja minkälaisia elämyksiä se voi tuottaa.

Ensimmäistä kertaa lensin joskus 20-21 vuotiaana ja sekin oli kuin uskonnollinen herätys, tai parempaa, kiitää pilvien läpi ja niiden yläpuolelle. Ja miten lähellä "ulkomaat" loppujen lopuksi ovatkaan, mikä hemmetin kynnys niihin on ollut lähteä? Nyt kynnys vain madaltuu enkä enää suunnittele kauaa kun päätän lähteä johonkin. Raha on ainoa ongelma, mutta enemmän olen tienannut ulkomailla kun kuluttanut, menemällä töihin ja liikkumalla liftaten sekä yöpymällä coachsurfing-tyyppisissä majoituksissa.

Matkalla tuntee olevansa vapaa, liikkeellä, poissa arkipäivästä. Voi aina häipyä jos alkaa ahistaan ja vaihtaa maisemaa tai viipyä jos viihtyy. Tapaa uusia ihmisiä, jotka ovat täysin eri tai täydellisellä tavalla samalla aaltopituudella, kuulee uusia kieliä, näkee ällistyttäviä maisemia ja rakennuksia, tottuu aluksi omituisiin tapoihin ja voi naureskella toisten outoudelle sekä sille ymmärrykselle, että Suomi on vain yksi pienenpieni valtio maapallolla, jonka ihmisillä on tasan yhtä outoja tapoja, maisemia, rakennuksia ja kieli kuin muillakin (paitsi ranskalaisilla on oudompia).

Aivovuotoa

9 tuntia töissä enkä muistanut edes että tänään on lauantai, onneksi. Tänne alkaa tulla yhä enemmän turisteja ja se tarkoittaa juoksemista ja kiirettä aamiaisella. Pomoni, tuttavallisesti Kulli on töissä koko kesän 12 tuntia joka päivä ilman lomia ja alkaa jo nyt näyttää vähän väsähtäneeltä, minkähänlainen burn out sillä on elokuussa? Täällä ihmiset vetää ihan hirveitä työviikkoja ja virallinen työviikon pituus onkin 44 tuntia, ja monella on kaksi työtä, muakin siis jo kysyttiin töihin siihen ravintolaan jossa kuulemma sitä pomoa epäillään nettilapsipornosta, ihan sivuhuomautuksena..

ARgh kauheaa asua työpaikallaan, ja viettää koko aika pomonsa ja työkaverinsa kanssa, on vaikea erottaa vapaa-aikaa ja työaikaa kun pitää käyttää samaa keittiötä omien ruokien kokkailuun kuin missä on töissä aamulla. En jaksa oikeen kirjoittaa työstä tarkemmin tällä kertaa kun mieluummin suljen koko duunin tajunnastani pois vähäisellä vapaa-ajalla, ja pääasiassa työ on ihan aivokuollutta hommaa. Olen koko viikonlopun töissä, huomenna tulee vielä joku superpomo tarkastukselle ja pitää hymyillä koko aamu, ei mulla ole edes hymyilylihaksia ja vituttaa sellainen amerikkalainen kuminaama meininki. Ensi viikolla on vain yksi vapaapäivä. Jostain syystä olen joutunut aika paljon ruotsia puhumaan täällä, ja osaan nyt jo sanoa "olen Mirja olen Suomesta en puhu islantia" islanniksi.

Niin tämä on siis tällä kertaa minun oma tietokoneeni, siitä johtuu ä-kirjaimen comeback :)

Viime yönä teinit rellestivät kylällä ja ajelivat pillurallia. Kova meininki ja kuulemma olivat känniset örveltäneet toisella puolella taloa. Mietin aina täällä kuljeksiessani mikä saa ihmiset jäämään tämmöiseen paikkaan koko iäkseenki, mitä niiden ihmisten päässä liikkuu ja millainen niiden maailmankuva on. Kai se paikka missä on on sitten maailman keskipiste, en osaa samaistua koska olen muuttanut jatkuvasti siitä asti kun olin 19 ja paikka jossa asuin siihen asti vihasin syvästi, tai siis ainakin omaa elämääni siellä ja olen katunut monesti varsinkin lukioaikoina etten lähtenyt jo yläasteen jälkeen pois, mutta taloudellisesti siihen ei ollut mahdollisuuksia. Muutin kyllä asumaan yksin jo 17-vuotiaana, minkä takia minulla ei edelleenkään ole ajokorttia kun vanhemmat eivät sitten suostuneet maksamaan sitä.

