Lähtö aamulla ja evästä on ostettu vitusti. Söimme raparperipiirakkaa. Alma on kasvanut hulluna viikossa. Laukku piti viime hetkellä purkaa ja käydä kellarista hakemassa iso laukku, jonka otin mukaan. En ole kuullut työnantajasta mitään, saas nähdä mistä sitä löytää itsensä huomenna. Mutta liika suunnittelu tappaa luovuuden ja aiheuttaa niiden menemisen mönkään. Kävin pyöräilemässä kauppakeskuksissa ja ostin työkengiksi 200kr sandaalit. Nyt on pää tyhjä, maha täynnä ja sekava olo. Saas nähdä koska pääsen seuraavan kerran netin ääreen..laitan sitten kuulumisia Islannista. A-M ja Heikki vievät minut aamulla Arlandan kentälle.

Eilen meni hermot kun totesin tilaamani akkulaturin olevan rikki, sitten en vielä löytänyt usb-kaapelia kameraan mistään ja menetin toivoni koko kuvausprosessin suhteen. Islanti on varmaan Euroopan kuvauksellisin maa eikä siellä ole muuta tekemistä kuin kuvata, ja vaikutti siltä etten voi ottaa yhtään kuvaa. Sitten Almakin alkoi ärhennellä, se ei ole enää yhtään herttainen pieni koiranpentu. Nappasin koiran mukaan ja menimme molemmat tuulettamaan hermoja ulos, juostiin kilpaa ja Alma juoksi kaikkien lenkkeilijöiden perään, se luulee että ne ovat lampaita joita sen pitää paimenkoirana vahtia ja että juoksijat yrittävät karata. Tuli kakka hienosti ja sitten vastaan tuli kaksi naista joilla oli kaksi koiraa, terrieri ja toinen isompi koira. Almahan alkoi tehdä niihin tuttavuutta vaikkakin epäkorrektilla tavalla, hyppien hermostuneena niiden naamalle, raapien ja purren sekä haukkuen. Koirat seisoivat vaan liikkumatta antaen ymmärtää ettei vois vähempää kiinnostaa. Toinen nainen oli joku koirakouluttaja ja sanoi että olis hyvä jo tuossa iässä oppia ottamaan kontaktia muihin. Siis kai koirasta, ei minusta :) Tai kuka tietää en ymmärrä ihan kaikkea.

Onnistuin tallentamaan kuviani eikä tietokone ole vielä räjähtänyt vaikka se onkin hyvin voideltu sisältä. Sain tänään viestiä työnantajalta, ja ilmeisesti olen Reykjavikissa huomisen ennen kuin lähden lauantaina Hellaan. Lento kestää 3h 20 min ja kello on Islannissa 2h jäljessä Ruotsia, siis 3h Suomen aikaa jäljessä. Tässä pitäis vielä hoitaa asioitaa.....

Illalla syötiin hyvää tomaattikeittoa ja tuoreita A-M:n tekemiä sämpylöitä. Joimme myös puoli pulloa viiniä. Heikki kertoi töistä tultuaan hulluista potilaista, joista joku saa mm. kiksejä työntämällä sormen silmämunan taakse näköhermoon nähdäkseen tähtiä. Tämän kaiken ja paljon muuta sain kuulla ruokapöydässä.

Alma piti kunnon konserton nukkumaanmenon jälkeen. Se alkoi ulista suden ulvontaa, haukahdella, murisi ja ärisi välillä, sitten piti itkua muistuttavaa ääntä vaihdellen eri äänenkorkeuksille ja lopulta lähinnä sopraano-oopperalaulajan kirkumista lähentelevää mölinää. Tekniikkana on kuulemma olla huomioimatta, jolloin se oppii ettei ulina tuota tulosta, mutta oli erittäin tuskallista kuunnella järkyttävää äänenpitoa tunnin ajan kun yritti nukkua. Tottakai sen pitää olla juuri minun patjani vieressä verkon takana ulisemassa keittiössä.

