Ei jaksa enää pesukoneella kykkiä!
Mieluummin annan runosuonen sykkiä
tai ehkä vain elohiiri joka tykyttää
päässä
ja varmaan kohta räjähtää

en muista aikaa ennen pyykkikautta
ei edes Gulli mua yöllä auta
olen töissä joka yö
se sisältä mua rohmimalla syö
univelka päätä lyö

työni tää on liian raskas
ja palkka suorin sanoin paska
en tätä ehkä kauaa jaksa

Alkuviikosta vielä työni luisti
nyt ei pelaa aatos eikä muisti
on pyykeistä vuori tullut
tämän kesän jälkeen lienen hullu

Yö yöltä liike hidastuu
Mimmu työhön vittuuntuu
univelkaa kasaantuu
ja hartiat jumiutuu

Siivouslistaan merkintöjä vääriä
aloin kuulla ääniä
vai oliko se jääkaappi vain
kuivauskone lakanaa nai

Menetän järkeni, myönnän
joka hetki kun pyykkiä koneeseen työnnän
kun likapyykkiä edestakaisin kannan
voin haistaa tuoreen ihmislannan

Lyhyin sanoin siis: mua vituttaa
vaikken voi sanoa et kaduttaa
paskaahan tää on tämä työ
mut silti muut kesäduunini lyö
laudalta kun niitä muistelen
ja traumojani kelailen

Kaikki työ on siis paskaa
tiedän sen
ehkä joskus miljoonia voittanen
ja silloin muille maille painelen
ja siellä pyykkejäni pese en

nyt en jaksa enää runoa laukoa
ei ole aikaa pitää tässä taukoa
menen kattamaan aamiaispöytää
mutta aamulla minut sen alta
nukkumasta löytää