Wednesday, August 29, 2007

Epilogi

Olen palannut lähtöpisteeseen Uppsalaan ja kaikki on mennyt tylsän suunnitelmallisesti. Bussissa mietin ettei pohjoismaissa matkustelu tunnu enää ulkomaanmatkalta. Lentokoneessa nukuin pään kopsahdellessa vuoroin viereisen vanhemman miehen olkapäälle vuoroin ikkunaan ja heräsin ihmettelemään näkymiä puoleksi minuutiksi. Bergenin yllä näin ensimmäistä kertaa ympyrän muotoisen sateenkaaren.

Olimme Reykjavikissa ja illan vietimme tapasbaarissa jossa Julie ihastui portugalilaiseen tarjoilijaan. Tilasimme pullollisen Cavaa ja joimme sen Isabellen kanssa, juoksutimme pöytään jatkuvasti uusia tapaksia ja söin mm. simpukoita oikeaoppisesti. Menimme humalaan ja nauraa hirnuimme Julielle, joka tunnusti että humaltuessa hänelle tulee halu stripata ja hän menee kenen tahansa miehen mukaan.

Etsimme vielä epätoivoisesti tanssibaaria Reykjavikin tiistaiyössä mutta kaikki baarit sulkevat viimeistään yhdeltä. Istuimme siis vain Dillonissa oluella ja tanssimme lopulta "In the summertime"-kappaleen tahdissa keskellä lattiaa. Isabelle kertoi miten nainen=vääjäämättä seksuaalisen häirinnän kohde Ranskassa ja myöns lopulta pitävänsä yhdestä ilmiöstä pohjoismaissa - siitä että naisillakin on ihmisoikeudet. Häivyimme kun kännisten kapakkatappelu alkoi.

Olen iloinen ollessani kaupungissa ja nähdessäni puita. Islantia on nähty tarpeeksi, ihan jees paikka käydä mutta en suosittele kenellekään kolmea kuukautta Hellan kaltaisessa kylässä. Mielenterveys siinä menee. Päätän blogini tähän koska matkanikin päättyi. Mutta uusia tullee, ja tulee. Ehkä tunnelmoin niistä jossain tekstuaalisessa muodossa taas.

Tuesday, August 28, 2007

Työt on ohi ja olen Reykjavikissa. Lahdin Hellasta aamulla ja eilen oli viimeinen työpaiva. Tein v-maisinta hommaa ikina maaten lattianrajassa hinkkaamassa tahroja imurilla, joka piti pieruaanta koko ajan. Illastimme alakerrassa ja Isabelle kertoi kuinka on ollut uskonnollisen yhteisön uhri ja "hukannut elamastaan 26 vuotta". Koska han lahti hihhulien joukoista osa perheesta on hylannyt hanet eika han ole nahnyt sisariaan vuosiin. Hullua, mutta nyt ymmarran tiettyja asioita huomattavasti paremmin. Julie on meista ainoa jolla on normaali perhe.

Taalla sataa, kavin maailman parhaassa levykaupassa hamstraamassa islantilaismusiikkia. J ja I tulevat tanne liftaten ja menemme baariin. Asuntotyypista ei ole kuulunut mitaan, yhtakin huonetta oli hakenut 70 tyyppia 10 tunnin aikana, huonolta nayttaa.

Nyt menen nukkumaan koska viime yön luin Genoside-kirjaa loppuun ja univelkaa on reippaasti.

Thursday, August 23, 2007

Puhu perseelleni, paani on unessa. Taas uusi ranskalainen sanonta jossa on mukana pylly. Kaytetaan tilanteissa joissa tervehditaan ihmista joka ei tervehdi takaisin.

Hirvea yö, ihan sama vaikka onkin viimeinen, en kasita tulevaisuutta enka muista menneisyytta. Pyykkia pukkaa loputtomasti, ylimaaraisia tiskeja on liikaa ja brittilaiset hirnuvat taukotilassa kannissa. Samat brittilaiset herattivat minut klo 17 kaakatuksellaan, yhdella naisella on niin arsyttava nauru ettei se voi olla todellista. Nainen nauraa niin vitun korkealta etta kuulostaa pyydykseen jaanelta lokilta. Sen jalkeen kun ryhma oli hyökannyt hotellin kaytavalle nauramaan ja raakkumaan alkoi vessasta kuulua kauhea loiku kun britit lauloivat jotain kansanlaulujaan. Lauluaani oli hadintuskin kauniimpi kuin nauraani. Jouduin kaymaan taas miesten suihkussa kun kaikki naiset olivat vessassa yhta aikaa, mika v siina on etta ne ammat aina hiimailee vessassa tuntikaupalla, ja miehet eivat nayta kayvan suihkussakaan koskaan?

En mennyt edes nukkumaan aikaisin koska luin Philp Gourevitchin We wish to inform you that tomorrow we will be killed with our families-kirjaa. Se kertoo Ruandan kansanmurhasta, kuinka osa kansasta tappoi ja raiskasi ainakin miljoona maansa kansalaista jarjestelmallisesti. Kirja on melko asiallisesti kirjoittanut palkittu amerikkalainen journalisti.

Luettuani tata palaan taas palvelemaan lansimaisia pinnallisia paskanaamoja, joiden suurin ongelma elamassa on se etta suklaakekseja ei ole hotellin aamiaisella tarpeeksi tai kahviautomaatti lammittaa vetta n. kaksi minuuttia ennen kuin se on valmista. Omat ongelmani ovat samaa luokkaa, mm. joutua valvomaan 16 tuntia perakkain tehden helppoa työta josta maksetaan enemman palkkaa kuin missaan maailmassa, tehden työajalla asioita kuten pizzan syöminen, elokuvan katselu tai blogiin kirjoittelu. Mut minkas teet kun oma napa on niin kaunis ja sen ymparilla pyöriskely on ihku-ihanaa.

Joten takaisin minuun. Luen myös ranskankielista Sexe, meurtres et cappucino-kirjaa jonka on kirjoittanut Kyra Davis. Kirja on erittain pinnallinen rikosromaani ja Gulli haukkui sen paskaksi lukemattakaan. Sain sen Isabellelta lahjaksi. Yritan tavata ranskaa ja alleviivaan sanat joita en osaa, jalkeenpain Isabelle yrittaa selitta sanat piirtamalla tai pantomiimilla. Isabelle vaan ei osaa piirtaa, han piirsi naisen vartalon ja mina luulin etta se on edestapain kuvattu, mutta kyseessa olikin perse. Pitaishan ranskalaiset tuntea. Repesin kahtia myös kun Isabelle naytteli sanoja joita ei edes ole olemassa englannin kielessa kuten "poisse" joka tarkoittaa paskaa maihaa.

Nyt tanne tuli brittimies joka oli kannissa kuin lammas (islantilainen sanonta) mutta yritti esittaa selvapaista ja toi tyhjia pulloja ja halusi laittaa ne yksitellen muovipusseihin. Ai tsast khaaant komprahand vot tha fook thees peeplo aar tooking aböyt.

Wednesday, August 22, 2007

Mä joka päivä töitä teen...

