Viime yö meni kohtuullisen hyvin edellisiin öihin verrattuna, koska ei tarvinnut talla kertaa lappoa makkaroita. Onneksi nyt on 4 paivaa lomaa. Aamulla Julien kanssa aamiaisella aloimme naureskella omille asenteillemme, Julieenkin on tarttunut meidan negatiivinen asenteemme hotelliasiakkaita kohtaan ja kuvittelimme miten psykopaatteja olemme kesan lopulla.

Nauroimme vedet silmissa kuvitelmalle siita kuinka menemme raivosta puhisten karjumaan kahviautomaatilla jonottaville ihmisille etta "Ala edes yrita sanoa mitaan, tiedan tasan tarkkaan etta aiot valittaa tuosta automaatista, senkin sika!" Ajattelimme myös nauhoittaa videon jossa hymyileva henkilökunta selittaa: "Ei, kahviautomaatti EI ole rikki, sinun taytyy vain odottaa etta oranssi valo sammuu kun automaatti on lammittanyt veden" silla emme pysty hymyilemaan enaa valittavien asiakkaiden edessa. Kuvailin mielikuvaani siita kuinka nousen tuolille pitamaan puhetta siita miten vaikeita ihmiset ovat, eivatka he voi ymmartaa kuinka vaativaa aamiaisen tekeminen on, ja lopulta nakkaan kuuman kahvin heidan naamalleen. Nauraa hirnuimme melkein pöydan alla niin etta leipa pöllysi suusta ja tee nenasta, ja juuri silloin vanha mies töpötteli keittiöön sanomaan ettei kahviautomaatti toimi, ja menin neuvomaan naureskellen samalla.

Gullia ei myöskaan nakynyt aamulla ja arvasin hanen nukkuvan taas pommiin, tai olevan kenties muissa puuhissa Katlan kanssa. Suunnittelimme Isabellen kanssa menevamme huoneeseen yleisavaimella kyselemaan mitas taalla oikeen duunataan. Lopulta minulla meni hermot odotteluun ja sanoin Isabellelle, etta jos joku tulee vastaanottoon niin kaske painua Helvettiin.

Menin huoneeseeni ja kavin suihkussa, vaihdoin vaatteet ja sen jalkeen aloin ajatella, etta mita jos Gulli ei ole vielakaan tullut. Kavin alakerrassa katsomassa, ja Gulli oli todellakin edelleen huoneessaan. Isabelle keksi, etta mina voin laittaa uudestaan työvaatteet ja uskotella olleeni koko ajan töissa. Tein työta kaskettua ja odottelin etta hiukset kuivuvat, sen jalkeen soitin Gullille ja vedin raskaiden ylitöiden aiheuttaman artyneen ilmeen naamalle. Pumpsista vain ylityörahaa tupsahtelee tilille tallakin tavalla.

Saat ovat talla viikolla todella kylmat ja syksyiset, joten jouduimme peruuttamaan hengenvaarallisen suunnitelman Skógar-Thórsmörk -vaellusreitista. Gulli kysyikin siksi haluanko mina lahtea eraan ryhman mukana Landmannalaugariin, joka on eras kauneimmista alueista Islannissa. Paatin lahtea vaikka inhoankin turistimatkailua, omin pain matka maksaa n. 100 euroa. Huomispaivan vietan siis siella vaellellen ja uiden kuumassa lammessa kunnon turistimeiningin siivittamana.

Ja kolli paasi taas jostain keittiöön mouruamaan.

Istun tassa ja yritan tulostaa kuitteja mutta kone sanoo "engin færsla a skra", siis tah?? Ihanaa tama heprea, ei kun anteeksi islanti.

Eilen meni todella hermot, 100 ihmista tulossa aamiaiselle ja keittiö taynna porukkaa etten voi mitaan siella tehda, lisaksi minun taytyy hakea pyykit ulkokautta vesisateessa ja kiiveta portaita koska ihmisia ei voi hairita paivallisella ruokasalissa!Isabellesta ja Juliesta oli hauskaa kun olin hermona. Gulli sanoi etta on tulossa ryhma tsekkilaisia jotka syövat enemman lihaa kuin kukaan koskaan, ainakin 3 kertaa enemman kuin tavallinen 100-henkinen ryhma. Siis minun taytyy laittaa niin paljon makkaroita esille, etta se tuntuu liioittelulta ja kun olen lapannut sita mielestani liikaa minun tulee viela jatkaa parin tarjottimen verran.

Siispa lapoin koko yön makkaroita ja oksettavaa maksapasteijaa enka lopulta jaksanut/ehtinyt tehda pyykkeja juuri ollenkaan. Aamulla Isabelle oli vuorostaan hermona ja sanoi ettei halua menna ruokasaliin ja nahda ihmisia, "ai eit piipool!" Jatin heidat karsimaan ja menin nukkuumaan ennen tsekkilaisten tuloa. Kuulin illalla etta makkaroita ei oltu tana vuonna syötykaan odotettua maaraa, vain yksi tarjottemillinen, siis kaikki työ turhaa ja nyt makkarat homehtuvat kaapissa.

Viimeinen yö, sitten toivottavasti paasemme johonkin reissuun. Meita kylla varoitettiin aikomastamme vaellusreitista, koska pari viikkoa sitten siella jai joku ryhma jumiin ja piti hakea helikopterilla, jeah. Seikkailua siis luvassa.

Tuntuu todella pitkältä ajalta viimeisestä lomasta. Nämä yötyöt vanhentavat extranopeaa. Muisti on alkanut pätkiä todella pahasti, en esimerkiksi muista mitä yöllä olen tehnyt. Viime yönä Gulli käski minun pestä jotain piknik-astioita, aamulla ne olivat kadonneet ja osa niistä löytyi keittiön laatikoista pestyinä, mutten muistanut lainkaan nähneeni moisia välineitä.

Kuuntelen Katlan levyjä ja The Smiths vauhditti vähän aikaa kattaustouhuja mutta nyt vauhti lopahti.

Ruotsalainen tyttö, joka on Katlan äidin poikaystävän tytär tulee tänne viikonlopuksi ja ehkä elokuussa pidemmäksi aikaa. Mimmin on vasta 15, porukka tulee suoraan kohdusta töihin täällä. Kohta varmaan Barbaran penskakin on täällä töissä, kunhan ehtii syntyä ensin.

Yritin varata paluulentoa mutta sepäs ei onnistukaan islantilaisella pankkikortilla, joka ei itse asiassa toimi muutenkaan enkä saa rahaa mistään. Pahassa tapauksessa en voi lähteä ensi viikolla sen takia reissuun, koska Juliekin saa ensimmäisen tilinsä vasta 2. päivä. Juuri tännehän haluakin jämähtää ainoina vapaapäivinäni, rakastan tätä paikkaa niin helvetisti. Tämä on kuin Oulainen II tylsyydessään ja harmaudessaan.