Tätä kortittomuutta taas ihmeteltiin täällä autoilun siionissa jossa bensiini on halpaa ja paikkoihin pääsee vain ja ainoastaan autolla. Jos ihmiset haluaa luonnon helmaan niin ne ajaa sinne autolla patikoimaan, minulla ei esimerkiksi ole mahdollisuutta mennä täältä mihinkään kuin ehkä liftaamalla, jos lykky käy. Täällä ei voi tosiaan edes kävellä mihinkään, koska joka ikinen pellonpientare on rajattu aidoin yksityisomistukseen ja kävely/pyöräteitä ei ole rakennettu. Että tällainen totuus ulkoilun Luvatusta Ihmemaasta.

Mutta jotta en antaisi täysin väärää kuvaa olen kyllä viihtynyt täällä ja oikeastaan huonoja puolia ei muita olekaan, sää ei ole läheskään niin kylmä kuin mainostetaan (ne jotka mainostavat eivät ole käyneet Suomessa), uima-altaat on aivan mahtavia koska niihin oikeasti ei mennä syväjäädytettäviksi vaan niissä on LÄMMINTÄ VETTÄ, kieli on mahtava, maisemat ovat UPEITA vaikka joudunkin täällä peltojen keskellä jumittamaan ja koko ajan on semmoinen elävä meininki vaikka ollaan pienessä kylässä, Suomessa tuntuu että 100 000 asukkaan paikkakunnallakin on ihan kuollutta eikä kukaan puhu toisilleen. Ja on mahtavaa asua hotellissa ja syödä maailman parasta skyriä ja vohveleita joka aamu niin että napa ratkeaa. Mitäs muuta.. liftaamisesta on hyviä kokemuksia, tänään Gullikin otti liftarin kyytiin joka päätyi tänne hotelliin yöpymään. Se on erittäin tärkeä asia, jos ei omista ajokorttia eikä aio vähiä rahojaan sellaisen hankkimiseen lähitulevaisuudessa käyttääkään. Ja kasvisruokailu on täällä helpompaa kuin luulin, kaikki kysyy jo etukäteen "Are you a vegetarian?" En tiedä näytänkö erityisesti joltain vegaanihihhulilta vai onko se vaan täällä niin yleistä. Ja täällä ei ole niin konservatiivisia paskaperseitä kuin eräissä porvarivaltioissa, täällä siis HOMOT JA LESBOT SAA MENNÄ NAIMISIIN JA ADOPTOIDA LAPSIA, herranjumala sentään niistä tulee varmaan ihan kieroutuneita ja perverssejä poloisia!!!!!! Terveiset Päivi Räsäselle ja uskonsisarille.

No niin mutta siis, tämä on aika kuivakka matkablogiksi, koska en oikeastaan ole matkalla vaan asun täällä ja vietän todella tylsää arkielämää. Vasta 18.päivä on luvassa muutaman päivän lomaa, jolloin olisi suunnitteilla lähteä tarkastelemaan Akureyta ja pohjoista Islantia, juhannusta täällä sitten ei vietetäkään.

15C

voi voi mikä helle siis. Aamulla olin hyvissä ajoin liikenteessä lähteäkseni Thórsmörkiin ja menin odottelemaan huoltoaseman pihalle varttia vaille kymmenen, bussin piti tulla kymmeneltä. Odotin ja sitten joku minibussi tuli, ajattelin etteihän tuo voi minkään joen yli mennä, siinä lukikin Skaftafell kuten pitikin toisen bussin olla menossa juuri sinne. Sitten tuli toinen minibussi ja kysyin minne se on menossa mutta kuski sanoi sen olevan matkalla Víkiin. Joten odotin ja arvelin etteivät aikataulut ihan pidä täälläpäin. Menin lopulta infosta kysymään ja he käskivät kysyä huoltoasemalta, siellä ei tiedetty mutta arveltiin että bussi on jo mennyt. Menin takaisin hotellille ja Gulli soitti bussiyhtiölle, joka sanoi että bussi on jo mennyt. Se oli siis tullut yli varttitunnin etuajassa, en ole ikinä ollut maassa jossa bussit voivat tulla ETUajassa joten en osannut tällaista odottaa.

Jouduin sitten jäämään tänne Hellaan, paskaan kylään. Lähistöllä oleva Hekla-vuori on muuten islantilaisessa mytologiassa ollut kulkuväylä Helvettiin, siis tää on oikea Helvetin kylä.