Ei saatana. Taas se katti on taalla. Ulkoa kuuluu loputon mouruaminen, valilla se alkaa kuulua sisalta silla kissa on loytanyt kellarin avoimen ikkunan ja tullut sisalle. Yölla heitin sen ulos viisi kertaa, aina se tuli takaisin kuin "uinu uinu lemmikkini". Lopulta mourusi kaytavalla, jonka ovi oli tiiviisti suljettu, sen on siis taytynyt loikata jonkun asiakkaan huoneeseen, joka on nakannut sen kaytavalle. Gulli joka ei pida kissoista saa niista jatkuvan riesan, kun ne jotenkin aina hakeutuvat hanen luokseen. Yhtena iltana G oli katsonut rauhassa tv:ta huoneessaan, kun yhtakkia kissa hyppasi hanen paalleen ikkunasta. Gulli nakkasi katin ulos, katti kiersi koko suuren hotellin ympari ja tuli saman ikkunan luo avaamaan sita tassullaan. Kyseessa ei ole edes sama kissa kuin kaksi viikkoa sitten, vaan uusi ja vielakin alykkaampi tapaus.

En sittenkaan tee vain 24 tuntia yötoita vaan myös perjantaina 4 tuntia ekstaa, siis 16 tuntia putkeen. Sitten olen töissa viela paivat lauantaina, sunnuntaina ja maanantaina, yhteensa lahes 120 tuntia töita ilman vapaapaivaa. Sen jalkeen voi jo olla mielissaan lahtemassa pois taalta, ihan minne tahansa. Taalla on TYLSAA tv:kin hajosi, onneksi Isabelle lainasi iPodiaan taksi yöksi.

Isabellella ja Juliella on vapaata keskiviikkona, siis menemme kaikki viettamaan viimeista iltaani Reykjavikiin, siistia! Joudun varmaan menemaan bussilla poikkeuksellisesti koska matkalaukkuni on jumalattoman iso, siella on koko tamanhetkinen omaisuuteni.

Sain hyvaksymiskirjeen Lundista, siina oli kaupungin kartta. Asun aivan yliopiston lahella, jos nyt viela saan varmistuksen siita kampasta..mutta kasittaakseni minut oli valittu, kuulostan kuulemma tyypilta jonka kanssa tulee toimeen (siis tyyppi on myös taysi friikki). Taman hotellin työntekijat ovat todella friikkeja, mm. Katla osaa pyöritella silmiaan eri suuntiin, Gulli pidella lusikkaa nenassa, mina osaan kirjoittaa varpaillani ja Juliella on oudot kyynarpaat. Isabelle kayttaytyy julkeasti asiakkaita kohtaan, eras nainen tuli asken valittamaan kaukosaatimen puuttumisesta ja I kaski hanen katsoa sangyn alle, "joskus ne menee sinne." Nauroin varmaan puoli tuntia kun olin tajunnut mita tapahtui, nainen valitti vihaisena Gullille, Gulli kirosi kaikki italialaiset.

Tuesday, August 21, 2007

Herasin tuulen aaneen. Siis kylla, tuulen aaneen. Aivan pelottavan voimakasta huminaa ja kolinaa piti,pelkasin etta ikkuna lentaa. Talo tarisi niin etta luulin maanjaristyksen viimein iskevan. Tuulta ei voi kaskea olemaan hiljaa kuten kuorsaavaa naapuria.

Yölla tanskalainen mies tuli kello kahden jalkeen silmat ristissa ja tukka pystyssa sanomaan etta naapuri kuorsaa, jos ei han heti saa toista huonetta KAUKANA siita miehesta niin han menee autoon nukkumaan. Onneksi oli viela yksi huone jaljella, itsehan olen kuunnellut erinaisten ihmisten kuorsauksia ja muita paastoja kohta kolme kuukautta.

Seb lahti tanaan aamulla, jaahyvaiset eivat olleet kovin tunnelmalliset vaan toivotimme toisillemme hyvaa elamaa kaytavalla ohimennen kun menin nukkumaan. Myös Cecil on lopettanut taalla, ja Alexandra on takaisin koulussa. Itse en viela tieda olenko viikonlopun töissa, kaitpa.

Sain kampan Lundista, asun kai ruotsalaisen kasvissyöjapojan ja jonkun kolmannen tyypin kanssa ihan keskustassa, vuokrakin oli viela ihan kohtuullinen (alle 300e) ja kamppa on kalustettu. Kuulostaa liian hyvalta, tyyppi on varmaan kauhea siivousfriikki ja nipottaja. Asiat tuntuu yhtakkia sujuvan liian helposti. Yleensa silloin on jotain jaanyt huomaamatta.

Gulli kuuntelee naisreggaeartistia, onko niitakin olemassa?

Sunday, August 19, 2007

Viimeinen viikko. Eilen oli jotkut kaupunkipaivat joka kaupungissa, siis taas islantilaisten tekosyy pitaa ryyppyjuhlat. Talot oli koristeltu mita oudoimmin keinoin, mm. tayteen puhalleituin kumihanskoin ja hotellin taakse oli pystytetty iso teltta. Siella sitten soitteli maailman hirvein ja huonoin punkbandi tietysti juuri kun mina yritin nukkua paivaunia ennen yötöita. Sitten kun bandi lopetti niin alkoi ambulanssi ajella edestakaisin pillit paalla, mika ihanan lempea heratys!

Gulli lupasi tulla vasta puoliltaöin töihin, tulin kuitenkin jo kymmenelta mutta sita ennen kavin syömassa Kaurismaki-kahvilassa Isabellen, Julien ja Sebin kanssa. Keskustelimme ilmaisuista ja minulla on kuulemma monotoniset naamanilmeet, siis tah? Minusta muilla ei ole sen kummemmat ilmeet mutta ranskalaiset olivat vakuuttuneita oman ilmaisunsa monipuolisuudesta.

Seb oli ollut Grönlannissa muutaman paivan ja maisemat nayttivat siella ihan samanlaisilta kuvissa kuin Islannissa. Halusin kesan alussa menna siellakin kaymaan mutta nyt en ole enaa niin innoissani naista arktisista paikoista.

Tanaan nukuin koko paivan heraten valilla saksalaisten mölinaan. Saksa on maailman rumin kieli. Herattya taas töihin ja Isabelle ja Julie alkoivat kokkaamaan kauhealla huudolla ja mölinalla pukeutuneina vaaleanpunaisiin esiliinoihin. Tarkoitus oli pitaa grillijuhlat, Sebilla on viimeinen paiva huomenna, mutta koska on niin kylmaa suunnitelma vaihtui illalliseen. Kokkaus kesti monta tuntia ja sina aikana joimme pari pulloa valkkaria, minakin kesken työajan ja raajat oli tavallistakin vetelampina. Katlakin heratettiin ja söimme noin kaksi tuntia, keskustelimme pitkaan ja lopulta keskustelu kaantyi jalkafetissista elainseksiin, tai siis zoofiliaan, kun kerroin etta Suomessa se ei ole periaatteessa maaritelty rikokseksi.

Kaikki olivat sita mielta etta se on aivan hirvea teko ja Julie ei ollut kuullutkaan asiasta aiemmin, viaton kun on. Kysyin sitten etta miksi elaimen tappaminen sitten on ok, ja keskustelu muuttui vaittelyksi Sebin kanssa, joka esitti taas "lihan syöminen on valttamatonta ja LUONNOLLISTA"-vaitteen, ja jos ei syö lihaa ei saa myöskaan syöda kalaa..blaa blaa blaa-huudoksi. Gulli yritti vaantaa vitsia, Katlalla oli menossa hermot ja han halusi keskustelun loppuvan, Isabelle yritti selitella ja Julie nauroi ja voihki vuoroin jarkyttyneena. Kaikki muut pöydassa olivat sita mielta etta elaimiin sekaantuminen on pahempaa kuin niiden tappaminen, ja ilmeisesti myös etta raiskaus on pahempaa kuin murha. Tietenkin Sebin piti taas alkaa kaantamaan asia niin etta minun mielestani zoofilia on ihan ok ja mina olen elaimiin sekaantuja..huaah. Taas naita ihania vaittelyita jotka tietaa jo alkaessaan loputtomiksi. Isabelle ja Julie eivat oikein diggaa Sebin huumorista, ja kylla se on aika huonoa, 99%sti seksiaiheista. Siita puhe mista..