Huomasimme amerikkalaistuneemme Isabellen kanssa Islannissa ollessamme. Syömme pirusti karkkia, kokista ja ravintolassa vain hampurilaisia, katsomme päivät pitkät amerikkalaisia paskaohjelmia, mm. The Biggest Loser Family, The Top Model of America, Bachelor of Rome ja Design Star. Sekä tietysti loputtomasti Will & Grace-tyyppisiä hah-hah-haa taustanauruohjelmia. Huomasin pitäväni jo nyt "haluatko elokuvaohjaajaksi" sekä L-koodi-ohjelmia laadukkaina verrattuna muihin ohjelmiin mitä tv:stä tulee, siis laatu on uskomattoman huono. Islantilaisia ohjelmia tv:ssä ei yksinkertaisesti ole, lukuunottamatta tavattoman huonoja mainoksia sekä uutisia, joissa kerrotaan mm. miehestä joka pakeni traktorilla kännissä poliiseja ja ui jokea pitkin kotiin. Onneksi sentään kohtalaisia elokuvia tulee silloin tällöin.

Tympii niin pirusti samat naamat täällä, ja hotellissa viikko ilman poistumista muualle kuin pankkiin (vastapäätä hotellia) silloin tällöin kesken unien. Tänä kesänä aivot on niin pakkolomalla etteivät varmasti toimi enää lainkaan enkä osannut Katlan äidille edes ruotsia puhua, en edes suomea enää, muuta kuin todella huonoa englantia ranskalaisella kieliopilla. "It maiks veri trankil, ai am boRing" kuten Isabelle asian ilmaisee.

Kavimme tanaan syömassa laheisessa ravintolassa joka on paikkakunnan kolmas. Ulospain se on karu rakennus työpajojen valissa valtatien vieressa ja sisalta se nayttaa joltain Kaurismaen kuppilan kaltaiselta, ketaan muita asiakkaita ei ollut ja unohdin lahes milla vuosikymmenella olen. Taustalla soi vielapa tutunlainen tango ja ruokavalinta kohdistui hampurilaisiin ja kokikseen koska valikoima ei ollut taaskaan mita parhain tai edullisin.

Isabelle ja Julie (jonka lempinimi muuten on Lieju!) antoivat minulle lahjaksi karvaisen pienen lehman joka vahtii nytkin töitani ja kortin jossa kolme alastonta naista ahmii kakkua puun alla.

Eilen aamiaisella eras mies alkoi puhumaan minulle islantia ja sanoin etten osaa sita puhua (luovutin kielen opinnot viimeistaan silloin kun huomasin etta ostamastani oppikirjasta puuttuu olennaisimmat kielioppisivut) ja kysyi mita osaan puhua. Kun han kuuli etta puhun ruotsia han kertoi kuulleensa etta Suomen lansirannikolla asuu ruotsalaisia joilla on kuulemma kaunein kieli maailmassa. Sanoin etteivat nama tyypit ole ruotsalaisia, vaan suomenruotsalaisia ja sitten han kaski minun puhumaan sita. Minusta suomenruotsi on kylla ehka eras rumimmista jos ei jopa rumin kieli maailmassa. Kenties vain saksa menee arsyttavyydessa edelle.

Gulli oli taas outo, toljotti vaan työvuorolistaa ja vasta nyt tuntui tajuavan etta huomennahan onkin paljon ihmisia ja vahan työntekijoita. Työntekijat kun eivat ole ihmisia, tai eivat voi ainakaan kayttaytya inhimillisesti, jos nyt hotellivieraidenkaan voi sanoa niin kayttaytyvan. Kerrottuani etten halua enaa tehda paivavuoroja han naytti viela oudommalta ja Isabelle tuskaili etta nyt se pyytaa minua töihin. Tuskailtuaan pari tuntia han tarjoutui lopulta itse tekemaan muutaman tunnin huomenna. Gulli on kai palkkaamassa tanne jotain ranskista elokuuksi. Vaihtelu virkistaa sano Mimmu kun pyykkeja pesi. Niin etta se siita toteamuksesta ettei palkkaa tanne enaa ulkomaalaisia. No ranskiksethan eivat ole ulkomaalaisia kun niita taalla piisaa enemman kuin Islandereja.

Menemme taas reissuun ensi viikolla, tai siis talla kertaa Lieju on matkaseuranani. Maaranpaata ei ole viela lyöty lukkoon, mutta kulkuvalineena lienee jalleen peukalo. En vaan tieda miten jaksan taas orientoitua matkailuun taman helkkarin työviikon jalkeen, ja ensi viikolla on poikkeuksellisesti vain 4 vapaapaivaa.

Pää perseessä

tarkoittaa ranskaksi olla todella vasynyt puhekielella. Olla (avoir) pienet silmat tarkoittaa myös samaa asiaa. Myös muita yhta loogisia sanontoja opin mutta paa on kylla niin perseessa juuri nyt etten niita muista. Gulli muisti etta Suomessa kasketaan hiihtamaan suolle ja siina sitten yritti Isabellelle tata sanontaa ranskaksi kaantaa. Sanoin etta myös vittuun tai kuuseen voi kaskea hiihtamaan, mutta koska en muistanut mika on kuusi englanniksi sanoin etta vahan niinkuin joulupuu, siis "ski to a christmas tree", siitakos vasta naurut irtosi.

Olen tanaan 24 vuotta ja juhlistan paivaa nukkumalla ja olemalla yöt töissa. Ehkapa poikkean ranskisten kanssa paikalliseen ravintolaan ennen töita.

En ole ollut ihmisten ilmoilla (Reykjavikissa) moneen viikkoon, ehka tama hieman selittaa hotellihöperyyttani. Aamulla meinas menna hermot kun saksalainen nainen tuli valittamaan ettei ikina ole syönyt niin huonoa illallista kuin eilen, ja mitenkas aiotte taman hyvittaa. En pysty pyytamaan anteeksi asiaa joka ei ole minun vikani. Onneksi en sentaan ollut paikalla kun ranskalainen nainen tuli huutamaan etta koko Islannissa on todella huonoa palvelua eika Ranskassa koskaan, kun ei saanut huonetta omalla kylpyhuoneella. Nain kylla naisen ryntaavan keittiöön ja heittavan Isabellen naamalle palautelapun, jossa oli ruksattu kaikki arvostelukohdat :(:(-ruudukkoon. Ihanaa kun aikuistuttua sita osaa ihminen kayttaytya arvokkaasti.

Sita odotellessa.

04:31

Sianihra on oksettavin asia maailmassa.

Ismo Alanko on Suomen paras artisti ja pelastaa yön.

Kellarissa kuuluu pienia kipittavia askelia. Kesken pimean yön unettomuudesta tai kuumuudesta karsivat yksinaiset ihmiset hiippailevat aamuyölla ulos talosta.

Kaikki yöt ovat toistensa kopioita, 45 minuuttia kuivausaikaa kuluu ajassa joka tuntuu 4,5 minuutilta. Luulin etta en ole vasynyt mutta yhtakkia alkoi pyörryttaa.

Aivotoiminta hidastuu yö yön jalkeen.

Minulla ei ole muuta sisaltoa elamassa kuin tama työ. Hapykarvoja viemareissa ja kovettunutta sianihraa paistinpannulla. Toistoa. Toistoa. Toistoa.

Sen jalkeen kun avauduin Kullille tama kaski minut puhutteluun ja vaati ettei moista kayttaytymista enaa sallita ja antoi ymmartaa ettei tykkaa kun kaytan nettia keittiossa, tai ainakin minun pitaisi aina rynnata palvelemaan asiakkaita vaikka olen vapaa-ajallani, koska "hotellityö on 24h työta" ja sitten vitutti viela enemman. K & K olivat tosi hermona sina iltana, mutta se on ymmarrettavaa kun toita on liikaa ja tyontekijoita liian vahan. Kysyinkin kaveriani töihin tanne koska tiesin etta han haluaisi tulla tanne, mutta Kulli ei mielellaan kuulemma ota ulkomaalaista kennitala-prosesseineen tanne niin vahaksi aikaa. Luulen tosin etta han mieluummin ottaisin ulkomaalaisen kuin ei ketaan, ja totuushan on etta yksikaan islantilainen ei halua kuukaudeksi tanne kylaan tulla toihin kun toita saa muualtakin.

