Eilinen keskustelu Isabellen kanssa helpotti vitutusta. On hyvä jos on joku ihminen joka repii maan pinnalle kun oma mieli alkaa käydä psykopaattiseksi. Öisin joutuu vaan ajattelemaan itsekseen kun ei näe 8 tuntiin ketään ja vaikka se ei ole pitkä aika niin yöllä se tuntuu vielä jotenkin synkältä ja tekisi mieli soittaa jollekin ja kuulla ihmisen ääntä mutta kaikki ovat nukkumassa.

Viime yö meni poikkeuksellisen hyvin vaikka jämähdinkin keittiöön lukemaan satuja ja soittamaan kitaraa kesken työn. Aamuisin minulla ei todellakaan ole nukahtamisvaikeuksia, sammun kuin lyhty pylvääseen. Tänä aamuna sammuivat myös valot ja sähkökatko aiheutti leivänpaahdinpaniikkia sekä vohvelitaikinan jämähtämisen rautaan. Soitin gullille joka tuli todella koomisen näköisenä unisena rastojen roikkuessa oudosti sivuilla ja naureskelimme taas Isabellen kanssa. Sen jälkeen alkoi palohälytin soida sillä joku leipäallergikko keksi työntää spelttileipänsä folioineen leivänpaahtimeen.

Tänään söin erinomaista huoltoaseman jäätelöä ja kävelimme Julien kanssa jokivartta, poistuin ensimmäistä kertaa hotellista moneen päivään. Tunnin päästä alkaa taas työt, päivät toistavat rutiinimaisesti toisiaan ja olen unohtanut että olen maassa nimeltä Islanti.