Illallinen oli muuten mukava ja vedimme aika monta pulloa viinia. Aamulla on vain 39 ihmista aamiaisella joten pyörittelen tassa peukaloitani yön, ihan mukavaa vaihtelua!

Friday, August 17, 2007

Islannin ympäri 4ssä päivässä









En suosittele tätä reissua kenellekään. Mutta tulipahan tehtyä.

Aamulla lähdimme Reykjavikista liftaamaan tien varteen. Sää oli lähes kuuma ja jonkin aikaa odoteltuamme nuori blondi mimmi aurinkolaseissaan otti meidät kyytiin. Hän kuunteli r´nb:tä ja ajoi autoa yhdellä kädellä (vilkutkin!) samalla kun toisella poltti tupakkaa ja joi kahvia keskellä vilkasta aamuliikennettä, ja jätti sitten meidät ison tien varteen. Siitä emme kuitenkaan onnistuneet saamaan kyytiä noin tuntiin ja lopulta päätimme ottaa bussin kauemmaksi kaupungista.

Menimme summassa bussiin joka ajoikin aina Mosfellsbaeriin asti. Sieltä kuljimme tien varteen, ensin väärälle ja sitten lopulta Akureyria pain suuntaavalle. Siellakin odottelimme kauan ja kirosimme muutamaan kertaan kaikki autoilijat kunnes pitkän ajan jälkeen auto pysähtyi ja Isabelle kysyi onko hän menossa Akureyriin, ja nainen autossa sanoi: "No, joo.." joten pääsimme koko matkan pohjoiseen samalla kyydillä, ja nukuimme tietenkin nokka tuhisten niin että kuskilla oli taas mukavaa.

Akureyrissa jatkoimme pikaisen kauppakeskusateriatuokion jälkeen liftausta ja lopulta kylmän tuulen keskellä minibussi pysähtyi. Sisällä oli vain kuski ja istuimme leveästi takana. Maisemat olivat upeita itään päin mennessä, merta ja vuoria ja niiden välissä mutkainen tie, yhtään autoa ei näkynyt. Mies oli matkalla Husavikiin mutta jotenkin päätti sitten nakata meidät Laugariin asti kun vettäkin alkoi satamaan.

Laugar oli kylä vailla vertaa, pelkkä vanhanaikainen huoltoaseman kahvila jossa sai ostaa soppaa ja jonka perällä, tiskin ja myyjän selän takana oli paikkakunnan "kauppa", kaksi hyllyä kuivamuonatuotteita, pienemmällä alueella kuin kauppa-auto aikoinaan. Hotelli itse toimii talviaikaan kouluna ja urheiluhallista löytyy uima-allas sekä kaksi hotpottia, joissa lilluimme melkein keskenämme.

Toisena päivänä päätimme lähteä Husavíkia kohti mutta yksikään auto ei pysähtynyt ja kylmääkin oli. Lopulta päätimme kokeilla onnea toiseen suuntaan, kohti Myvatn-laavajärveä jonka olimme ensin hylänneet matkakohteena koska oli kylmää ja sateista. Hypimme tien toiselta puolelle ja välillä Isabelle liftasi kahteen suuntaan yhtäaikaa, vaikka koitin sanoa ettei tuossa ole järkeä. Lopulta auto pysähtyi ja hollantilaiset ottivat kyytiin.

Myvatn-järvi on kuvissa hienompi kuin paikanpäällä, ainakin sateisena päivänä. Olimme pettyneitä, oli kylmä kuin perseessä ja tuuli kuin vitusta (Suokaa anteeksi metaforani, täällä oppii kiroilemaan. Siperia opettaa.). Isabelle kävi ostamassa pipon turistimyymälästä ja sitten kiersimme väkipakolla järvellä, minä löysin ensimmäistä kertaa villejä mustikoita, mutta sitten tuuli pakotti pois kivuliaan huudon kanssa ja päätimme vain palata takaisin. Päätin etten halua asua enää Suomessa, kun muistin että sielläkinhän on kylmää, tosiaan joo.

Näimme kaksi liftaria, jotka itse asiassa jököttivät samassa paikassa noin kaksi tuntia. Huomasimme että liftaus ei toimi ja lopulta hyökkäsimme aggressiivisesti kyselemään autoista mihin olette menossa, me tullaan mukaan. Italialaispariskunnan täytyi ottaa meidät autoonsa mutta lopulta olivat iloisia koska Isabelle olikin kunnon ihminen, romaanikieltä puhuva ranskis. Itsekin nyökyttelin vaikka en tajunnut mitään kun mies puhui "ranskaa" eli puoliksi italiaa.

Emme tehneet siis tuona päivänä muuta kuin liotimme itsemme hotpotissa aivan rusinan näköisiksi. Aamulla luovutimme liftauksen suhteen kokemuksemme vuoksi ja hyppäsimme Egilsstadiriin menevään bussiin. Matka kesti kolmisen tuntia ja meni hienojen vuoristopuro-vesiputous-maisemien läpi, vaikka Isabelle nukkui juuri niiden kohdalla ja valitti ettei Pohjois-Islannissa ole nähtävää. Yritin ottaa kuvia mutta tie oli niin kivikkoista että sain vain kuvan lampaasta, joka voisi yhtä hyvin olla kivi, bussin verhoista ja ikkunalasista.

Egilsstadir näytti suurelta Laugarin jälkeen, siis siellä oli Bonus, huoltoasema, toinen supermarket ja pari vaatekauppaakin. Saimme paikan leirintäalueen ruohoseinäisestä mökistä ja vaelsimme lähimpään alennusmyyntiin, josta ostin farkut 20 eurolla. Sovituskoppinakin kaupassa oli vain läheisen toimiston vessa.

Illan lojuimme taas hot potissa, italialaisia oli sielläkin paljon. Laskimme isoäänisesti lasten liukumäestä ja minä törmäilin italialaismieheen omituisella patjallani, jossa oli keskellä reikä josta voi työntää pään.

Olimme samassa mökissä norjalaismiehen kanssa, joka teki väitöskirjaa Norjan perustuslaista ja oli intohimoinen valokuvaaja. Tyyppi oli matkalla samaan suuntaan kuin me mutta ei halunnut ottaa liftareita, törkeää. Haukuimme tietenkin kaikki norjalaiset ja aamulla minä vielä saman miehen ollessa tietokoneella selkäni takana.

Tänään aamulla siis yritimme herätä ajoissa, mutta aamiaskeskustelu aiheesta ranskalaiset ja ruokatavat vei niin paljon aikaa että olimme vasta puoli yhdeksältä tien varressa. Meillä ei ollut toiveitakaan päästä puolen maan kautta takasin Hellaan samana päivänä, Isabellellä alkaa aamulla työt. Seisoimme tien varressa ja autot päästelivät ohi, yleensä vielä väärään suuntaan. Vasta noin 1,5 tunnin päästä auto pysähtyi ja kaksi ruotsalaista otti kyytiin. Tyttö oli valvonut puolitoista vuorokautta ja puhui sekoja, he olivat menossa töihin johonkin rannikkokaupunkiin kalatehtaalle.