Oli todella virhe tehda paivavuoroa yovuorojen jalkeen kun ruumis ei enaa tieda mihin aikaan pitaisi nukkua ja olen ollut todella vasynyt. Nyt minua vasyttaa jo klo 23 ja huomenna alkaa taas työyöviikko, voihan kele missa kunnossa olen sen jalkeen. Aamulla en saa nukkua koska minun pitaa soittaa Ruotsiin kuullakseni tuloksia kandidaattiohjelmasta, vaikka oikeastaan vituttaa koko homma ja tavallaan toivon etten paase koska loppujen lopuksi ei ole mitaan hyötya olla joku turhanpaivainen genderasiantuntija, ei jaksa.

Tanaan nukuin sentaan puolillepaivin ja soin aamiasta kun muut soivat lounasta ja lounasta kun muut soivat illallista. Kavimme uimassa Isabellen kanssa (=mina lilluin minialtaassa ja leikin haileluilla) ja sen jalkeen Katla kuskasi meidat ratsastamaan lahistolle, se oli vielapa maksettu hotellin puolesta. En ole aiemmin ikina ratsastanut eika Juliekaan ja siksi meille annettiin loysat hevoset, minulle kaikista pienin. Menimme jokien lapi ja jalkani uivat joessa, islantilaiset hevoset eivat ole maailman suurimpia. Julien hevonen paskoi mennessaan koko ajan ja minun polleni lirautteli Julien hevosen nokan edessa. Ratsastaminen on karua touhua.

Oli vaikea saada hevosta liikkeelle kun sen liike lopahti jatkuvasti kuin pallon jota pitaa aina potkaista uudestaan etta se jatkaa liikettaan. Isabellella tuntui kokemuksestaan huolimatta olevan eniten vaikeuksia eika han uskaltanut ravata, hanen hevosensa heitteli paataan ja meni pitkin puskia, joten koska naytin vahemman hermostuneelta minulle annettiin hermostuneempi hevonen. Se juoksi valilla todella kovaa niin etta pompin sen selassa ylos ja alas ja valilla se halusi poiketa tielta pitkin ojia syomaan heinaa. Minuakin vasytti ja valilla minun piti heratella hevosta liikkeelle, valilla se heratti minut lahtien omia teitaan ravaamaan lujaa. Lahella
se halusi palata sinne eika suostunut kaantymaan poispain ja pyörimme noin 10 kierrosta ympyraa.

Kaksi tuntia meni pian mutta kun nousimme hevosten selista huomasimme etta jalat ovat aivan tönköt ja perse pirun kipea, tekee vaikeuksia istua ollenkaan. Mutta ratsastaminen oli mahtavaa ja harmi etten sita voi enempaa harrastaa kun se on niin helkkarin kallista, n. 30e tunti.

Nyt yritan valvoa myöhaan mutta en usko etta jaksan koska ei ole mitaan tekemista yölla jos ei ole töissa. Ehka menen syomaan paivallista ja sen jalkeen nukkumaan.

Siivoaminen on kuin prostituutiota. Tehdä ruumiillaan jotain mitä ei todellakaan haluaisi tehdä ja kirota jokainen päivä kun sitä tekee vannoen ettei enää tämän jälkeen moiseen sorru. Tulla tutuksi ihmisen ruumiintoimintojen kanssa lähemmin kuin haluaisi tulla ja kuulua alimpaan kastiin yhteiskuntaluokassa ja arvostuksessa. Olla ammatissa joka nähdään naisten perinteiseksi kutsumusammatiksi johon nainen olemuksensa vuoksi sortuu uudestaan ja uudestaan. Immanenttia työtä joka ei johda mihinkään lopputulokseen tai työn loppumiseen sitä tekemällä. Paskaa hommaa jota tekee vain siksi ettei mistään muusta hommasta ole onnistunut saamaan rahaa elämiseen.

Mikä ero näiden kahden välillä? Prostituutiosta maksetaan. Eri asia tietysti seksiorjat.

Tänään siivosimme noin 50 huonetta päivässä ja lakanavuori oli käytävällä, kaksimetrisiä pinoja täynnä ja Katlalla lienee hauskaa niitä siivotessa. Kulli siivoaa edelleen huoneita ja asiakkaat tulee soitteleen kelloa tuohon viereen, no en ole niitä vain näkevinänikään ja ne tietysti loukkaantuu, yksi kysyi jäitä vaikka sanoin etten ole töissä, sanoin sitten Kullille että perkele en enää tee yhtään mitään mistä minulle ei makseta.

Syra rönnbär

Emme päätyneet Reykholtiin emmekä Landmannalaugariin vaan kuten tapoihin kuuluu suunnitelmat muuttuvat. Gulli ja Katla sanoivat Reykholtin olevan tylsä ja Katla käski meidän mennä itään, joten otimme neuvosta vaarin koska Katla tietää kaiken.

Tiistaina lähdimme taas liftaamaan, tällä kertaa etelän suuntaan ja pian hyvännäköinen (jälleen kerran) nuori mies otti kyytiin. Sää oli aurinkoinen ja kuuma ja pääsimme Hvolsvölluriin josta nuori nainen jokeltavan penskan kanssa poimi meidät. Meillä oli mukanamme karvaiset kamelinkarvapeitot koska Gulli ehdotti niitä sen jälkeen kun olimme tunnin ajan yrittäneet epätoivoisesti sulloa peittoja rinkkoihimme, sillä meillä ei ole makuupusseja ja yöpyminen on oikeasti tuplasti kalliimpaa ilman makuupussia, mitähän täällä mahtavat oikein lakanat maksaa?? Sen jälkeen menimme pakettiauton perällä spriikeittimien ja jääkaappien seassa autolla, jota ajoi erittäin palaneen näköinen mies ja vänkärinä oli mies jonka naama oli kerta kaikkiaan koominen nykerönaama ja hän oli kännissä ja joi kaljaa koko matkan kääntyen meihin päin kysymään samoja kysymyksiä ties kuinka monta kertaa ja meitä nauratti pirusti.

Pääsimme Höfniin nuoren rekkamiehen kyydissä jolla oli erittäin hyvä ja automatisoitu Ritari Ässän BMW. Matkalla pysähdyimme Jökullasárloninilla joka on sinistä jäätiköstä sulanutta vettä jossa killuu sinisiä jäälohkareita ja jota kaikki autot pysähtyvät töllistelemään.

Nukuin autossa pää nuokkuen ja heräsin kun Isabelle tökki minua sanoen että olemme perillä. Gulli oli soittanut ympäriinsä kaikkien hotellien ollessa täynnä ja onnistui saamaan meille paikan leirintäalueen mökissä, tosin tyyppi leirintäalueella vaati maksua enemmän kuin oli sovittu ja sanoi että muitakin ihmisiä saattaa tulla mökkiin.