Menin uimaan uima-altaalle koska muuta aktiviteettejä täällä ei juuri voi harrastaa, se sijaitsee 100m:n päässä kuten kaikki muutkin palvelut täällä. Ostin 10 kerran lipun ja se maksoi vain 1900 eli noin 20 euroa, todella halpaa. Saunaa en löytänyt vaikka mainoksen mukaan sellainen piti olla, allas oli täynnä mummoja ja pappoja (eläkeläiset pääsee ilmaiseksi) ja niitä piti väistellä uidessa koska ne valloittivat koko keskialueen. Altaan vieressä oli myös kolme poreallasta, joista tosin vain yksi poreili, yksi oli n. 38 astetta, toinen 38-40 ja kolmas 40-42, menin tietysti kuumimpaan, joka olisi voinut olla kuumempikin olla. Sinne tullut mummo kyllä tuntui pitävän vettä erittäin kuumana ja puhui käsittääkseni jotain kuumuudesta islanniksi, jouduin vain sanomaan että ég skill ikke. Ihan kaikki ikäluokat täälläkään eivät puhu englantia.

Sain siivottua huoneen, todella hauska lomapäivä. Ei jaksais tehdä oikein mitään, ehkä lainaan Katlan ja Gullin leffoja ja menen alas katsomaan.

Ylämäki alamäki. Menin Reykjavikiin ja sitten sinne valasmatkalle, joka oli täynnä jotain brittiläisiä ja saksalaisia turisteja, sinänsä inhoan ryhmämatkoja. Mutta tämä oli ihan jees, en ole ikinä nähnyt valtamertä. Sää oli huono ja aika helvetin kylmää oli ulapalla, jouduin lopulta kiskomaan päälle kauheat isot haalarit joita laivayhtiö lainasi. Aallot kävi aika korkeina ja ainakin 12m/s tuuli, ja laiva heittelehti välillä melkoisesti niin että sai pitää kiinni, pelkäsin että tuuli nakkaa päästä rillit mereen.

Osa porukasta huusi kauhuissaan, ja sitä enemmän mua nauratti, seisoin ainoana laivan keulaosassa vaikka aallot pyyhki laivan yli, se oli hauskaa kun näki miten valkoinen aalto tulee laivan alta, ei se tule todellakaan niinkun tsunami jossain hollywood-leffoissa hitaasti kohti horisontista, vaan ryöpsähtää laivan alta ja ropsahtaa niskaan, onneksi oli sateenkestävät vaatteet. Olin kyllä aika märkä sitten palatessa.

Emme nähneet mennessä yhtään valasta, kävimme aika kaukana ihan länsiniemekkeen tuolla puolella eli niin lännessä kuin Euroopassa vain voi mennä. Pysähdyimme myös "Puffin-Islandilla" eli lunnisaarella, jossa ne lunnit vaan istua tollottelivat munimassa. Ne lähtee syksyllä lentelemään etelään eivätkä pysähdy ollenkaan maalle, lentävät vaan ja kai nukkuvatkin lennossa. Ja tulevat sitten keväällä Islantiin munimaan.

Palatessa näimme pari miekkavalasta tai lähinnä niiden evät vilahtavan aaltojen välissä kun ne kävivät pinnalla hengittämässä, sitä sitten ihmiset menee oikeen porukalla kaukaa asti katsomaan, ja valaita ei voinut vähempää kiinnostaa. Samasta satamasta kuin valaankatselualukset lähtevät muuten myös valaanpyydysalukset, mikä on hieman kontroversielliä.

Tulin takaisin ja löysin helposti hospitalityclub-osoitteen joka oli keskustassa. Tyypit asuivat kellarissa ja pihalla vilisti lapsia, oven avasi Camillan (en muista nimeä tarkkaan?) mies ja penska vilahti heti ovesta ulos. Camilla itse istui kämpässä 5kk vauva sylissään ja oli hippimäisittäin pukeutunut kastimerkein ja pyörein aurinkolasein, kämppäkin oli aika hippi. Juttelimme niitä näitä ja Camilla oli vähän outo, mutta mukava. Hän lämmitti minulle ruokaakin. Nukuin sohvalla hieman epämukavasti mutta silti kuin tukki 10 tuntia vaikka keskiyön aurinko paistoi koko ajan naamaan. Aamulla heräsin sitten yhdeksältä ja lähdin kaupungille.