Ajoimme läpi todella hienojen maisemien, vuoristoja ja todella sininen meri, siis perkeleen sininen. Pysähdyimme ottamaan kuvia vesiputouksista ja kuski vaan naureskeli jutellen toiselle samalla kun ajoi aivan hirveitä vuoristoteitä jotka olivat jyrkkiä ja mutkaisia, ja puolen metrin päässä oli kauhea rotko. Pidin kiinni penkistä ja tuijotin tietä kauhuissani.

Selvisimme kalastajakylään hengissä ja aurinkokin paistoi taas, kylä oli todella makea ja semmoinen miltä islantilaisen pikkukylän tulisi näyttää. Siellä söimme tiikerikakkua, jonka minä luulin olevan suomalaista ja Isabelle tietysti ranskalaista, ja kahvia. Sitten odottelimme taas tien varressa, tien toisella puolella oli liftareita jotka olivat tulleet päivässä Selfossista. Odottelimme aika kauan ja kirosimme että olemme jämähtäneet kylään keskelle-ei-mitään, kun yllätykseksemme auto pysähtyi ja jälleen italialaiset ottivat meidät kyytiin. He puhuivat taas huonoa ranskaa ja ajettiin läpi maisemien jotka eivät näyttäneet islantilaisilta vaan joltain etelä-eurooppalaiselta vuoristopaikalta, aivan mageeta. Hienointa aluetta Islannissa.

Pääsimme näiden tyyppien kyydillä Höfniin saakka ja siellä söimme sekä keskustelimme kulttuurieroista ilmaisutavoissa. Isabelleä ärsyttää etten minä ilmaise tunteitani voimakkaasti, ja minä sanoin inhoavani "compulsory smile"-kulttuureja, joissa ei voi luottaa toisen ihmisen naamanilmeeseen. Jatkoimme matkaa kävellen pitkän aikaa ennen kuin pakettiauto pysähtyi, ja mies avasi takaluukun jossa oli hänen toimistonsa jotta voimme laittaa sinne rinkkamme. Emme voineet uskoa korviamme, kun kuulimme miehen olevan menossa Reykjavikiin, sillä olin juuri toivonut jonkun olevan menossa sinne, jotta voin nukkua loppumatkan. Niin melkeinpä teinkin, vaikka pysähdyimme taas Jökulsárlonilla, noin 5. kerran ihmettelemässä sinistä jäätä - näin ensimmäistä kertaa villin hylkeenkin jäiden välissä!

Vielä 10km ennen Hellaa mies heitti meidät autosta ja tuumi menevänsä syömään, liftasimme taas ja joku äijä pysähtyi ja kyseli meiltä autostaan vaikka mitä (miksi kukaan ei ikinä poistu autosta juttelemaan vaan mölisee tyhjäkäynti päällä ikkunasta!?!?) ja sitten sanoi, sorri, ei ole tilaa autossa, me ollaan just menossa syömään. Lopulta joku teinimimmi otti kyyttin meidät ja toi tänne.

Juliella oli ollut tylsä työputki täällä ja sama alkaa minulla. Asunnon saanti on Lundista täysin auki, siihen onkin viikko työputken jälkeen aikaa, ja Ekypti-suunnitelmani on vaakalaudalla kun ilmeisesti teen joulukuun vaan sitä kandintyötä, prkl! Mutta sitten tammikuussa pitäisikin olla sen valmiina, ja jatkosuunnitelmat ovat auki..pääasia että jotain on nyt tiedossa. Meikäläisen ruotsi on vaan niin ruostunut, etten pysty lauseita muodostamaan, saatika jotain kandintyötä ja seminaariesityksiä, voihan..ttan!

Kuvia seuraa..joskus

Wednesday, August 15, 2007

Vittusaatananperkeleenhelvetinkullinimijankissantappajanaivomunuaisenvitun
perseentippurikyrvankaljamahansyöpakasvaimenanusreiannuolijan
krapulanaamanlimalöllerönoksennuksenmadantyneenmakkaranhajuisen
varpaanvalilimanpaskakusikeitonperseennuolemisprosessin jalkeen

minut on hyvaksytty Lundin yliopiston kandidaattikurssille genusopinnoissa.

Monday, August 13, 2007

Reykjavikissa, hengissa toistaiseksi. 5min liftauksen aloittamisesta taydellinen iso auto otti kyytiin, siella oli viela newyorkereita, me kun olemme New York-faneja Sasan kanssa. Autossa soi viela koko matkan The Knife ja saa on ollut mita parhain.

Hotellille tuli taas uusi ranskis, lepakkotyttö joka oli kuulemma erittain rohkea tyyppi ja oli keskustellut mm. S&M:sta Isabellen & Julien kanssa, julie oli tietenkin ihan jarkyttynyt. Taydelliset vastakohdat siis.

Kavimme taalla syömassa todella hyvassa kalaravintolassa jossa sai piirtaa pöytaan samalla, mina piirsin sinivalaan ja kultavalaan josta kerroin tarinaa Isabellelle. Sitten seurasimme latinomusiikkia Tapasbaariin joka oli todella magee eika kovin kallis, ja söimme orgastisen hyvaa suklaakakkua ja mina join portviinia, Isabelle joi Irish Coffeeta jossa oli valehtelematta puolet viskia.

Nyt pitais menna nukkuun, aamulla liftaustavoitteena paasta Laugariin, siis varmaan 600km. Jooh.

Sunday, August 12, 2007

Oksentaen Blue Lagooniin






Eilen lähdin taas liftaamaan Selfossiin. En onnistunut nukkumaan juuri yöllä joten aamulla oli erittäin väsynyt olo. Sain kyydin luomutilaa pitävältä naiselta jonka auto haisi pilaantuneelle maidolle. Huoltoasemalla tunnistin heti suomalaisen Rosan vaikka en ollut ennen tavannut häntä. Erittäin mukava ja puhelias tyyppi ja vielä Oulusta kotosin.

Ajelimme hyvissä ajoin Reykjavikiin ja onnistuimme löytämään hotellimme, joka oli tällä kertaa Gardur Inn. Vastaanoton työntekijä kysyi oliko meidän tarkoitus maksaa ja minä tokaisin ei, vaikkei ollut asiasta ollutkaan mitään puhetta Gullin kanssa. Yöpaikamme oli yläkerran iso dormisali, jossa oli tosin meidän lisäksemme vain yksi tyyppi.

Lähdimme vaeltamaan kaupungille ja kävimme kahvilla. Sitten keksin että voimme käydä viimeinkin kuuluisalla Reykjavikin kirpputorilla, joka on auki vain viikonloppuna. Siellä oli tarpeellisia ja tarpeettomia tavaroita ja kuin kohtalon iskusta kaikki minua kiinnostavat tuotteet maksoivat 1000kr. Ostin kiinalaiselta myyjältä Mao-laukun sekä toiselta kiinalaiselta kiinalaisen paidan, jota en itse osannut edes pukea päälleni. Ostin myös armeijakamaa myyvältä äijältä venäläisen pinssin sekä ruskean jakun.