Höfn on pieni ja tylsännäköinen paikka jossa on kalliit ravintolat ja yksi kauppa sekä tietysti yksi uima-allas jossa kävimme kahdesti, sillä leirintäalueen suihku on kallis ja mittaa minuuttiaikaa, halvin suihku on kaksi minuuttia ja ilmeisesti vedentulo loppuu heti sen jälkeen. Ranskalaiset olivat taas häveliäitä eli häpeileviä joutuessaan olemaan alasti muiden ihmisten nähden ja valvoja käski erästä naista uudelleen suihkuun. Ranskiksia oli muutenkin joka paikka täynnä ja sain kolmen päivän intensiivikurssin ranskaa, Isabelle on ottanut tehtäväkseen opettaa minulle kielen, osaan mm. kirous- ja seksisanastoa kiitettävästi sekä sanoa "kaikki ranskalaiset on perseestä" (tous les francaises son de con). Seurasimme myös ikkunasta mökin 13 saippuadraamaa joka koostui kahdesta nuoresta naisesta ja yhdestä isosta tatuoidusta miehestä, sillä Isabelle kaipasi tv:tä ja Bachelor of Rome-ohjelmaansa.

Keskiviikkona liftasimme Skaftafelliin ja liftaus vaikutti aluksi epätoivoiselta, matkaakin oli 120km yhteen suuntaan. Kolumbialainen pariskunta poimi meidät viimein tien varresta ja he osasivat luonnollisesti puhua ranskaa, paitsi mies ei kyllä ymmärtänyt sitä minunkaan vertaani vaikka oli asunut ranskankielisessä Sveitsissä. He olivat jälleen kerran erittäin kiinnostuneita Suomesta. Sen jälkeen matkustimme pakettiautolla, jota ajoi joku elokuva-art director joka oli juuri tulossa kuvaamasta mainoskampanjaa amerikkalaiselle öljy-yhtiölle ja oli pudonnut jäätiköllä siihen yhtäkkiä ilmenneeseen railoon kainaloitaan myöten. Hän oli myös ollut kuvaamassa Batman-elokuvaa, enpä tiennyt että sitäkin on kuvattu Islannissa.

Menimme jäätikölle ja yhtäkkiä sää muuttui kuumaksi vaikka aamulla se oli ollut hyytävän kylmä. Emme päässeet jäätikölle asti sillä se oli kauempana kuin vaikutti ja laukku oli liian painava, lopulta pääsimme Isabellen anelulla ranskisten kyytiin jotka veivät meidät Skaftafelliin perille. Siellä jätimme laukun narikkaan ja lähdimme vaeltamaan.

Vaelsimme yhteensä neljä tuntia ja näimme mm. kuuluisan Svartifossin vesiputouksen. Välillä maisema oli tiheää pusikkoa ja puita, välillä aavaa tunturia.

Pääsimme takaisin yhdellä kerralla kun paikalla töissä ollut nainen otti meidät kyytiin ja kävimme taas Jökullasaronilla (??) joka on joka kerta eri näköinen koska jäät liikkuvat jatkuvasti. Nukuin taas autossa pää nuokkuen vaikka uusien aurinkolasieni olikin tarkoitus peittää nukkuminen autossa.

Yöllä mökissä oli pirun kylmä eikä kamelipeitto lämmittänyt yhtään, no kai se nyt jossain Marokossa lämmin muttei Islannissa. Nukuimme sitten yhteentoista ennen kuin pääsimme liftaamaan ja saimmekin sitten kököttää tien varressa. Autoja ajoi ohi vaikka kuinka paljon mutta meininki alkoi muistuttaa suomalaista Liftaajan Helvettiä. Meinasimme jo pitää tauon ja lähdimme huoltoasemaa kohti kahville, kun auto pysähtyi ja saksalaiset turistit ottivat meidät kyytiin. Hekin puhuivat ranskaa, luonnollisesti. Pääsimme johonkin museolle joka oli liian kallis meille mutta saimme sentään ruokatauon ennen kuin jatkoimme matkaa islantilaisen miehen kyydissä, joka oli ollut vuorikiipeilemässä, sen enempää kommentteja emme häneltä saaneetkaan, hän piti vain ihmeellistä viheltelyä yllä koko matkan. Toisaalta liftatessa saa koko ajan kertoa samat tarinat uudestaan ja alkaa jo kyllästyttää, Isabelle meinasi että on ehkä parempi äänittää ne löpinät cd:lle seuraavan kerran kun joku kysyy ja jatkaa itse unia.

Pysähdyimme huoltoasemalla jonka vessaan sai jonottaa puoli tuntia ja jossa oli ihan v_sti porukkaa, nämä viikot ovat niin turistiset tässä maassa että huh, vaikka varmaan moniin maihin verrattuna porukkaa on vähän, mutta yksinäisyyttä luonnon helmassa täytyy ehkä lähteä hakemaan Snaefallnesilta ennen kuin sitä heinäkuussa saa. Nukuin autossa pää nuokkuen taas Víkiin asti ja Isabelle ei jostain syystä voi ikinä istua edessä ja minä keskusteluvastaavana nukahdan aina.

Sain kirjeen Lundista ja hakemukseni oli obehörig, en tiedä edellenkään oliko vastauksessa otettu huomioon lähettämäni todistukset vai oliko tämä lopullinen vastaus. Odottelu jatkuu. Taidan luovuttaa jo koko v--n tutkinnon suhteen ja jatkaa paskaduunin tekoa, josta saa kuitenkin aina enemmän palkkaa kuin humanistina Suomessa. Ruotsalaiset knullatkoon mammaansa omassa yksinäisyydessään.

Kuvia matkalta tulee myöhemmin, nyt keittiössä on illallishulina menossa.

Selvisin juuri ja juuri hengissa 85-tuntisesta työviikosta, mutta mielenterveyteni ei kuten yölliset merkintani osoittavat. Viime yö oli hieman parempi koska luovutin pyykkivuoren suhteen ja keskityin aamiaisen tekoon ja kokkasinkin keskella yöta lounasta kello kolme. Teloin itseani koko yön koska koordinaatiokyky ei ole paikallaan ja nyt olen mustelmilla.

Emme viela tieda Isabellen kanssa minne aamulla menemme, ihanaa suunnittelemattomuutta! Yritimme kysya Gullilta onko kukaan menossa Landmannalaugariin ryhmamatkalla, voisimme pummata kyydin, mutta Gulli ei IKINA muista tarkistaa asiaa. Vaihtoehtona on menna lansirannikolle Reykholtin kuumia lahteita tarkastamaan liftaten.

Ajattelin sittenkin olla varaamatta paluulentoa. Seyðisfjödurilta lahtee laiva joka menee aina Skotlantiin asti, pysahtyen Farsaarilla ja Shetlannissa seka Norjassa jossa jaisin pois ja matkustaisin Ruotsiin. Ongelmana on vain aika, minun pitaisi lopettaa työt paljon aikaisemmin enka tieda onko se mahdollista, ja jos paasen Lundiin minun ehka taytyy olla siella jo 31.8. eli aika menisi todella tiukoille. Lautta menee vain kerran viikossa torstaisin ja pysahtyy kolme yota Farsaarilla ennen jatkamistaan Bergeniin, yhteensa matkalla menee siis viikko! Mutta se kuulostaa helvetin mielenkiintoiselta, Katla oli tehnyt ko. reissun joskus edestakaisin. Hintaa reissulle tullee hitusen enemman kuin lennolle, mutta myös seikkailua epailematta.