Kävin Nordic Housessa mutta kirjasto olisi auennut vasta 12:lta, joten join vain islantilaisittain edulliset kahvit kahviossa. Kävelin lammen ("järven") rantaa joka on mukavinta aluetta Reykjavikissa ja näin jumalattoman ison joutsenen tepastelevan ympäri järveä. Söin puistoaamiaisen ja sitten kävelin, kävelin ja kävelin kaupungilla johonkin lähiöön asti. Kävin sitten pyörähtämässä ensin vahingossa oikeussalillakin ennen kuin löysin Culture Housen, jossa oli mm. näyttely vanhoista keskiaikaisista teksteistä ja sagoista, joista mm. Eddan tarina oli erittäin hupaisa ja mielenkiintoinen queeraiheisesti Thórista, joka pukeutuu naiseksi niin ettei oikea Freyja joudu menemään jättiläisten luo, jotka tahtovat tämän vaimokseen.

Söin suhtkot edullisen keittolounaan 500 kruunulla paikassa, joka oli täynnä kännisiä äijiä jo ennen kolmea iltapäivällä, no nythän onkin torstai.. Kävelin sitten hospitalityclub-tyypin neuvomaan paikkaan liftaamaan Hella-kyltin kanssa ja aluksi vaikutti epätoivoiselta, mutta 20 min. sisällä uuden näköinen auto pysähtyi ja joku mies otti kyytiin. Hän oli journalisti Morgunbladidissa ja kyseli mm. mistä Suomessa puhutaan tällä hetkellä, no mistä minä tiedän. Hän oli filosofi koulutukseltaan joten ei sen järkevämpää kuin antropologian opinnotkaan.

Pääsin vähän matkan päähän, sitten ehdin tuskin seistä minuuttia kun toinen auto pysähtyi ja lastentarhan opettaja otti minut kyytiin, varmaan ensimmäinen nainen elämäni aikana. Otti kyytiin siis. Juttelimme säästä ja ilmastosta ja kaikesta, sitten hän jätti minut kaupunkiin joka on sen mahtavan vuoristotien alla, ja sieltä sain kyydin pariskunnalta, joka meni Selfossiin. Kävin Selfossissa kaupassa ja sieltä sain liftata vähän aikaa, aurinkokin alkoi porottaa päähän. Lopulta kaksi nuorta naista pysäytti auton ja he sattuivat olemaan Hellasta, ja toinen oli kai tulossa huomenna töihin tänne hotelliin, ja oli siellä ravintolassa myös jonne minuakin kysyttiin tuuraamaan, en ole vielä lupautunut mihinkään. Toinen oli tuossa uima-altaalla töissä. Kyllä, Islannissa jokaikisessä kunnassa on lämmitetty uima-allas. Ehkä menen sinne huomenna, jos en päädy lähtemään Þórsmörkiin vaikka huomenna sataakin aivan täydellä varmuudella. NO koskapa täällä ei.

Löysin jotain kirjoja englanniksi, saksaksi, ranskaksi ja islanniksi videoiden luota ja joku mies oli innoittunut niin paljon islantilaista runokirjaa lukiessaan, että oli kirjoittanut runon jossa kerrottiin että tämä kirja innoitti minua kirjoittamaan tämän runon. Itse ajattelin tehdä omaelämäkerran Margaret Thatcherin tyyliin, 900 sivua vähimmäispituus ja kuvia minusta pingviinejä silittämässä ja kättelemässä kuuluisuuksia. Voisin aloittaa Rockefellerin perheestä, joka on täällä Hellassa käymässä, ja heidän autonkuljettajansa ovat tässä hotellissa yötä, niin huikean tasokas tämä hotelli on. Huomenna kun on tältä erää viimeinen vapaapäivä.

Nyt on pakko lopettaa, Gulli on virittänyt tämän nettiyhteyden ulko-oven viereen ja ovi on auki ja tulee kylmä.

Tanaan tulin sitten Reykjavíkiin, liftasin puoli tuntia tai tunnin ennen kuin sain kyydin, mulla oli Gullin tekemæ Reykjavik-kylttikin. Kaksi semmoista veljestæ otti kyytiin joista toinen oli toissa Arabiemiraateissa. Ajettiin jonkun vuoren yli ja oltiin kirjaimellisesti pilvessæ.