Marssimme poiketen vaatekauppoihin läpi Laugavegurin, joka vaikutti melko autiolta suhteessa siihen että oli Gay Pride-päivä. Ikkunoissa oli sateenkaarilippuja ja Dressmanin mallinukeilla käsi toistensa pakaroissa. Saavuimme Hlemmurin bussiasemalle hyvissä ajoin ja paikalla oli kyllä väkeä, mutta ei paljoa. Ihastelimme drag queeneja ja paikalle ei-hillitysti rekka-auton kera saapuvaa Pál Oscaria punaisissa vaatteissaan ja tanssipojissaan. Drag kingejä bongasin paikalla vain yhden. Kello kahden maissa kuitenkin yhtäkkiä porukkaa alkoi valua paikalle tajuttoman paljon ja puoli kolmelta paraati lähti liikkeelle, mekin liityimme siihen.

Tunnelma oli mahtava. Koko Laugavegur oli niin täynnä paraativäkeä ettei jonoa voinut ohittaa, ihmiset kadunvarsilla töllistelivät kameroineen ja lippuineen, kauppojen ja asuntojen ikkunat täyttyivät uteliaista kasvoista, osa kiipeili puihin nähdäkseen paremmin. Transnaiset tanssivat kuin hullut ja nauratti nähdä heidän yli-innokas menonsa. Ilmapallot ja paperimoskat lentelivät taivaalla ja sää oli aurinkoisempi kuin koskaan Savulahdella.

Päädyimme lopulta erittäin täydelle aukiolle ja kävimme ostamassa piknik-eväitä sekä viiniä Vinbudista. Täällä ei tosiaan myydä ollenkaan kaljaa ruokakaupoissa, outoa. Kännäilyn määrää se ei silti vähennä sillä Reykjavik on erittäin tunnettu viikonloppukänniörveltäjistään, joihin itsekin liityin. Joimme puistossa ja sitten siirryimme pienempään porukan mukana. Jossain vaiheessa hameeseen ja proud of my femininity-napapaitaan pukeutunut mies pyysi meitä pitämään sateenkaarisateenvarjoaan ja Rosa innostui tarjoilemaan hänelle viiniä, josta ei pitänyt. Mies liittyi seuraamme ja oli erittäin kännissä, myös hänen kaverinsa oli mukana. Hän kaatoi minun viiniini viskiään ja sitä join niin että ennen kuin huomasinkaan olin melko tuiterissa.

Tyypit olivat Ranskasta, mimmi yllättäen taas Nantesista. Hametyyppi oli matkustanut 40 päivää Islannissa ja tämä oli hänen viimeinen iltansa, epäilimme ettei tyyppi heräisi seuraavan päivän lennolleen. Tyyppi oli hullu ja olimme "taiteellisia" hänen kanssaan, lausuin syvällisiä sanoja, mm. totesin että ranskalaisilla on persefetissi. Tyyppi oli tavannut Akureyrissä suomalaisen, joka oli tatuoinut tähtikartan ylävartaloonsa.

Joimme toisenkin viinipullon parissa minuutissa ja sitten lähdimme etsimään syömäpaikkaa. Tässä vaiheessa hukkasimme tämän Maxin pariinkin kertaan ja me päädyimme kiinalaiseen ravintolaan, jossa jotenkin onnistuin taas tilaamaan yksikseni puoli litraa valkoviiniä, jonka joimme ranskalaisen mimmin kanssa.

Sieltä päädyimme pimeän tullen Sirkukseen, joka muistutti erehdyttävästi Jynkkylän Vakkaria. Tyypit polttivat sisällä vaikkei saisi ja pieni yläkerta oli sisustettu retrotapetein ja sohvin. Kaljojen jälkeen Paola (?) lähti takaisin leirintäalueelleen, mutta minä en tietenkään halunnut, vaan jatkoimme pitkin katua ja näimme sattumalta taas Maxin heiluvan jonkun baarin oven edessä. Menimme baariin ja ajattelimme ottaa yhdet. Sen jälkeen olinkin todella kännissä, ja tanssin lattialla break dancea varmaan yhtä kahjon näköisenä kuin Max. Kävin yläkerran vessassa ja joku blondi mimmi tuli vessaan kanssani kun olin menossa kuselle. Hänen kaverinsakin tuli sinne ja minut ajettiin ulos vessasta.

Alakerrassa joku äijä puhui minulle jotain joka mielestäni oli italiaa, en ollut ihan varma, en kuitenkaan tajunnut mitään. Poistuimme baarista ja sitten halusin laulamaan karaokea, muttemme löytäneet enää paikkaa vaan eksyimme baariin joka oli täynnä erittäin tyylikkäästi pukeutunutta väkeä ja kirjoja. Tilasin jostain syystä tequila sunrisen ja valitin että tämä paikka on elitistinen perse ja kuvasin ilmeisesti videokuvaakin. Itse olin sateenkaariseppeleessäni ja kännissä kuin porsas. Joku vanhempi mies tuli puhumaan meille, en muista mitä, ja lähdimme jossain vaiheessa takaisin hotellille. Vastaanotossa vielä näin Sebin ja tietysti hyökkäsin juttelemaan hänelle ja mölisemään kuinka "vontterful" ja "pyyttiful" gay pride oli ja esittelin kädessä olevaa Gay Rights are Human Rights-tatuointiani.

Aamulla heräsin jumalattomaan pääkipuun ja näin jonkun miehen viereisellä sängyllä, ihmettelin asiaa ja kävin vessassa, käytävän varrelta löysin ainakin viidet sukat, jotka kuuluivat minulle. En kyennyt aamiaiselle vaan nukuin check out-ajan ohi ja Rosa kertoi että olin mennyt sänkyyn nukkumaan, vaikka siinä oli toisen tyypin tavaroita.

Oli heikko happi kun lähdimme kohti Blue Lagoonia. Rosa kysyi haluanko pysähtyä hakemaan ruokaa huoltoasemalta, ja ajattelin sen parantavan oloani, mutta auton pysähdyttyä tunsin oksennuksen tulevan ja ryntäsin vessaan laattailemaan. Ostin leivän ja söin ja tunsin oloni paremmaksi, mutta 10km ennen Sinistä Laguunia tuli taas huono olo ja käskin pysäyttämään auton. Oksensin munaleivän ulos valtatien varrella kymmenien autojen ajaessa ohi. Mietin jo joudunko jättämään koko Laguunin väliin, mutta ajattelin että kokemushan se on laattailla Blue Lagooniinkin ja menin sisään.

Kylpylä maksaa 1800kr ja lämpimässä altaassa uiskentelu oli helpottava ja vilvoittava kokemus, koin krapulastaihmeparantumisen. Pohja oli valkoista kalkkia, osin limaista ja vesi yllättävän matalaa, altaan perällä se oli todella kuumaa. Altaassa pystyi myös levittämään kasvoilleen kuorivaa mömmöä. Paikassa on myös kolme saunaa, savusaunan muotoon rakennettu koppi joka ei ollut kovin kuuma, suomalainen sauna jossa löyly heitetään seinässä olevaa nappia painamalla, sekä turkkilaistyyppinen höyrykoppi, joista on näkymät laguuniin. Kerrassaan virkistävä kokemus, vaikka muutama tunti oli tarpeeksi kuivattaakseen ihon rusinan näköiseksi.

Tulimme Selfossiin rantareittiä, joka oli aikamoista höykkyytystä, mutta nukuin silti autossa. Lampaat juoksentelivat keskellä tietä ja sää oli aurinkoinen. Vähän yli tunnissa olimme Selfossissa ja söimme videovuokraamossa, jossa kuolasin elokuvien perään, koska en ole voinut niitä koko kesänä katsoa.