Sain taas kirjeen Lundista, aiti ei taaskaan osannut lukea sita. Han oli tavannut ruotsia suomalaisittain A-M:lle puhelimessa ja tama oli ymmartanyt etta paasin sinne mutta etta jotain pitaisi sinne ilmoittaa. Menee taas viikko ennen kuin kirje on taalla asti, argh! Jos paasen joudun etsimaan asuntoa kuukauden varoitusajalla, mika toki on enemman kuin monasti on ollut aikaa.

Ei jaksa enää pesukoneella kykkiä!
Mieluummin annan runosuonen sykkiä
tai ehkä vain elohiiri joka tykyttää
päässä
ja varmaan kohta räjähtää

en muista aikaa ennen pyykkikautta
ei edes Gulli mua yöllä auta
olen töissä joka yö
se sisältä mua rohmimalla syö
univelka päätä lyö

työni tää on liian raskas
ja palkka suorin sanoin paska
en tätä ehkä kauaa jaksa

Alkuviikosta vielä työni luisti
nyt ei pelaa aatos eikä muisti
on pyykeistä vuori tullut
tämän kesän jälkeen lienen hullu

Yö yöltä liike hidastuu
Mimmu työhön vittuuntuu
univelkaa kasaantuu
ja hartiat jumiutuu

Siivouslistaan merkintöjä vääriä
aloin kuulla ääniä
vai oliko se jääkaappi vain
kuivauskone lakanaa nai

Menetän järkeni, myönnän
joka hetki kun pyykkiä koneeseen työnnän
kun likapyykkiä edestakaisin kannan
voin haistaa tuoreen ihmislannan

Lyhyin sanoin siis: mua vituttaa
vaikken voi sanoa et kaduttaa
paskaahan tää on tämä työ
mut silti muut kesäduunini lyö
laudalta kun niitä muistelen
ja traumojani kelailen

Kaikki työ on siis paskaa
tiedän sen
ehkä joskus miljoonia voittanen
ja silloin muille maille painelen
ja siellä pyykkejäni pese en

nyt en jaksa enää runoa laukoa
ei ole aikaa pitää tässä taukoa
menen kattamaan aamiaispöytää
mutta aamulla minut sen alta
nukkumasta löytää

Istun yön pimeydessä ja juon kahvia sekä nautin ranskalaista viski-irish coffeesuklaata. Tänään oli vaikea käynnistyä, nukun kai päivisin liian vähän. Tänään minut herätti uusi siivooja joka tuli huoneeseeni kun ei tajunnut Do NOt Disturbin merkitystä. Muuten 13. perjantai meni poikkeuksellisen hyvin. Hermot meinasivat tosin mennä kun Gulli jättää vastaanoton tyhjilleen ja lähtee johonkin vaikka minä en ole työvuorossa ja sitten joutuu väkisinkin palvelemaan ihmisiä koska ne näkevät että olen paikalla ja pitävät muuten töykeänä. Isabellellä oli mennyt myös eilen hermot ja oli alkanut huutaa Gullille kun tämä taas esitteli kuinka pussilakana ei ole tarpeeksi suoraan pedattu. Harmi että missasin tämän shown.

Eilen Gulli näytteli meille menneisyytensä kuvia, koska Isabelle halusi nähdä tämän hiukset ennen rastaa-kaudelta. Kuvat olivat kieltämättä hupaisia, mahtaisikohan vaikuttaa hotellin asiakasvalikoimaan jos Fosshotellin mainokseen laitettaisiin kuva johtajastamme mustissa pitkissä hiuksissaan kaljamaha paljaana juomassa kaljaa ja soittamassa fallos-bassoa, tai pukeutuneena punaiseen iltapukuun samalla tavalla asustautuneen karvaisen miehen vieressä. Näin myös mm. videon paneskelevista kilpikonnista, joista lähti outo kitisevä ääni, marakatteja ja kummituseläimiä sekä monta pätkää kännisestä Katlasta. K&K olivat edellisvuoden Réunionilla ja kävivät mm. Madagaskarilla. Isabellen poikaystävä on myös sattumoisin samalta saarelta kotoisin. Tyypit ovat muutenkin matkanneet niin paljon että meikäläistä käy kateeksi, Katla mm. vietti vuoden Meksikossa ja oppi espanjan kielen täydellisesti, kuten ranskankin viime vuonna.

Täällä on auringonlaskut muuten niin mahtavia kuin etukäteen mainostettiinkin, ja ikkunasta pääsen ihailemaan sekä auringonlaskuja että nousuja kattaessani pöytiä. Viime yönä tätä tehdessäni järkytyin yhtäkkiä karvaisesta liikkuvasta olennosta tuolilla, kunnes kehräyksestä tunnistin sen kissaksi joka salakavalalla tavalla aina onnistuu pääsemään hotelliin sisään. Gulli oli tavannut Isabellen ruokkimassa kissaa keittiössä tänä aamuna eikä tietenkään tykännyt, varsinkaan koska on allerginen kissoille. Isabellen ja Gullin väittely tuo erehdyttävästi mieleeni viimevuotisten belgialaisen ja ranskalaisen kämppikseni kinastelut, joita naureskellen kuuntelin. Même si je n´ai rien compris.

Eilinen keskustelu Isabellen kanssa helpotti vitutusta. On hyvä jos on joku ihminen joka repii maan pinnalle kun oma mieli alkaa käydä psykopaattiseksi. Öisin joutuu vaan ajattelemaan itsekseen kun ei näe 8 tuntiin ketään ja vaikka se ei ole pitkä aika niin yöllä se tuntuu vielä jotenkin synkältä ja tekisi mieli soittaa jollekin ja kuulla ihmisen ääntä mutta kaikki ovat nukkumassa.

Viime yö meni poikkeuksellisen hyvin vaikka jämähdinkin keittiöön lukemaan satuja ja soittamaan kitaraa kesken työn. Aamuisin minulla ei todellakaan ole nukahtamisvaikeuksia, sammun kuin lyhty pylvääseen. Tänä aamuna sammuivat myös valot ja sähkökatko aiheutti leivänpaahdinpaniikkia sekä vohvelitaikinan jämähtämisen rautaan. Soitin gullille joka tuli todella koomisen näköisenä unisena rastojen roikkuessa oudosti sivuilla ja naureskelimme taas Isabellen kanssa. Sen jälkeen alkoi palohälytin soida sillä joku leipäallergikko keksi työntää spelttileipänsä folioineen leivänpaahtimeen.

Tänään söin erinomaista huoltoaseman jäätelöä ja kävelimme Julien kanssa jokivartta, poistuin ensimmäistä kertaa hotellista moneen päivään. Tunnin päästä alkaa taas työt, päivät toistavat rutiinimaisesti toisiaan ja olen unohtanut että olen maassa nimeltä Islanti.

Olen työrobotti. Yöt olen töissä näkemättä muita ihmisiä kuin Gullia alkuillasta ja aamulla on pakko mennä nukkumaan kun ihmiset tulevat paikalle ja kun herään on taas mentävä töihin. Tänään heräsin yhdeltä kusihätään koska olin viettänyt Isabellen kanssa perinteistä aamiaiskahvihetkeämme huolimatta siitä että en ole hänen kanssaan aamiaisvuoroissa enää vaan työvuoroni loppuu silloin.

