Illalla syötiin hyvää tomaattikeittoa ja tuoreita A-M:n tekemiä sämpylöitä. Joimme myös puoli pulloa viiniä. Heikki kertoi töistä tultuaan hulluista potilaista, joista joku saa mm. kiksejä työntämällä sormen silmämunan taakse näköhermoon nähdäkseen tähtiä. Tämän kaiken ja paljon muuta sain kuulla ruokapöydässä.

Alma piti kunnon konserton nukkumaanmenon jälkeen. Se alkoi ulista suden ulvontaa, haukahdella, murisi ja ärisi välillä, sitten piti itkua muistuttavaa ääntä vaihdellen eri äänenkorkeuksille ja lopulta lähinnä sopraano-oopperalaulajan kirkumista lähentelevää mölinää. Tekniikkana on kuulemma olla huomioimatta, jolloin se oppii ettei ulina tuota tulosta, mutta oli erittäin tuskallista kuunnella järkyttävää äänenpitoa tunnin ajan kun yritti nukkua. Tottakai sen pitää olla juuri minun patjani vieressä verkon takana ulisemassa keittiössä.

Aamulla sitten tuli taas herätys kun koira oli energinen ja pomppi pääni päällä sekä pureskeli päälakea ravaten edestakaisin mielisairas ilme naamallaan. Söimme aamiaisen ja lähdimme sitten kaupungille pilvisessä säässä kävellen. Heikki meni osastolleen töihin taas vaikka palasi vasta illalla, joku tyttö oli edellisen illan oksentanut verta kun oli uhkaillut ensin nielevänsä partateriä, mutta se veri johtuikin sitten "vain" jatkuvan oksentelun aiheuttamista vuodoista. Ihana duuni.

Kävin taas kirjakapoissa ja ostin lopulta yhden matkaoppaan Islantia koskien, koska ilman sellaista ei tajua mistään mitään, ainakin niin kuvittelen. Sain vaihdettua dvd:t cd:ihin Claes Olssonilla. Ostin myös 45kr ahousut kirpparilta ja sitten menin auttamaan taas Anna-Maria ihanassa kirjeiden lajittelussa, ja minun piti luetella monta tuntia satoja nimiä ja numeroita ja latoa kirjeitä laatikoihin, ihanan vaihtelevaa hommaa. Totesin että puolet ruotsalaisista on ulkomaalaista alkuperää ja puolten nimi on Lars-Erik Andersson tai Birgitte Svensson. Söimme intialaisessa lounasbufféessa.

Sitten käpöteltiin kotiin ja vastaan tuli taas tajuttomasti lenkkeilijöitä ja koiranulkoiluttajia ja joku dille joka ajoi yhtä hitaasti pyörällä kuin me käveltiin melkein päälle laiskan koiransa kera. Enpä ole oikein muuta tehnytkään, sateinen tylsä päivä, sain tilaamani kameran laturin mutta se ilmeisesti ei toimi ja kuvien ottamista ei voi taas harjoittaa moneen viikkoon Islannissa. Vituttaa se suoraan sanoen. Myös lehtijuttu tulee myöhästymään, mikä taas myöhästyttää palkan saamista, onneksi Islannissa on niin ihkuihanan halpaa! Jotain 80e ravintola-annoksesta.

Aivoton olo, nyt menen juomaan teetä. Alma raahaa mun laukkua joka on 3x sen kokoinen pitkin lattioita.