Liftasin ensin vanhemman naisen kyytiin, joka ei ymmärtänyt englantiani, sitten olin taas jumissa samassa paikassa Fludirin kohdalla ties kuinka kauan, ennen kuin nuori jätkä pysähtyi ottamaan minut kyytiin. Keskustelimme mm. ryyppäämisestä, entinen tyttöystävä oli kieltänyt häntä ryyppäämästä mutta nyt hän oli back on the track. Hän oli töissä Ytri-Rangá-joella, joka menee Hellan läpi ja oli ihastunut Virossa Hesburgeriin niin paljon että halusi perustaa yhden Islantiinkin. Hän ei valitettavasti päässyt aikeissaan eteenpäin koska ei osannut kirjoittaa paikan nimeä oikein mutta oli iloinen tapaamisestamme koska osasin tavata nimen hänelle. Sain kutsun Islannin Hesburgeriin seuraavalla kerralla kun vierailen täällä.

Illalla Isabelle teki Reunionilaisia banaanilättyjään ja suunnittelimme kartan kanssa matkaamme jonka aloitamme huomenna iltapäivällä, aiomme ehkä jopa kiertää koko Islannin liftaten tulevalla viikolla.

Voi olla ettemme tule tältä reissulta hengissä takaisin.

Friday, August 10, 2007

Viime yö oli hirveä, kauhea, tappava. Aamiaisella vielä ihmiset eivät suostuneet ottamaan kahviautomaatista kahvia vaan odottivat kuppi kädessä oven vieressä että tuomme suodatinkahvia ja kysyivät joka kerta "coffee, coffee?!" kun tulimme ovesta. Isabelle keitti vielä ensimmäiset kahvit kahdella suodatinpussilla niin että siitä tuli liian laihaa ja piti keittää uusi.

Juttelin eilen Erkanin kanssa msn:ssä vaikka luulin jo bloganneeni hänet pois, no olinkin vain poistanut kai hänen yhteystietonsa koska hän pystyi minulle kirjoittamaan. Tyyppi oli taas niin maireana, satuin olemaan vielä alkuillasta niin hyvällä tuulella että en jaksanut heti haistattaa paskaa. Hän on töissä jossain uutistoimistossa englannin kielen editorina, vaikkei osaa edes englantia. Ja halusi olla kanssani "very close friends" ja tulla samaan paikkaan kanssani, sanoin että sorry etten taida olla samassa paikassa kuin sinä. Missä se sitten lieneekään. Sanoin myös hänelle pari sanaa rehellisyydestä ja selän takana puhumisesta. Mutta se tyyppihän on patologinen valehtelija, joten ihan sama mitä se lupailee, toivottavasti en häntä enää tapaa ikinä.

Heräsin taas käytävältä kuuluvaan mölyyn n. 14 maissa ja yhtäkkiä huoneeni ovi avattiin ja joku huudahti: "Oh, sorry!" Se oli Katla joka on töissä nyt yötä päivää ja oli sekopäissään tulossa siivoamaan huonettani, vaikka olin laittanut Do Not Disturb-kyltin ovenkahvaan.

Kävimme taas Árhusissa, vaikiopaikassamme ja Katlakin tuli sinne. Keskustelimme mm. töistä, rahasta ja opiskelusta ja kuulimme että Gulli ei tienaa edes sen vertaa kuin me, tyyppi on siis ihan riistopalkalla töissä täällä. En usko että se on laillistakaan. Ja joku jättimatkayhtiö omistaa tämänkin hotelliketjun, sillä hotelli itsessään ei tuota voittoa vaan tappiota jatkuvasti. Toivottavasti nyt meidän palkkamme edes pystyvät maksamaan - ei olisi ensimmäinen kerta kesätöissä kun laillinen palkka jätetään maksamatta..

Katselin jo työpaikkailmoituksia ja laitoin hakemuksen Prahaan koska en usko enää pääseväni Lundiin, ja suoraan sanottuna ei v-u kiinnosta. Mitä kauempana olen humanistisista ja feministisitä teoriaVIITEKEHYKSISTÄ sitä enemmän ne alkavat v-aa ja koen ne yhtä tärkeiksi kuin turismin kasvattaminen Islannissa, tai yhtään missään.

Emme vielä tiedä onko meillä majapaikkaa huomenna, lähden kuitenkin aamulla liftaamaan Selfossiin ja siellä toivon mukaan näen Rosan. Pystynköhän yöllä nukkumaankaan, tuskinpa..

Thursday, August 9, 2007

En ole ikina ollut nain vasynyt, tama on aivan hirveaa. Paa on kipea ja oksettaa. Nukuin eilen ja tanaan seitsamaan asti, silti vasyttaa kuin olisi valvonut viikon putkeen. Tanaan tulin vasta klo 21 töihin ja kavin ensin uimassa, mutta se vain vasytti entista enemman. Yleensa alkaa vasta klo 3 aamulla iskea pahin vasymys ja v-tus ja tekisi mieli paiskata kaikki munat ja murot seinille ja painua nukkumaan. En varmaan ole viikonloppuna biletyskunnossa.

Kuulemma kaikki hotellit on todennakoisesti buukattu ihan tayteen, joten korkeintaan paasemme hikiseen hostelliin yöksi. Saan pitaisi olla lauantaina poikkeuksellisesti aurinkoista, hyva, koska paraati huipentuu ulkoilmakonserttiin.

Katla tuli pohjoisesta ja toi ruotsalaista leipaa, oli kuulemma mennessa ollut ainoa matkustaja lentokoneessa, kumma kun taalla jokaikisen minikylan laidalla on lentokentta.

Tahtoo lomalle, mutta tana vuonna sita todennakoisesti en saa.

Tuesday, August 7, 2007

Herasin unestani Bellen & Sebastianin aaneen. Aani ei ollut kuitenkaan musiikkia korvilleni vaan ranskalaismölötysta kun tyypit tulivat siivoamaan hotellin vanhaa puolta ja juorusivat kovaaanisesti juuri minun huoneeni viereisessa, vaikka tietavat tasan tarkkaan kuinka ohuet seinat ovat. Annoin palautetta asiasta, silla kello oli vasta 14 enka onnistunut enaan saamaan sen jalkeen unta, joten tana yöna on taattu vasymys paalla.

Ehdin kuitenkin viettaa vapaa-aikaa tanaan ja lahdimme kahville Julien, Isabellen ja Sebastianin kanssa Árhusiin. Siella Seb mm. selitti työkokemuksistaan eri hotelleissa Islannissa minka jalkeen tunsimme suurta sympatiaa hanen karsimyksistaan keskella-ei-mitaan Vatnajökullin hotellissa, jossa kukaan työntekijoista ei puhunut hanelle, kauppaan oli 20km eika yhtaan autoa mennyt edes ohi kun yritti liftata. Tarinoinnin jalkeen huomasimme etta Hella on viela suhteellisen ok, ainakin meidan työpaikkamme ilmapiirin takia, olla töissa. RAnskalaiset myös kertoivat heille itsestaanselvasta tavasta Ranskassa tulla kerjaamaan rahaa tai juttelemaan ventovieraille ja he olivat aivan innoissaan siita etta Islannissa voi kavella ilman etta tarvii pelata tai valtella ketaan. Mm. siksi Sebastian on niin ihastunut maahan etta paatti jaada tanne. Han on myös kaynyt Suomessa Helsingissa ja Porissa ja ihastui myös kovasti siita kuinka ihmiset ovat ystavallisia eivatka ole vakivaltaisia kannissakaan, siis tah, juuri nainhan asia ei minun mielestani ole! Ihmiset on kylmia kuin Islannin tuuli ja snagaritappelussa on varmaan jokainen ollut vahintaankin silminnakijana.

olen katsonut pirusti vakivaltaa tv:sta viime paivina ja alkaa jo ahdistaa. Alkaa tulla vainoharhaiseksi muutenkin, eilen kuulin jonkin laukauksen ulkoa ja ajattelin etta nyt ne alkavat taallakin ammuskella. Voin vain kuvitella miten kakarat jotka kasvavat tallaisen tv:n aaressa muodostavat ajatusmaailmaansa ja miten luonteva suhtautuminen heilla on tappamiseen ja vakivaltaan.