Yöllä oli vaikea saada itseä liikkeelle ja tappelin siivousvuorolistojen kanssa, hermot menee kun en ymmärrä yhtään islannin kielen sanaa. Joudin tekemään piknik-eväitä mutta onneksi pyykkiä ei ollut tällä kertaa paljon. Katlalla on tänään synttärit joten tein hänelle seinän kokoisen "happy birthday"-toivotuksen ja gulli valitti siitä, että työajallako tällaista tehdään, vaikka en edes pitänyt yöllä lainmukaisia taukojani koska se on mahdotonta yövuorossa. Tosin Gullin valituksista ei ikinä tiedä ovatko ne "vitsejä" vai ei, mutta mahdotonta olla ottamatta niitä todesta, jos vitsit ovat tuota luokkaa. Tyypillinen vitsi on myös vittuilla Isabellen huonosta englannista, mikä ei ole hauskaa koska se on totta tai jostakin aivan vähäpätöisistä asioista, ärsyttää tuommoinen "huumori".

Viimeinen kurssini Jynkkylän opistoon ei saanut hyväksyntää vaan minun pitää kirjoittaa kaikki esseet uudestaan, ja mietin todella jaksanko enää ryhtyä siihen hommaan kun opintosuoritteillani ei ole mitään merkitystä, koska opintokokonaisuus jää joka tapauksessa suorittamatta ikuisiksi ajoiksi.

Onneksi ensi viikolla Isabellellä on lomaa yhtä aikaa minun kanssa, pääsee ulos tästä vitunhotellista ja kyrpäkylästä.

Klo 03:19 herranjumala kun vasyttaaa....ensimmainen työyö ja viela muutama tunti pitaisi sinnia, tosin Kulli todennakoisesti lahjoo minut tuplapalkalla jaamaan aamiaiselle silla oli tapahtunut työvuoroissa arviointivirhe ja aamiaiselle ei ollut laitettu huomiseksi ketaan, 70 vierasta.

Paranoidi olo onneksi skytv pitaa aanta lapi yon. Katla lopetti 2 kuukauden juomalakkonsa kaverinsa kanssa kaljoittelemalla ja sotki tietokoneen jaatelolla, Kulli oli hermona varsinkin kun oli kaksi tuntia yrittanyt opettaa minulle jarjestelmaa jonka piti olla helppo, jouduin napyttelemaan 1000 kertaa uudestaan fiktiivisen asiakkaan Mr CoolGuyn ennen kuin yhtaan mitaan jai vasyneeseen paahani.

Kavimme tanaan liftaten Selfossissa, se oli Julien ensimmainen liftaus. tyypilliset Selfoss-jabat nakkasivat meidat tanne koska heilla ei ollut parempaa tekemista. Julie ei ollut ennen nahnyt yhta blondia jatkaa. Kuulemma Ranskassa ei ole blondeja.

Nyt yritan aloittaa aamiaisen valmistelua vaikka aivot tilttaavatkin kovasti.

Tässä hotellissa ei saa yksityisyyttä! Juuri nytkin istun vastaanoton ja keittiön välisessä metriXmetri tilassa ja keittiössä tehdään illallista kauhealla kolinalla ja mölinällä, vastaanotossa ihmiset soittelee kelloa ja kyselee Gullia kun se ei ole paikalla ja minun pitää juosta vastaamaan VAIKKA EN OLE TÖISSÄ, vittu! Mä alan vaatia palkkaa jokaiselta minuutilta jonka vietän poissa huoneestani, tosin tätä nykyä minulla ei juuri vapaa-aikaa olekaan.

Aamulla (=päivällä) herättyäni tulin syömään aamiaista ja ajattelin mennä rentoutumaan eilisen päivän jälkeen sundlaugurille, kun Gulli kysyi minua töihin. Barbara soitti yöllä ja sanoi sairastuneensa, ainoastaan Julielle oli merkattu työpäivä. Myös Isabelle joutui uhraamaan lomapäivänsä olemalla 10 tuntia töissä ja minä siivoamaan jälleen kerran. Kyllä vitutti. Illalla en ole töissä vaikka mieluummin olisin, joudun kuitenkin valvomaan totuttautuakseni rytmiin huomista iltaa varten. Katla oli töissä 16 tuntia putkeen ja nukkuu vieläkin, kello on puoli yhdeksän.

Joo nyt tuli Kulli tuohon kyttään joten loppui tämäkin yksityisyys.

Coffee machiiiiiiiiiiiiine!!

Mää vihaan kahviautomaattia. Kahviautomaatti sucks, kusee, haisee ja on perseestä. Joka aamu aamiaisella kahviautomaatti tuottaa ongelmia. Hotellimme tunnuslause onkin "the guest is not always right but he is always the guest", suomeksi asiakas on aina idiootti. Kukaan ei osaa käyttää sitä vehjettä, tyypit vetää herneet nenään kun napin painalluksesta kone ei täytäkään kuppia kahvilla vaan näyttää oranssia valoa, ja keittiöön tunkee tuohtunutta porukkaa valittamaan että coffeemachine ei nyt vörkkaa.

Olen tänään ollut töissä 9 tuntia aamuseiskasta lähtien ja illalla työskentelen vielä kahdeksasta puoleen yöhön. Sen jälkeen siirryn pysyvästi yövahdiksi eikä minun tarvitse enää siivota, jes! Mutta pyykkiä pitää pestä koko yö pimeän hotellin kellarissa eikä kukaan muu valvo työssä, hotellissa, tässä kaupungissa, koko maailmassa. Pyykkivuoret kasvavat Heklan mittoihin, pyykkihuoneeseen ei enää pääse sisään kuin kiipeämällä (siis ihan oikeesti!) ja suoraan sanottuna se on yhtä perkelettä. Porukka alkaa olla aika stressissä, hotelli on jatkuvasti ylibuukattu, Gulli oli hälytetty kesken yön paistamaan munakkaita nälkäisille saksalaisille ja oli joutunut jopa luopumaan omasta huoneestaan ja nukkuu nyt lakanavarastossa, Katla taas nukkuu päivisin vapaana olevassa huoneessa milloin missäkin.

Barbara sairastui kesken päivän, sitten Gulli piteli päätään ja näytti huonolta, se on vaan nukkunut niin vähän viimeisen kuukauden aikana. Lupauduin sen vuoksi vielä yliylitöihin ja itse varmaan olen melko psykoottisessa tilassa ensi viikon lopulla, sillä olen vähintään 84 tuntia töissä maanantaista perjantaihin, ja myös tämän edeltävän viikonlopun öisin. Isabelle oli väsyksissään imuroinut monta huonetta ennen kuin huomasi ettei koko imuri ole edes päällä. Kyllä alkaa itsellänikin jo vähän mahassa kiertää ja päätä kolottaa. Taidan vetää parin tunnin tirsat ennen ensimmäistä yövuoroa, hyvää yötä.

Ps. Jarkko suosittelen että lähetät Kullille sähköpostia ja valehtelet omaavasi pesulakokemusta, eiköhän se ala kohta tarvimaan ylimääräistä työntekijää tänne, tai itse asiassa tarvii jo.