Toinen tyyppi ajoi minut autolla johonkin ostoskeskukselle josta paasin bussilla keskustaan. Menin kyselemææn valasretkiæ ja Gulli jærjestikin sitten puhelimitse ihan ilmaisen kierroksen, joka olis maksanut ainakin 45 euroa muuten. Kævin syomassa ihme kopperossa satamassa, jossa soi 50-luvun musa ja muutenkin sisustus oli legendaarinen, hampurilainen maksoi "vain" jotain 450kr. Muut asiakkaat oli jotain kalastajaæijiæ. Valasmatkayhtiollakin oli sateenkaarilippu esillæ, hieman outoa.

Hieman myrskyæ on ilmassa, voi olla aika hirveæ sææ siellæ merellæ. Tæmæ on varmaan elæmæni ainoa valasmatka ja sekin hirveæssæ sææssæ ja ilman kameraa. Huomasin hotellilla ettæ siinæ kamerassa on muutakin vikaa kuin akun puute, pelkææn pahoin ettæ jotain rasvoja on pææssyt linssin sisææn matkalla kun se næyttææ omituista væriæ siitæ katsoessa. Jee.

Kavin myos siina toisessa luterilaisessa kirkossa. Ja sain ilmaisen majoituksen joltain hospitalityclub-tyypilta, saas nahda miten aijan kay...

En pææssyt Reykjavikiin kun en kuullut majoituksesta mitææn niin sitten Katla ehti jo lahtea, ja olisin sitten saanut kahdestakin eri paikasta majoituksen, prkl! NO nyt on kuitenkin kolme vapaapæivææ, en tiedæ mihin sitæ rahattomana uskaltaa suunnistaa.

Tæællæ tuulee aivan vitusti ja arska paistaa vielæ, kellon on kymmenen. Kævin kæveleen ja pennut pummas tupakkaa. Sitten kævelin kohti Heklaa ja johonkin olemattoman puron varteen ja huomasin ettæ tæællæ kaiken maan omistaa joku ja sitten se aidataan aidalla ja sinne pææsee vain luvan tai rahan kans. Kuten geysirit ja muut luonnonnæhtævyydet. Menin puron varteen ja makasin kolossa, ja huomasin ajattelevani ettæ raakkuvat linnut muistuttavat tietokonepelien ææntæ, siis næin eikæ toisinpæin.

Aiemmin kævin kæveleen ja keskusta loppui parinsadan metrin pææssæ, tai siis tiekin loppui ja olin pellolla. Kævelin sitten Ytri Rangan viertæ pellolla ja lopulta oli joka puolella ympærillæ vain peltoa. Sitten læhdin kævelemææn kukkulalle ja siellæ oli taas yksi aita, no kiipesin sen yli ja siinæ oli sellainen traktoritie, jota pitkin kuljin ja pæædyin johonkin pihaan. Sitten yhtækkiæ pisti pææ jostain navetasta ja se oli joku sonnin pææ. Ja sitten yritin kævellæ toista kautta pois, mutta se olikin joku lammasaitaus jossa olin ja kauhea mææræ kilejæ tollisteli ympærillæ. Jouduin sitten kævelemææn talon pihasta pois. Myos joku mummo ihmetteli kun ihminen kævelee peræssæ ja sanoi sitten "Gutan dæg" tai jotain vastaavaa ja vastasin samankaltaisesti takaisin.

Joo, Hetlan pæivæt ovat niin tapahtumarikkaita.

Vitutustunnelmissa

Tæællæ ollaan Hellassa ja yhtækkiæ tuli kolme vapaapæivææ ja nyt pitæis tunnin varoituksella læhteæ Reykjavikiin koska saan ilmaisen kyydin ja sieltæ jonnekin, majoitusta ei ole ja tilillæ ei ole siis rahaa yhtææn, kun palkkakin tulee vasta ensi viikolla. Eikæ se saatanan kameran akku ole tullut postissa, siis jææ kuvaamatta kaikki, sitten viimeisenæ pæivænæ voi ottaa Hellan pelloista kuvia. Jee. Pæin vittua menee ja tæællæ sataa koko ajan ja tuulee niin perkeleesti ettæ pææ voi oikeasti irrota niskasta. Enkæ pææse edes messengeriin vaikka tællæ pomon koneella jotenkin tænne bloggeriin pææsenkin.