Asenteeni alkavat kaymaan lestadiolaisiksi taalla.

Tulimme tanne ja söimme pizzaa. Pidamme grillijuhlat 20. paiva, tietenkin juuri silloin kun mina olen yövuorossa enka voi ryypata, sen vuoksi etta Seb lahtee sen jalkeen Reykjavikiin. Kiva varmaan olla töissa kun muut juhlii, no ehka otan itsekin pyykkien valissa kuppia ja menen vastaanottoon hönkailemaan viinahöyryja asiakkaiden naamalle ja solkkaamaan etta pyykkivarastoon Gullin viereen kylla mahtuu nukkumaan.

Menin vahingossa pyykkivarastoon kun Seb oli siella nukkumassa, en tiennyt etta hanet oli karkotettu kahdeksi yöksi huoneestaan eilisen toilailun takia. Gulli oli myös eilen illalla mennyt vahingossa vaaraan huoneeseen minun huoneeni sijasta n. puolenyön maissa ja sisalta oli kuulunut vaan etta "que putain!!" kun hotellin johtaja puskee huoneeseen ja iskee valot paalle keskella yöta, koomista.

Olemme alkaneet kommunikoimaan osittain ranskaksi, Isabelle hihkuu ilosta joka kerta kun osaan muodostaa lauseen ja Gulli naureskelee Isabellelle joka puhuu ranskaa liioittelevan hitaasti. Julie ja Isabelle vakuuttelivat etta kuukauden oleskelun jalkeen Ranskassa osaisin jo puhua sujuvasti kielta, je ne suis pas d´accord.

Ja pyykinpesu jatkuu, tana yöna pyykkivuori on kaikkia edellisiakin korkeampi, ulottui ulos kaytaville ja oli todella vaikea kavella sen yli pyykkikorin kanssa. Jee.

Monday, August 6, 2007

Onnistuin tanaan perseilyillani saamaan Sebin nukkumaan lakanavarastossa ja Gullin minun huoneessani. Isabelle tuli Reykjavikista ja ei ollut voinut tehda oikein mitaan, koska kaikki paikat oli pyhapaivina kiinni. Han kokkaili taas ja syömisen lomassa kavin vastaanotossa myymassa huoneen walk in-tyypille, katsoin etta ainakin yksi huone on vapaana ja sveitsilainen tyyppi suostui maksamaan siita 10 000.

Soitin kavereille Suomeen ja kylla menee muillakin huonosti, tuntuu etta kaikki ovat jamahtaneet johonkin tylsaan paikkaan tana kesana eika kenellakaan mene oikein superisti, epaonnen kesa. Siina alkoi jo omakin luuseritilanne vaikuttaa hyvalta suhteessa vanhempiensa tykona lorvaileviin tyyppeihin tai niihin joilla menee kamppa alta ja uutta ei ole tiedossa, no sama tilannehan minullakin on mutta olen siihen varautunut jo minimoimalla omaisuuteni yhteen matkalaukkuun. Olen suunnitellut jopa c-suunnitelmaksi lukion penkille palaamista ja niiden tylsien matikan ja fysiikan tenttaamista jotta paasisin pois kirotusta humanistikierteesta, jonka olen todennut johtavan umpikujaan.

Gulli ja Seb olivat taas ulkona syömassa, vaikka Katlan kanssa Gulli ei muka ikina ehdi lahtea pois hotellista ja Katla on hermona. Kun he tulivat Seb yritti pelotella minua etta 25-henkinen ryhma on tulossa. Kuulemma sama hamays oli toiminut haneen kun han oli yövuorossa Reykjavikissa ja joku soitti kusettaakseen hanta etta moi me ollaan ne amerikkalaiset, kai teilla on 20 huonetta vapaana? No, onnistuin saamaan pian painenaamat G&S:n kasvoille kun sanoin etta olen myynyt jo aiemmin myydyn huoneen, silla huomasin etta myymaani huoneeseen on tulossa viela hollantilaisia tyyppeja tana iltana. Heh, huone kun oli viimeinen vapaa.

Gulli ryhtyi siina sitten hermostuneena soittelemaan muihin hotelleihin jotka myös olivat taynna. Sitten han joutui ehdottamaan Sebille etta tama keraisi kamat huoneestaan ja menisi nukkumaan yöksi lakanavarastohuoneeseen, jossa Gulli yleensa nukkuu. Seb joutui sitten kiireesti siivoamaan huonettaan ja minun piti tarjota omaani Gullille jollei han halua nukkua Sebin kanssa samassa sangyssa tai hakkisangyssa. Jouduin sitten ennen puoltayöta siivoilemaan viela omaa huonetta ja vaihtamaan lakanoita, voi helkkari sentaan. Ihanaa kun pomo nukkuu omassa huoneessa ja itse joudun taalla olemaan yksin valveilla tassa pirun hotellissa.

10 yöta, 126 tuntia kidutusta jaljella.

Sunday, August 5, 2007

Yölla taalla hiippaili kannisia islantilaisia ja kolmen aikaan myös Seb kalsareissaan etsien oluttuoppia ja suklaakekseja. Luulin etta tyyppi vetaa olutta keskella yöta vaikka aamulla on töita ja mainitsin asiasta Julielle, joka mainitsi siita Sebille joka selitti juoneensa vain mehua. Sekin kylla kay jaakaapissa alkoholipitoiseksi jatkuvasti.

Aamiaisella oli norjalaisia ja tyypit todella vetaa kahvia, jokainen halusi litran omaan termokseensakin ja tulivat viiden minuutin paasta valittamaan kun sita ei viela oltu ehditty tehda. Selitin etta "det gar inte sa snabbt" ja kassalla tyypit rupesivat puhumaan minulle englantia kun puhuin ruotsia, koska norjalainenhan ei voi ruotsia ymmartaa, ei sitten millaan ei.

Herasin yhdeltatoista ja luulin etta on jo ilta ja olen nukkunut pitkaan. Nousin ylos enka uskonut kelloani vaan luulin sen olevan vaarassa. Vasta vessassa paattelin auringon sijainnista etta ei voi olla myöhempaa kuin iltapaiva ja menin takaisin nukkumaan. Unirytmini on aivan sekaisin kuten Sebilla jonka pitaa kuulemma joka yö nousta kolmelta syömaan.

Suomalainen mimmi joka työskentelee Eyrarbakissa melko lahella otti yhteytta, han on au pairina ja valittelee myös tylsyytta. Lupasin hanen tulla mukaani viikonloppuna Reykjavikiin ja han toimii kuskinani, lauantaina on luvassa Gay Pride-biletysta ja olen paattanyt viettaa viimeisen vapaan viikonloppuni aidon islantilaiskulttuuriin perehtymisen parissa, eli juopottelemalla ja bilettamalla. Sen jalkeen lahden pohjoiseen liftaten ja tapaan toivon mukaan Isabellen siella, han oli varannut jo hotellinkin meille Laugarista lahelta Myvatn-laavajarvea.