Aamulla sitten tuli taas herätys kun koira oli energinen ja pomppi pääni päällä sekä pureskeli päälakea ravaten edestakaisin mielisairas ilme naamallaan. Söimme aamiaisen ja lähdimme sitten kaupungille pilvisessä säässä kävellen. Heikki meni osastolleen töihin taas vaikka palasi vasta illalla, joku tyttö oli edellisen illan oksentanut verta kun oli uhkaillut ensin nielevänsä partateriä, mutta se veri johtuikin sitten "vain" jatkuvan oksentelun aiheuttamista vuodoista. Ihana duuni.

Kävin taas kirjakapoissa ja ostin lopulta yhden matkaoppaan Islantia koskien, koska ilman sellaista ei tajua mistään mitään, ainakin niin kuvittelen. Sain vaihdettua dvd:t cd:ihin Claes Olssonilla. Ostin myös 45kr ahousut kirpparilta ja sitten menin auttamaan taas Anna-Maria ihanassa kirjeiden lajittelussa, ja minun piti luetella monta tuntia satoja nimiä ja numeroita ja latoa kirjeitä laatikoihin, ihanan vaihtelevaa hommaa. Totesin että puolet ruotsalaisista on ulkomaalaista alkuperää ja puolten nimi on Lars-Erik Andersson tai Birgitte Svensson. Söimme intialaisessa lounasbufféessa.

Sitten käpöteltiin kotiin ja vastaan tuli taas tajuttomasti lenkkeilijöitä ja koiranulkoiluttajia ja joku dille joka ajoi yhtä hitaasti pyörällä kuin me käveltiin melkein päälle laiskan koiransa kera. Enpä ole oikein muuta tehnytkään, sateinen tylsä päivä, sain tilaamani kameran laturin mutta se ilmeisesti ei toimi ja kuvien ottamista ei voi taas harjoittaa moneen viikkoon Islannissa. Vituttaa se suoraan sanoen. Myös lehtijuttu tulee myöhästymään, mikä taas myöhästyttää palkan saamista, onneksi Islannissa on niin ihkuihanan halpaa! Jotain 80e ravintola-annoksesta.

Aivoton olo, nyt menen juomaan teetä. Alma raahaa mun laukkua joka on 3x sen kokoinen pitkin lattioita.

Eilen oli taas tylsä ja sateinen päivä. Käytiin lenkillä Alman kanssa ja nolotti kun se rupesi ähisemään jokaiselle ihmiselle jonka näki, eikä suostunut liikkumaan pihalla ollenkaan. Metsässä se kyllä juoksi, ja siellä tuli pelottavia isoja koiria vastaan, toinen oli ruma bokseri joka rupesi haukkumaan Almaa joka luimisteli kauhuissaan.

Muuta en eilen juuri tehnytkään, kävin kaupunginkirjastossa lainaamassa kirjoja. Tänään herättiin tuttuun tapaan kahdeksalta kun Alma herätti minua pomppien naamani päällä terävillä kynsillään ja purren patjaani äristen. Kun lopulta nousin ylös se meni takaisin nukkumaan tyytyväisenä suorittamastaan tehtävästä.

Sain seminaarityön jotenkuten suoritettua loppuun, tai ainakin luovutin sen suhteen ja aion palauttaa sen semmoisena paskana kuin se nyt on. Carpelanin Vandrande Skuggaa en ole löytänyt, en löytänyt kirjastosta ja minun pitää kirjoittaa siitä tulkintaa, siis tulkita kirja jota en ole lukenut, kiva. Fan.

Tänään käpöttelin joen rantaa pitkin keskustaan (n. 3,5km:n päässä) ja matkan varrella näin rumia jokilaivataloja, puistojumppaa ja kuulin kirkumista opiskelijoiden urheiluhallista. Joku ulkoilmakonsertti oli menossa lapsille, ruotsalaiset taitavat paskan musiikin. En ole ikinä kuullut niin paljon paskaa musiikkia kuin täällä radiossa ja nyt livenä. Vaikka yrittäisin tekemällä tehdä biisin jossa on mitäänsanomattomat lässynlää-sanoitukset ja olematon sävel, en ikinä pääsisi lähellekään samaa. Minusta ei ole siis hittitehtailijaksi.

