Tanaan piti olla palkkapaiva mutta eipas ollutkaan. Aamulla olen lahdossa liftaamaan Selfossiin ja sielta Þorlsakshöfniin josta aion menna laivalla Vestmanneyjalle (??) ja Heimayen kaupunkiin jossa on 300 asukasta. Paikkakunnalla ei ole samaa pankkia jonka asiakas olen joten en saa sielta rahaa ja minun taytyy ehtia Selfossiin ennen kymmenta aamulla.

Olen tanaan ehtinyt jo muuttaakin, meni hermot viikonlopun valvomisen jalkeen ja vaadin Gullilta huoneen vaihtoa sille puolelle kaytavaa joka ei ole tien vieressa. Muutin muutaman tunnin ja loysin edellisen huoneen sankyni alta mm. homehtuneita mandariineja. Muutto on hyva (ja ainoa) tekosyy siivota.
Kuorsaavista
japanilaisista ja nussivista italialaisseinanaapureista tuskin paasen muutolla. Auringonsijasta huonetta kuumentaa aamuaurinko, mutta joudunhan heraamaan muutenkin joka aamu yhta aikaa auringon kanssa.

Tanne tuli pari paivaa sitten uusi tyontekija, ranskalainen Julie. Opiskelee jotain linjaa jossa suuntaudutaan SEKA saksan, kiinan ETTA englannin kieliin seka juridiikkaan. Ranska on pimee.

Eilen lahdimme Katlan kyydissa ajelemaan etelaan pain ja kavimme ihmettelemassa makeita vesiputouksia mm. Skógarfossilla ja kiipesimme ylös maen joka lahtee kohti Tórsmörkia, ja Isabelle ja Katla olivat jo kuolla siina vaikka matka oli vain muutama sata askelta. Ja naiden kanssa ole lahdossa vaeltamaan paivakausiksi. Isabelle myos lenteli ympari pikkukengissaan mutakkoon. Kavimme jollain mahtavalla rannalla vuoren paalla, kun ajoimme noin 170-asteista makea ylos Katla totesi ettei ole ajanut siita koskaan ennen. Tie koostui paankokoisista kivista ja oli mutkainen. Maen paalla oli majakka ja siisti nakymat Atlantille molemmin puolin. Joku nainen kuoli kesakuussa talla rannalla kun valtavat aallot pyyhkaisivat hanet mukaansa.

Ajoimme Víkiin
joka sijaitsee aivan Islannin etelanokalla. Soimme hampurilaista, ainoaa ruokaa jota menusta loytyi. Puhuin vahingossa ranskaa pöytaseurueelle. Kuulemma Isabelle pystyy puhumaan luontevasti Gullille englantia mutta heti minut nahdessaan han automaattisesti vaihtaa ranskaan, ehka naytan niin tutulta etta aiemmin ei-matkustanut ihminen assosioi minut ranskantaitoiseksi..

Vík sijaitsee lahella jaatikkoa, jonka alla Katla-tulivuori kytee ja purkautuu joka 100. vuosi. Seuraava purkaus sulattanee jaatikkoa sellaseksi tulvaksi etta kyla katoaa sen alle. Edellinen purkaus tapahtui 1900-luvun alussa, mutta silti nain rakenteilla olevia taloja.

Pysahdyimme viela palatessa rannalle jolla kavi valtavat aallot ja jolla ei ollut hiekkaa vaan loputtomasti pienta mustaa ja sileaa kivea, Suomessa tuommoisista hiotuista kivista varmaan joutuisi maksamaan maltaita, ihme ettei niita ole kukaan keksinyt pöllia myyntituotteeksi, kuten kaikille muille luonnonihmeille tassa maassa on tehty. Katlan oli tarkoitus nayttaa meille rannassa olevaa valtavan torson nakoista kivea mutta me vain tongimme pikkukivia silmat ymmyrkaisina ja etsimme mustien kivien joukosta valkoisia ja punaisia.

Palannen reissusta huomenna tai keskiviikkona, en tieda minne saakka liftausreissuni talla kertaa johtaa.