Nyt taas pyykkien pariin, kylla jaksaa innostaa.

Saturday, August 4, 2007

Eilen tanne tuli uusi työntekija, ranskalainen Seb, joka tekee valilla muutaman paivan taalla ja muulloin on Reykjavikissa. Julie oli valittomasti jarkyttynyt tyypista, kun han kommentoi Gullille Reykjavikin "pantavista muijista". Tyyppi on Gullin tumma kaksoisolento rastoineen ja Gullin kaveri. Perin ranskalainen tosin ja vahan enemman elamaa taalla ainakin on nyt kun ranskalaisporukka ja puoliranskalainen Gulli naureskelevat illallisella keittiössa iltamyöhalle.

Illalla Gulli tarjoili meille viinia keittiossa, vaikka mina olin työvuorossa. Kylla puolimakea Riesling maistuu hyvalle koko kesan juomalakon jalkeen. Lupasimme pitaa isot grillijuhlat kesan loppupuolella ja Gulli aikoo juottaa kaikki kanniin. Illalla han joikin viela kaljaa ja nauraa hohotti isoon aaneen Jackass-ohjelmalle.

Nukuin koko paivan, ja taas takaisin töihin. Taalla on viikonlopun kansalliset vapaapaivat, jolloin mina saan superpalkkaa ollessani töissa. Tamanviikkoinen tilikin oli suurin koskaan saamani, tosin se nyt ei todista yhtaan mitaan. Kaupat on kiinni ja hiljaista on. Joudun katsomaan tv:sta ajankuluksi lakanoiden taittelun lomassa kaikenlaista paskaa, yölla tulee yleensa kaikki murhaohjelmat. Nyt katsoin Hannibalia ja leikkasin samalla haisevaa lihaa, kylla oksetti superisti kun samalla aija syötti toiselle taman omia aivoja ja sianraadon haju leijaili samalla nokkaan.

Onkohan joku leikellyt munkin aivojani viime aikoina, on jotenkin tilttaava olo öisin.

Thursday, August 2, 2007









Vietin pari mukavaa paivaa Julien kanssa Reykjavikissa. Mennessa kaupunkiin liftikyydilla tapahtui outo ilmiö. Islantilainen mies otti meidat kyytiin ja ajoimme Selfossiin hanen kyydissaan. Puhuimme tietysti englantia mutta yhtakkia mies kysyi ruotsiksi jatkammeko bussilla tasta vai koko matkan peukalokyydilla. En ensin tajunnut miksi ymmarran mita mies puhuu ja sitten keskustelin hanen kanssaan ruotsiksi. En ollut sanonut hanelle muuta kuin etta olen suomalainen, mutta tyyppi alkoi puhua ruotsia, mika ei muutenkaan ole kovin yleista koska yleensa taalla puhutaan tanskaa ja ranskaa ennemmin kuin svenskaa. Julie oli takapenkilla allistellyt etta mina osaan nain lyhyessa ajassa puhua sujuvasti islantia.

Kavimme mukavassa ravintolassa ja jouduimme tyytymaan Baron-hotellin kingipetiin valtamerinakoalalla, kukaan ei kuorsannutkaan tana yöna. Kavelimme paljon ja kavimme mm. oudolla hautausmaalla, jolla oli varmaan islannin suurin metsa, siis monta puuta vierekkain. En ole ennen tajunnut miten valttamattomia metsat ovat, ennen kuin olen tuntenut jaakylman tuulen puhaltavan lavitseni esteitta ja kavellyt koko paivan auringossa niin etta nenasta palaa nahka pois.

Reykjavikissa on todella outoja second hand-storeja ja kivoja levykauppoja, ei oikein mitaan tyylia ja rakennelmat taloista hautakiviin ovat aivan poikkeuksellisia, se on queerein kaupunki johonka olen törmannyt.

Istuimme Julien kanssa jarvella ja juttelimme oudoista ihmisista. Julie on taysin erilainen tyyppi kuin mina, nuori ja energinen, valoisa ja toiveikas, kunnollinen tyttö jolla on hyvat valit vanhempiinsa. Oli kuitenkin hyva viettaa aikaa hanen kanssaan, mutta pelkaan etta minun takiani negatiivinen asenne on levinnyt hotellilla ja kaikki ovat vahan v-neita työhönsa, tosin Katla on kylla omien sanojensa mukaan maailman negatiivisin ihminen - tosin joka toinen paiva han kylla on maanisen iloinen ja koko maailma on vontterful ja pyyttifful, taas naita rajatilatapauksia.

Kävimme myös ennen lähtöä botanical garttenilla jossa on myös eräät ainoista Reykjavikin puista sekä eksyimme maksamatta sisään eläintarhaan, jossa näimme mm. kuvissa esiintyvän hylkeen joka ui hassunnäköisesti ympyrää selällään.

Silimat lurpsuu paassa joten pakko antaa periksi taman yön valvomisille ja liftata unten maailmaan Nukku-Maijan kyydissa.

Wednesday, August 1, 2007

Olin eilen sittenkin vaeltamassa Landmannalaugarissa ja vielápa turistiryhman mukana, tosin erkanin paikan paalla ryhmasta ja kiipesin korkealle "siniselle vuorelle" joka minun mielesta oli kylla harmaa, muuten vuoret siella olivat kaiken mahdollisen varisia. Joen ylittaminen oli kuitenkin vaikeaa kun vesi oli noussut ja paadyin jopa kahlaamaan JAISESSA vedessa, ajattelin etta suomalaistahan ei tommonen paljon haittaa mutta kyllapas haittasikin, olin niin jaassa sen jalkeen etten voinut edes menna kokeilemaan kuumaa jokea, joka tosin oli liejussa ja josta voi kuulemma saada parasiitteja, nice.

Nyt olemme Reykjavikissa Julien kanssa, tulimme liftaten. Saa on pirun kylma. Perkeleen kylma, en ole elaessani kokenut nain kylmaa kesaa. Vittu mika maa, tama on aivan hirveaa. Eilen varasin, tai siis Kulli varasi, paluulennon Ruotsiin 29. elokuuta ja toivon etta saan edes pari paivaa nauttia kesasta tana vuonna.

Kavelimme tanaan ostoskeskukseen ja löysin materialistin itsestani, en ole koskaan ennen nauttinut pelkasta ostoskeskuksessa olemisesta nain paljon. Ostin halvan makuupussin, alle 20e mutta ihan hyva, seka tyhjia cd:ita, Julie ei edes ostanut mitaan. Kokeilin myös 1000a farkkuja ja kaikki on tehty taas muille olennoille kuin ihmisille. Illalla kavelimme ympari kaupunkia ja istuimme kylmassa puistossa, sitten kavimme syömassa hyvan aterian ravintolassa jonka nimen taas unohdin. Keskustelimme ravintoloista ja tulevaisuuden suunnitelmistamme, Julie haluaa paasta syömaan gourmet-ateriaa ja juomaan luxusviineja Ranskaan, minulla ei ole mitaan paikkaa ikava mutta silti tunnen olevani valmis jattamaan taman paikan 28 paivan kuluttua. Tiedan ainakin sen etta nain pohjoisessa en enaa halua enka pysty asumaan, ikina. prkl.