Tyo on jees mutta kiirettæ pitææ ja montaa vapaapæivææ ei tænæ kesænæ ole, tottakai ainut sauma sattui just tæhæn ennen ensimmæistækææn tilipæivææ ja kun sææt on paskat eikæ varmaan pysty oikeen liftaamaankaan kun kukaan ei liiku missææn. Kele. Nyt ois lauantaihin asti vapaat mutten tiedæ minne voin mennæ ilman rahaa.

Kirjoitan taas joskus kuukauden pææstæ, tæællæ oikeesti maksaa netti væh. 3euroa minuutti, vittu mikæ elintasomaa.

Kaikki on mennyt kuten suunniteltu, eli vastoin suunnitelmia. Aamulla heræiltiin 5 aikaan Anna-Marin kanssa (piru viekoon tæmæn islantilaisen næppæimiston kanssa). Mentiin lentokentælle hyvissæ ajoin ja menin terminaaliin 5, mutta siellæ olikin aivan vitunmoinen jono check-inniin, jotain turkkilaisporukkaa joilla oli 100 000 laukkua sekæ karkailevia kirkuvia penskoja ja niiden kanssa meni aikaa, tuli todella kiire, jonotin 1,5 tuntia, sitten pææsin jonon ohi ja sitten piti viedæ laukut johonkin special-baggage osastolle koska oli enææ 15 minuuttia læhtoon.

Ajattelin ettæ nyt tapahtuu taas "Berliinit" eli lento missataan jonotuksen takia. Special Baggage-luukullakin piti jonottaa joidenkin ruotsalaisten peræssæ. Sitten vaan torkin itseni jonon ohi turvatarkastuksessa ja juoksin tæysiæ toiseen pææhæn terminaalia portille 11, oli enææ 10 minuuttia ja ajattelin etten ehdi. Mutta kone olikin myohæssæ ja koneeseen siirtyminen vielæ menossa. Yes I made it!

Koneessa oli pelkkiæ ruotsalaisia ja en næhnyt ikkunasta mitaan, koska istuin kæytævæpaikalla ja joku pariskunta pussaili ikkunan edessæ ja otti kuvia koko helvetin laskeutumisesta. Nukuin melkein koko matkan 5 minuutin pætkissæ, kunnes pææ lorpsahti epæmukavasti. Ruokaa eikæ vettæ lennolla ei saanut jos oli koyhæ eikæ halunnut maksaa 3 euroa yhdestæ vedestæ. Olin enkæ halunnut.

Islannin lentokenttæ oli pieni, siis varmaan pienempi kuin Helsingissæ ja sataa tihkutti sekæ tuuli pirusti. Kævin vessassa ja nostamassa omituista rahaa muutaman tonnin, sitten ostin lipun kaupunkiin City Bussilla.

Jos lentokenttæ oli pieni niin bussiasema oli tuskin silmin havaittavissa, aivan koomista. Matkalla sinne oli vain kivikkoista peltoa ja muutama ruma matala kivitalo joihin oli yritetty maalata pari pastellinsævyistæ raitaa, jotta maisema ei olisi niin synkkææ. No oli se silti. Bussiasemalla kysyin saisko laukkuja sæilytykseen, koska virallista sæilytystæ ei ollut ja nainen kæski tuoda laukun takaisin. Hæn kysyi nimeni ja kirjoitti vain "Mirja" koska tæællæ riittææ vain etunimi kun ihmisiæ on niin væhæn. Sæilytys maksoi n. 4 euroa.

Sieltæ kævelin keskustaan eikæ sææ oikeastaan ollut niin kylmæ, itse asiassa aika læmmin suomalaisittain sanottuna. Pyoræhdin siinæ isossa kirkossa jonka nimen taas unohdin, no se on se kirkko, ei tæællæ montaa ole. Se korkea. Sitten kævelin keskustassa ja vaikka tiesin ettæ se on pieni niin silti se oli tosiaan PIENI, semmoista Jyvæskylæn kokoluokkaa mutta paljon viehættævæmpi, væhæn Amsterdamin ja Uppsalan sekoitusta, jos niitæ kahta kaupunkia ylipæætææn voi verrata keskenææn. Kivan nækoisiæ hippikahviloita, graffitteja, muotiliikkeitæ, matalia taloja ja mæen alla on meri sekæ sen takana vuoria, aika hienoa. Vaikka varmaan helkkarin tylsæ paikka pidemmæn pæælle.

Tyonantaja oli kuin olikin varannut paikan hotellista, joten læhden nyt tarkastamaan sitæ ja ehkæ ottamaan pienet tirsat.