Käytiin syömässä A-M:n kanssa salaattibuffeessa ja sitten kiertelin kaikki kirjakaupat löytämättä islannin sanakirjaa, jota etsin. Tämä on kyllä pieni kaupunki, liian pieni minulle. Lähden tästä siis maailman pienimmän maan pienimpään kylään. Sitten sain kunnian auttaa väitöstutkimusprojektissa, ei maailmaakaatavia teorioita luoden vaan kiinnittelemällä osoitetarroja 500:aan kirjekuoreen. Sitten ostin dvd-levyjä ja vasta käveltyämme takaisin tänne huomasin että olisikin pitänyt ostaa cd-levyjä, jotta olisin voinut pelastaa edes osan kuvistani viimeisiään vetelevästä tietokoneesta. Eläköön tietojärjestelmät ja niiden helppokäyttöisyys.

Alma paskansi ja kusi lattialle taas.

Eilen kävin lenkillä metsäpolulla ja joen rannassa ja totesin että minulla on huono kunto. A-M kysyi mukaan johonkin aerobiciin mutta minusta 70kr on melko paljon yhdestä ainoasta tunnista kun olen tottunut maksamaan 20e koko vuodesta. Heikki tuli salilta ja pullisteli lihaksiaan ja kehui myös muuten itseään, mm. täydellistä ruotsin taitoaan ja puusepän osaamistaan.

Olen noussut joka aamu viimeistään yhdeksältä, koska Alma alkaa uliseen ja A-M nousee käyttämään sitä kusella. Tänään H&A-M menivät jopa töihin muutamaksi tunniksi ja minä yritin vääntää esseitä, sainkin yhden todella mainion tulkinnan Hjalmar Söderbergin Doktor Glasista, ainakin omasta mielestäni.

Käytin Almaa kusella ja se alkoi tehdä poskipuhalluksia haukuntaa enteillen kaikille ihmisille, joita näki. Tuli hyvä pissa ja hyvä kakka, kuten A-M aina tykkää kehua Almalle ylimenoon saakka.

Islantiin lähdön kanssa on monenlaisia ongelmia, SAS:n lakko pukkaa päälle, esseet on suorittamatta ja ei suinkaan vähäisimpänä ongelmana on rahanpuute, jota tarvii jo pelkästään töihin menemiseen ja kuukausi Islannissa elämiseen aika hitosti. Eilen iski jo toivottomuus, mitä hittoa lähden töihin paikkaan joka ei mua kiinnosta, joka on kylmä, minä inhoan kylmää, jossa ei ole puita, joka on kallis, ja minä olen köyhääkin köyhempi, jossa maksetaan paskaa palkkaa josta menee vielä veroa 38,5%. Ja minä inhoan pieniä, kuolleita paikkoja, ja Hellassa on 500 asukasta ja meininkiä kuin kuun pinnalla. Eikä mua kiinnosta opiskella mitään uutta kieltä, enkä sitä 3kk:ssa opikaan. Enkä ole edes kiinnostunut Länsi-Euroopasta, kaikkein vähiten Pohjois-Euroopasta, vad fan ska jag göra på Island??

No joo, lainasin tänään Islanti- kirjan jossa on paljon kuvia ja lanskap näyttää olevan aika vaikuttava, jos vain ois joskus aikaa tai rahaa pikkusen edes käydä jotain Strokkureita ja jökulleja katselemassa. Kumma kun ei motivoi tällä hetkellä yhtään se meno, kauhukuvat vaan vilisee mielessä.

Am I getting old?

Hot hot hiit

I Sverige. Eilen tehtiin oikein supervaellukset ensin jossain metikössä ja suolla, jossa paisteltiin lättyjä Heikin uudella spriikeittimellä. Almakin oli mukana ja juoksi lakkaamatta koko ajan ja kaivautui nokkaansa myöten syvälle sammaleeseen ja söi sitä mielihyvää ilmaisten. Me joimme kahvia termarista ja söimme lättyjä, ah!