Mä en tajuu tätä bloggerin logiikkaa näiden kuvien suhteen. No anyways lähdin siis suunnitelmien mukaan tiistaiaamuna aamulla liftaamaan. Sain kyydin jälleen melko pian yksinäiseltä naiselta, joka työskenteli kai jonkun firman pomona koska mainitsi hänellä joskus olleen suomalaisen työntekijän. Olin alle tunnissa Selfossissa ja siellä kävin nostamassa automaatilta rahaa, Katla oli lainannut minulle vähän ja se oli hyvä koska tilini ei ollut vielä aamullakaan tullut.

Huomasin että Selfossin huoltoasemalta saa ilmaiseksi kahvia, siis toistan HUOLTOASEMALTA SAA ILMAISEKSI KAHVIA, en käsitä. Join tietysti pupillit laajoina sitä odotellessani bussia. Se oli minibussi ja kuski oli kalpea ja riutuneen näköinen mies joka poltti 1-2 tupakkaa jokaisella pysäkillä jossa pysähdyttiin, matka kesti siis yhteensä noin tunnin. Se maksoi 800 kruunua, vaikka aikataulun mukaan sen olisi pitänyt maksaa jotain 1200. Isabelle on myös saanut samanlaisia outoja alennuksia bussista Selfossiin, sama matka maksoi enemmän mm. Julielle. Mysteeristä.

Thorslákshöfnistä lähti laiva joka maksoi 2000 kruunua. Matka kesti kolme tuntia ja nukuin äänekkäästi kuorsaten sohvalla sekä katsoin esittelyvideota Heimaiyesta sekä todella huonoa islanniksi dubattua autoanimaatiota, no se Disneyn elokuva tietänette. 1600-luvulla saarelle on hyökännyt "turkkilaisia" jotka oikeasti olivat algerialaisia, mutta vielä tänäkin päivänä paikalliset kutsuvat usein ulkomaalaisia valloittajia vain turkkilaisiksi. He tappoivat lähes puolet saaren väestä ja sen jälkeen on kerrottu kauhutarinoita näistä turkkilaisista ja suunniteltu koko perheen voimin pakoreittejä ja piilopaikkoja uusien hyökkäysten varalta.

Vestamanneyjar (läntisten miesten saaret) sijaitsevat n. 15 saarella mutta vain yksi niistä, Heimaiye on asuttu. Siellä on n. 4000 asukasta ja maastoltaan se on korkeita vuoria, vain 13km2 laajuudeltaan. Islantilaiset sanovat saarelaisia vähän "spesiaaleiksi" ja sitä varmaan ovatkin, tosin minusta kaikki Islannin maaseudulla asujat ovat vähän sisäsiittoisia. Jos totta puhutaan niin minusta Islannissa ei muuta olekaan kuin maaseutua.

Löysin pienen gístíhusin jota piti saksalainen nainen. Hän sanoin hinnaksi 3600 mutta pyöriteltyni silmiä järkyttyneenä turkkilaisittain hän alensi hinnan 3000een.

Kävin paikallisessa kytyisessä kaupassa joka näytti lähinnä iglulta ulospäin ja syötyäni lähdin vaeltelemaan. Näin mm. vuoden 1973 tulivuorenpurkauksessa tuhoutuneiden talojen jäänteitä, joita nyt kaivetaan ylös. Siis argeologisia kaivauksia 34 vuotta vanhoista asumuksista. Koko saari evakuoitiin yhdessä yössä puoleksi vuodeksi, osa ei palannut enää saarelle. Osittain maa on vieläkin ihan helvetin kuumaa jo metrin pinnan alapuolella.

Kiipesin tulivuoren punaiselle huipulle ja joku juntti seurasi minua semmoisella nelivetoisella vehkeellä, jotkut ilmiöt ovat universaaleja. Majatalon nainen oli myös vetämässä jotain turistiryhmää vuorella.

Gistihusissa oli lähinnä saksalaisia mutta olipa siellä käynyt suomalaisiakin paljon, muistelivat edesmennyttä Keikoa ja ajattelin että nainen on leski. Myöhemmin luin että Keiko oli herttainen tappajavalas joka muutti Norjaan ja sairastui ja kuoli siellä keuhkokuumeeseen.

Toisena päivänä tutustuin paikalliseen kirkkoon ja lähdin vaeltamaan länsirannikolle. Leirintäalueen luona näin kiinnostavan näköisen vuoren ja näin ihmisiä kiipeävän sinne, joten päätin itsekin mennä vaikka vuori näytti aika jyrkältä. Se olikin aikamoinen urakka kiivetä, 300metriä todella jyrkkää seinämää. Lampaat vain menivät ympärillä ilman ongelmia. Huipulla tajusin todella sanonnan "päästä huipulle" sananmukaisen merkityksen ja luin opaskirjastani että nousua tälle vuorelle ei suositella. Näin ylöskiivenneet ranskalaiset tyypit ja yllätyksekseni heillä oli parivuotias penska mukanaan, miten ihmeessä se oli saatu ylös? Päättelin että alas täytyy mennä helpompi reitti joten lähdin toista kautta alas, mikä oli virhe. Maa oli hiekkaista soraa jolla oli vaikea pitää otetta ja lopulta huomasin etten pääse takaisin enää ylös. Valuin alas välillä persemäkeä ja taisin työntää koipeni pariin linnunpesäänkin. Munia hautova sorsa katsoi kauhuissaan kuinka tulin alas hiekkapilven pöllytessä ympärilläni ja lopulta lähti lentoon jättäen munat yksin.

Onnistuin pääsemään alas jossa oli kaunis lahti vuorten keskellä. Aallot kävivät pelottavan voimakkaina ja muistin taas tarinan naisesta joka huuhtoutui mereen töllistellessään liian lähellä. Huomasin olevani umpikujassa, solasta ei ollutkaan toista reittiä ulos. Mietin joudunko soittamaan meripelastuksen hakemaan minut veneellä, ei helvetti sentään. Bussini lähtöönkin oli vain muutama tunti aikaa. Ainoa keino oli siis yrittää takaisin mahdotonta vuorenseinämään hengen uhalla.

Onnistuin kiipeämään kauempaa ylös koska siellä oli enemmän ruohontuppoja (ja linnunkoloja) joihin työnnellä jalkoja. Yhtäkkiä jostain juoksi lauma lampaita ja pässi, ja niiden perässä pentukoira. Koira tuli iloisena luokseni ja johdatti minut pois. Oli todella kuuma sää. Koira lähti seuraamaan minua toiselle puolelle vuorta enkä päässyt siitä enää eroon. Menimme jyrkkää polkua koiran juostessa mielipuolisena ympäriinsä ja äkättyään pässit ja lampaat se meni tekemään tuttavuutta niiden kanssa. Aluksi pässi katsoi sitä epäröiden, sitten alkoi tehdä pukkauksia sarvillaan koiraa kohti ja lopulta juosta tämän perässä kiihdyttäen tahtia. Koira puolestaan seurasi minua joten pässi oli perässäni. Mietin pitäisikö nyt juosta mutta nähdessäni pässin lähestyvän jumalattomine sarvineen päädyin myönteiseen vastaukseen ja otin jalat alleni. Tulimme todella vauhdilla aluksi jyrkkänä pitämääni vuorta, minä, koira ja pässi. Onneksi pääsin ulos lammasaitauksesta, mutta koira vaan seurasi minua leirintäalueelle asti, kunnes se löysi mielenkiintoisen lammen ja jäi sinne.

