Lähtö lähenee ja ahistus kasvaa. Tilannetta ei helpota se että kuulen saavani suurimman osan palkastani vasta kesäkuun 15. päivä ja postiluukusta kolahti 50e puhelinlasku, en ole ikinä saanut noin suurta kännylaskua ja päätin lopettaa koko liittymän kunhan pääsen Uppsalaan, paitsi että sopimus taitaa olla määräaikaisena voimassa elokuuhun asti! Mikä mielenhäiriö mulla olikaan kun tulin Turkista ja Ahvenanmaalta Jyväskylään, mun piti opiskella ruotsinopettajaksi ja olla ainakin vuosi putkeen Suomessa, minun!!!! Ei pitäisi ikinä sitoutua edes puhelinliittymään vakituisesti, ahdistushan siitä seuraa.

Sitä mielenhäiriötä kesti ehkä kaksi kuukautta ja vaihdoin kasvatustieteen opinnot palaten taas naistutkimuksen pariin ja Suomi alkoi ahdistaa jo marraskuussa, jolloin oli pakko päästä ensimmäistä kertaa ulkomaille, ja nyt pysyvästi pois, ellen taas palaa jossakin mielenhäiriötilassa tänne takaisin.

Jouduin sanomaan työnantajalle, että tulen suoraan töihin enkä vietä muutamaa päivää ensin Reykjavikissa, vaikka se olisi sopinut työnantajalle, pidän vapaapäivät mieluummin loppukesästä. Nyt on vain elettävä jollakin sinne 15. päivään maailman toiseksi kalleimmassa maassa.