Ajelimme myös ökyaluelle, jossa oli mageita omakotitaloja ja helkkarin iso pienvenesatama. Sitten menimme käveleksimään Tunan kylään, jossa ei nähty tonnikaloja vaan helkkarin rumasti äänteleviä lampaita, joita Heikki luuli hevosiksi sekä villihanhia, joita Heikki luuli jäniksiksi. Olipa myös siisti ruohokattoinen mökki sekä kännisiä ruotsalaisia, jotka ihastelivat jälleen kerran Almaa. Tullessa kiipeämältämme kalliolta n. 15 lehmää oli blokannut tien takaisin, ja me ihmettelimme mitä tehdä. Yksi niistä nuoli minua jättimäisellä karhealla kielellään. Sitten kyllästyimme A-M:n kanssa ja sanoimme niille:
- No niin, menkää nyt helkkariin siitä.
Ja ne siirtyivät oitis.

Yön Alma oli kerrankin vaiti koska oli aivan rättipoikki kymmenen kilometrin reissusta. Lähdimme shoppailemaan sisustuskamaa (jee jee) Ikeaan sekä minä ostin lasten osastolta halvat sadevaatteet Islantia varten. Puutarhakalustekaupassa ja muissa sisustushullujen liikkeissä sai näytteen merkillisestä sisustelukulttuurista, kun ruotsalaiset eivät tyydy kadehtimaan naapuriaan kuten suomalaiset, vaan rakentavat itselleen hienomman pihan/puutarhan/asunnon/koirankopin/höyrysuihkuwcsaunan. Onneksi olen köyhälistöä ja vältyn pohtimasta sopisiko parvekkeelleni paremmin suihkulähde savukoneella vaiko neonvaloinen juhannuskoivu.

Täällä on KUUMA ja varsinkin autossa, jossa ei voi avata ikkunaa koska ilmastointi sekoaisi...

SAS:n lentoyhtiö lakkoilee, ja uuh, tottakai se on juuri sama lentoyhtiö, jolla minun pitäisi lentää perjantaina..saapas nähdä miten tämän reissun käy vai joudunko tosiaan jäämään Heikin alipalkatuksi apulaiseksi tai katusoittajaksi Uppsalan kaduille täksi kesäksi.

24C

ja tätä voi jotenkuten jo kutsua kesäksi. Yöllä Alma ulisi ja esitti laajaa ääniskaalaansa, oli vielä karannutkin pissalenkillä. Se on oikea sylivauva, voi istua vaikka 20 tuntia putkeen lellittävänä.

Uppsala on pieni kaupunki, jossa on keskustan lähellä peltoja ja metsiä, joissa vilistää lampaita, kyllä, siis lampaita!! Uppsalan vanha linna ja korkeat goottikirkon tornit näkyvät kauas ja vanhojen klassisten kivirakennusten välissä virtailee puro.

Kävimme "shoppailemassa" ostos/kauppakeskuksessa. Paikka on täynnä ruotsalaisen näköisiä ruotsalaisia ja itsellekin tulee välittömästi paine ostaa trendikkäitä 07 kevät/kesä-kauden kuteita ja käydä muotikampaajalla. Jätkätkin ovat kihartaneet ripsensä.

jokaiseen naistenvaateliikkeeseen, joissa A-M sovitti puolta liikkeen vaatteista sekä kaikkiin miestenvaateliikkeisiin, joissa Heikki sovitti toinen toistaan pienempiä vaatteita ja kävimme myös urheiluliikkeissä, joissa katselin ulkoilutakkeja ja totesin niiden olevan liian kalliita köyhälle budjetilleni. Sitten H & A-M katselivat vielä telttoja eräliikkeessä, jossa iäkäs norjalaisblondi esitteli tuotteita kännistä silmät punoittaen ja kävi välillä ryypyllä takahuoneessa. Heikki arvelee hänen juoneet kaikki etanolit spriikeittimistä, koska sitä ei ollut tarjolla.