Pääsin pois juuri ja juuri hengissä ja ehdin vielä luonnonhistorialliselle museolle, jossa oli täytettyjä lintuja sekä akvaarioissa oikeita mereneläviä islannin lähistöltä. Olin järkyttynyt millaisia otuksia meressä elää, jumalattomia mulkosilmäkaloja, haita ja sukupuolielinten näköisiä merivuokkoja. Olin erittäin otettu myös täytetystä "Lusiferistä" joka on musta pallonmuotoinen iso kala jonka päästä lähtee rikkinäisen sateenvarjon näköinen tötterö. Onneksi Atlantti on liian kylmä uimiseen täälläpäin, muuten olisin lopettanut uimisen siihen paikkaan.

Palasin takaisin laivalla jolla katsoin todella paskan amerikkalaisen romanttisen elokuvan miehestä, joka näkee naisen jota muut eivät näe, koska tämä on vain koomassa olevan naisen sielu ja hänen pitää tietysti pelastaa nainen eutanasialta. Lopuksi nainen irrotetaan hengityskoneesta mutta miehen suudelma saa hänet heräämään henkiin. Sen jälkeen esitetty Casanova vaikutti jo paremmalta, ei ehkä juonellisesti mutta ohjaukseltaan laadukkaana.

Katla ei tullutkaan hakemaan satamasta joten jouduin kyselemään kyytiä ihmisiltä. Ruotsalaiset olivat jälleen pelastukseni kun turistiryhmä otti minut kyytiinsä Selfossiin. Sieltä pääsin tyypillisen "Selfoss-jäbän" elikkä teiniautolla ajavan teinin kyytiin ja matka oli hiljainen, koska tyyppi ei puhunut juuri mitään ja vastasi vain joo tai ei. Loppumatkan tulin parin islantilaisen kyydissä istuen kivisen puutarhapojan vieressä, eivätkä tyypit puhuneet englantia. Hotellilla Isabelle teki muffinsseja ja pelasti illan.

Aamulla Isabelle pelasti myös minut menkkakipuoksentelupäivältä ihme rohdoillaan jotka veivät kivut tiehensä ja olin huumeissa iltapäivään asti. Pesin pyykkiä koko päivän ja siivosin vielä 4 huonettakin siinä sivussa. Gulli tuli kyselemään mitä pidän työstäni ja sanoin suoraan että helkkarin tylsää. Sitten hän tarjosi minulle "ylennystä" eli yövahdin paikkaa, jota Katlakin tekee. Joka toinen viikko saisin vapaata, joka toinen viikko olisin 84 tuntia yöt töissä, ja palkka on noin 25% parempi kuin nyt. Lisäksi pääsisin siivoushommasta, mutta saisin loputtomasti lakanoita ja yksinäisiä yön tunteja. Enkä osaa kieltäkään kun islantilaiset tulevat, mutta parempaakaan tyyppiä eivät ole löytäneet. Olen kai meistä työntekijöistä kuitenkin paras siihen hommaan, koska muut ovat juoruilevia teinejä tai kielitaidottomia ranskiksia. Gulli valittikin että kun minä olin kaksi päivää poissa niin paikka meinasi mennä ihan sekaisin. Lupasin painattaa omasta naamastani isoja kuvia laitettavaksi jokaiseen huoneeseen, kun minua niin kovasti fanitettiin. Kuvissa olen minä pesukoneen kanssa tai vessaharjan kera poseeraamassa, mahdollisesti osassa kuvista myös Butcher´s spray-suihkeen.

Tanaan piti olla palkkapaiva mutta eipas ollutkaan. Aamulla olen lahdossa liftaamaan Selfossiin ja sielta Þorlsakshöfniin josta aion menna laivalla Vestmanneyjalle (??) ja Heimayen kaupunkiin jossa on 300 asukasta. Paikkakunnalla ei ole samaa pankkia jonka asiakas olen joten en saa sielta rahaa ja minun taytyy ehtia Selfossiin ennen kymmenta aamulla.

Olen tanaan ehtinyt jo muuttaakin, meni hermot viikonlopun valvomisen jalkeen ja vaadin Gullilta huoneen vaihtoa sille puolelle kaytavaa joka ei ole tien vieressa. Muutin muutaman tunnin ja loysin edellisen huoneen sankyni alta mm. homehtuneita mandariineja. Muutto on hyva (ja ainoa) tekosyy siivota.
Kuorsaavista
japanilaisista ja nussivista italialaisseinanaapureista tuskin paasen muutolla. Auringonsijasta huonetta kuumentaa aamuaurinko, mutta joudunhan heraamaan muutenkin joka aamu yhta aikaa auringon kanssa.

Tanne tuli pari paivaa sitten uusi tyontekija, ranskalainen Julie. Opiskelee jotain linjaa jossa suuntaudutaan SEKA saksan, kiinan ETTA englannin kieliin seka juridiikkaan. Ranska on pimee.

Eilen lahdimme Katlan kyydissa ajelemaan etelaan pain ja kavimme ihmettelemassa makeita vesiputouksia mm. Skógarfossilla ja kiipesimme ylös maen joka lahtee kohti Tórsmörkia, ja Isabelle ja Katla olivat jo kuolla siina vaikka matka oli vain muutama sata askelta. Ja naiden kanssa ole lahdossa vaeltamaan paivakausiksi. Isabelle myos lenteli ympari pikkukengissaan mutakkoon. Kavimme jollain mahtavalla rannalla vuoren paalla, kun ajoimme noin 170-asteista makea ylos Katla totesi ettei ole ajanut siita koskaan ennen. Tie koostui paankokoisista kivista ja oli mutkainen. Maen paalla oli majakka ja siisti nakymat Atlantille molemmin puolin. Joku nainen kuoli kesakuussa talla rannalla kun valtavat aallot pyyhkaisivat hanet mukaansa.

Ajoimme Víkiin
joka sijaitsee aivan Islannin etelanokalla. Soimme hampurilaista, ainoaa ruokaa jota menusta loytyi. Puhuin vahingossa ranskaa pöytaseurueelle. Kuulemma Isabelle pystyy puhumaan luontevasti Gullille englantia mutta heti minut nahdessaan han automaattisesti vaihtaa ranskaan, ehka naytan niin tutulta etta aiemmin ei-matkustanut ihminen assosioi minut ranskantaitoiseksi..

Vík sijaitsee lahella jaatikkoa, jonka alla Katla-tulivuori kytee ja purkautuu joka 100. vuosi. Seuraava purkaus sulattanee jaatikkoa sellaseksi tulvaksi etta kyla katoaa sen alle. Edellinen purkaus tapahtui 1900-luvun alussa, mutta silti nain rakenteilla olevia taloja.

Pysahdyimme viela palatessa rannalle jolla kavi valtavat aallot ja jolla ei ollut hiekkaa vaan loputtomasti pienta mustaa ja sileaa kivea, Suomessa tuommoisista hiotuista kivista varmaan joutuisi maksamaan maltaita, ihme ettei niita ole kukaan keksinyt pöllia myyntituotteeksi, kuten kaikille muille luonnonihmeille tassa maassa on tehty. Katlan oli tarkoitus nayttaa meille rannassa olevaa valtavan torson nakoista kivea mutta me vain tongimme pikkukivia silmat ymmyrkaisina ja etsimme mustien kivien joukosta valkoisia ja punaisia.

Palannen reissusta huomenna tai keskiviikkona, en tieda minne saakka liftausreissuni talla kertaa johtaa.