Jee. Nyt menen lounastamaan parvekkeelle ja ehkä tässä lähdetään vielä jonnekin hiimailemaan kesäsäästä nauttien.

Ensimmäinen matkapäivä

ja perseily alkaa. Matka meni ihan hyvin, vaikka en saanut apua laukkujen nostelemisessa Turussa pyynnöstä huolimatta. Onneksi sain Jyväskylässä lihaksikasta kantoapua neljän hauiksen kera:) Laiva oli täynnä kännisiä örveltäjiä kuten tapohin kuuluu ja humaltunu mies osoitteli laukkuani, mietti ja örähti:
- Interreilmatka?
Katsoin vähän aikaa takaisin ja totesin:
- Muuttokuorma.
Katselin kannelta kun laiva lähti sateisesta Turusta ja ylös rullaportaita matkaava jäbä huusi alemmas menijöille: Menkää kyykkyyn köyhät!
Yö oli levoton täynnä mölinää käytäviltä kuten tapohin kuuluu ja muutaman tunnin välein kaiuttimista alkoi kuulua hälyttävää piippausta jolloin heräsin ja luulin olevani Titanicissa.
Aamulla söin kaksi lusikallista puuroa hintaan 3,5 euroa ja sitten raahauduin Flygbussilla Cityterminaalia kohti. Odotellessa pysäkillä ilmeisesti suomalainen pariskunta sai läsnäolijat tuijottamaan ihmeissään, kun känninen mies örvelsi naisensa talutettavana ja moksautteli sitten naista turpaan niin että tältä lähti silmälasista linssi. Kukaan ei tehnyt mitään, en minäkään.
Pääsin Uppsalan bussiin ja puoli kahdeksaan mennessä aamulla olin kuluttanut jo 85 kruunua. Uppsalassa olin eksyksissä koska en tajunnut Anna-Marin puhelinohjeista missä bussipysäkki oli. Lopulta pääsin tänne ja ihmettelin eläinlääkäristä tulevaa Anna-Maria, jonka pyörän korissa pieni rokotuspotilas istui Mikki-hiiren näköisenä. Alma-koira on alle 3kk ja syö juuri vieressäni kumipalloa naamaan.
Onnistuin mahdollisesti hajottamaan tietokoneeni, kun voidepurkki oli leväyttänyt sisältönsä tuuletusaukkoon. Vakuutus korvaa kyllä mahdollisen hajonneen koneen, mutta sen sisällä on kaikki n. 5000kuvaa ja videokuvaa matkoiltani, vaihtovuodelta etc. sekä varmuuskopiomaton seminaarityö sekä esseet...argh!!!

Puoli tuntia lähtöön ja pieni ahistus on jopa tästä matkastakin päällä eikä pelkästään maksamattomista laskuista, ulosottouhkauksista ja tekemättömistä esseistä jotka seuraavat mukana matkalle. Kerrankin on krapulaton olo poislähtöpäivänä.

Eilen oli aivan helkkarin hyvät läksiäistunnelmat kun istuimme kevätpiknikillä sisällä (satoi kuin E:n perseestä) naistutkijoiden ja nastalaisten kanssa ja sitten Vakkarissa limonadilla. Vanha ystävä Erkan ei alkanut minut nähdessään edes juttelemaan vaan kääntyi pois, se tyyppi on aivan psyko, mutta onneksi en näe häntä koskaan enää. Lupasimme asua samassa paikassa 5:n vuoden päästä Sannin ja Jonnan kanssa ja naurattaa vieläkin heidän kauhuvisiot yhteisestä lapsestaan, jolla on jo syntyessään päässä silmälasit ja venytetyt korvat, sekä Sannin juttu 80-luvun merkkitapahtumasta Tampereen Citymarketissa, kun kiinalaiset ostivat kaalia ja äiti kiinankaalia. Onneksi olen tutustunut paremmin näihin tyyppeihin ennen kuin lähden, koska muuten kuva Jyväskylän ihmisistä olisi ollut yksipuolisen tylsä ja ahdistava ja persoonaton.

Hyvästi Kortsupohja ja Jynkkylä!

Ilta yöhön kuljettaa

ja Anna Eriksson laulaa kajareista joista huomenna luopunen. Ja liikaa materiaa on mukana ja väkisin yritän sitä mukanani raahata, tulee olemaan tuskallinen matka. Jukkis oli täällä ja totesi positiiviseen tapaansa että me ei varmaan enään nähdä, aivan kuin olisin lähdössä..no niin kauanhan olenkin lähdössä ja ehkä pysyvästikin. Bottom-veljekset aikovat todellakin asua ainakin jonkin aikaa Espoon kämpässä, ja aioin ilmoittaa heidät Nyt-liitteen kreisit bailaajat-kisaan.

Tähän kämppään on ehtinyt kotiutua ja Kortepohjaan, ei sillä että tulisin kaipaavaan homeista vessaa tai mölyäviä seinänaapureita tai pyykkivuoroja, joita ei koskaan saa varattua. Mutta tämä on Jyväskylässä paras paikka ja täällä tapahtuu aina, ainakin näin keväällä kun ulkona ei ole enää pakkasta. Kaupungin koko on vaan kutistunut viisi vuotta sitten kohtaamastani metropolista pieneksi ja tylsäksi kyläksi, vaikka väkiluvussa ei tilastollisesti näy tähän suuntaan muutoksia. En muista paljon mitään vuodesta 2002, jotenkin se aika on mennyt jossain aivan ihme sumussa, ei ihme kun ei ole tullut opiskeltuakaan mitään järkevää.

Lähtö lähenee ja ahistus kasvaa. Tilannetta ei helpota se että kuulen saavani suurimman osan palkastani vasta kesäkuun 15. päivä ja postiluukusta kolahti 50e puhelinlasku, en ole ikinä saanut noin suurta kännylaskua ja päätin lopettaa koko liittymän kunhan pääsen Uppsalaan, paitsi että sopimus taitaa olla määräaikaisena voimassa elokuuhun asti! Mikä mielenhäiriö mulla olikaan kun tulin Turkista ja Ahvenanmaalta Jyväskylään, mun piti opiskella ruotsinopettajaksi ja olla ainakin vuosi putkeen Suomessa, minun!!!! Ei pitäisi ikinä sitoutua edes puhelinliittymään vakituisesti, ahdistushan siitä seuraa.

Sitä mielenhäiriötä kesti ehkä kaksi kuukautta ja vaihdoin kasvatustieteen opinnot palaten taas naistutkimuksen pariin ja Suomi alkoi ahdistaa jo marraskuussa, jolloin oli pakko päästä ensimmäistä kertaa ulkomaille, ja nyt pysyvästi pois, ellen taas palaa jossakin mielenhäiriötilassa tänne takaisin.

Jouduin sanomaan työnantajalle, että tulen suoraan töihin enkä vietä muutamaa päivää ensin Reykjavikissa, vaikka se olisi sopinut työnantajalle, pidän vapaapäivät mieluummin loppukesästä. Nyt on vain elettävä jollakin sinne 15. päivään maailman toiseksi kalleimmassa maassa.

Matkat on varattu ja muuttokamat viety vanhempien luokse, mutta vielä on paljon hommaa hoidettavana ennen kuin lähden torstaina laivalla kohti Ruotsia. Esseiden palauttamisen suhteen tilanne näyttää heikolta, enkä ole onnistunut myymään tietokonepöytääni kenellekään, muut huonekaluni olen dyykannut joten palautan ne käytäville ja huonekaluvarastoon muiden opiskelijoiden iloksi tai riesaksi. Neljä vuotta Jyväskylässä on tarpeeksi meikäläiselle, vaikka sen menevämpi paikka tuskin on Islannin Hella, jossa minulla on tarkoitus kesä viettää.