Mä en tajuu tätä bloggerin logiikkaa näiden kuvien suhteen. No anyways lähdin siis suunnitelmien mukaan tiistaiaamuna aamulla liftaamaan. Sain kyydin jälleen melko pian yksinäiseltä naiselta, joka työskenteli kai jonkun firman pomona koska mainitsi hänellä joskus olleen suomalaisen työntekijän. Olin alle tunnissa Selfossissa ja siellä kävin nostamassa automaatilta rahaa, Katla oli lainannut minulle vähän ja se oli hyvä koska tilini ei ollut vielä aamullakaan tullut.

Huomasin että Selfossin huoltoasemalta saa ilmaiseksi kahvia, siis toistan HUOLTOASEMALTA SAA ILMAISEKSI KAHVIA, en käsitä. Join tietysti pupillit laajoina sitä odotellessani bussia. Se oli minibussi ja kuski oli kalpea ja riutuneen näköinen mies joka poltti 1-2 tupakkaa jokaisella pysäkillä jossa pysähdyttiin, matka kesti siis yhteensä noin tunnin. Se maksoi 800 kruunua, vaikka aikataulun mukaan sen olisi pitänyt maksaa jotain 1200. Isabelle on myös saanut samanlaisia outoja alennuksia bussista Selfossiin, sama matka maksoi enemmän mm. Julielle. Mysteeristä.

Thorslákshöfnistä lähti laiva joka maksoi 2000 kruunua. Matka kesti kolme tuntia ja nukuin äänekkäästi kuorsaten sohvalla sekä katsoin esittelyvideota Heimaiyesta sekä todella huonoa islanniksi dubattua autoanimaatiota, no se Disneyn elokuva tietänette. 1600-luvulla saarelle on hyökännyt "turkkilaisia" jotka oikeasti olivat algerialaisia, mutta vielä tänäkin päivänä paikalliset kutsuvat usein ulkomaalaisia valloittajia vain turkkilaisiksi. He tappoivat lähes puolet saaren väestä ja sen jälkeen on kerrottu kauhutarinoita näistä turkkilaisista ja suunniteltu koko perheen voimin pakoreittejä ja piilopaikkoja uusien hyökkäysten varalta.

Vestamanneyjar (läntisten miesten saaret) sijaitsevat n. 15 saarella mutta vain yksi niistä, Heimaiye on asuttu. Siellä on n. 4000 asukasta ja maastoltaan se on korkeita vuoria, vain 13km2 laajuudeltaan. Islantilaiset sanovat saarelaisia vähän "spesiaaleiksi" ja sitä varmaan ovatkin, tosin minusta kaikki Islannin maaseudulla asujat ovat vähän sisäsiittoisia. Jos totta puhutaan niin minusta Islannissa ei muuta olekaan kuin maaseutua.

Löysin pienen gístíhusin jota piti saksalainen nainen. Hän sanoin hinnaksi 3600 mutta pyöriteltyni silmiä järkyttyneenä turkkilaisittain hän alensi hinnan 3000een.

Kävin paikallisessa kytyisessä kaupassa joka näytti lähinnä iglulta ulospäin ja syötyäni lähdin vaeltelemaan. Näin mm. vuoden 1973 tulivuorenpurkauksessa tuhoutuneiden talojen jäänteitä, joita nyt kaivetaan ylös. Siis argeologisia kaivauksia 34 vuotta vanhoista asumuksista. Koko saari evakuoitiin yhdessä yössä puoleksi vuodeksi, osa ei palannut enää saarelle. Osittain maa on vieläkin ihan helvetin kuumaa jo metrin pinnan alapuolella.

Kiipesin tulivuoren punaiselle huipulle ja joku juntti seurasi minua semmoisella nelivetoisella vehkeellä, jotkut ilmiöt ovat universaaleja. Majatalon nainen oli myös vetämässä jotain turistiryhmää vuorella.

Gistihusissa oli lähinnä saksalaisia mutta olipa siellä käynyt suomalaisiakin paljon, muistelivat edesmennyttä Keikoa ja ajattelin että nainen on leski. Myöhemmin luin että Keiko oli herttainen tappajavalas joka muutti Norjaan ja sairastui ja kuoli siellä keuhkokuumeeseen.

Toisena päivänä tutustuin paikalliseen kirkkoon ja lähdin vaeltamaan länsirannikolle. Leirintäalueen luona näin kiinnostavan näköisen vuoren ja näin ihmisiä kiipeävän sinne, joten päätin itsekin mennä vaikka vuori näytti aika jyrkältä. Se olikin aikamoinen urakka kiivetä, 300metriä todella jyrkkää seinämää. Lampaat vain menivät ympärillä ilman ongelmia. Huipulla tajusin todella sanonnan "päästä huipulle" sananmukaisen merkityksen ja luin opaskirjastani että nousua tälle vuorelle ei suositella. Näin ylöskiivenneet ranskalaiset tyypit ja yllätyksekseni heillä oli parivuotias penska mukanaan, miten ihmeessä se oli saatu ylös? Päättelin että alas täytyy mennä helpompi reitti joten lähdin toista kautta alas, mikä oli virhe. Maa oli hiekkaista soraa jolla oli vaikea pitää otetta ja lopulta huomasin etten pääse takaisin enää ylös. Valuin alas välillä persemäkeä ja taisin työntää koipeni pariin linnunpesäänkin. Munia hautova sorsa katsoi kauhuissaan kuinka tulin alas hiekkapilven pöllytessä ympärilläni ja lopulta lähti lentoon jättäen munat yksin.

Onnistuin pääsemään alas jossa oli kaunis lahti vuorten keskellä. Aallot kävivät pelottavan voimakkaina ja muistin taas tarinan naisesta joka huuhtoutui mereen töllistellessään liian lähellä. Huomasin olevani umpikujassa, solasta ei ollutkaan toista reittiä ulos. Mietin joudunko soittamaan meripelastuksen hakemaan minut veneellä, ei helvetti sentään. Bussini lähtöönkin oli vain muutama tunti aikaa. Ainoa keino oli siis yrittää takaisin mahdotonta vuorenseinämään hengen uhalla.

Onnistuin kiipeämään kauempaa ylös koska siellä oli enemmän ruohontuppoja (ja linnunkoloja) joihin työnnellä jalkoja. Yhtäkkiä jostain juoksi lauma lampaita ja pässi, ja niiden perässä pentukoira. Koira tuli iloisena luokseni ja johdatti minut pois. Oli todella kuuma sää. Koira lähti seuraamaan minua toiselle puolelle vuorta enkä päässyt siitä enää eroon. Menimme jyrkkää polkua koiran juostessa mielipuolisena ympäriinsä ja äkättyään pässit ja lampaat se meni tekemään tuttavuutta niiden kanssa. Aluksi pässi katsoi sitä epäröiden, sitten alkoi tehdä pukkauksia sarvillaan koiraa kohti ja lopulta juosta tämän perässä kiihdyttäen tahtia. Koira puolestaan seurasi minua joten pässi oli perässäni. Mietin pitäisikö nyt juosta mutta nähdessäni pässin lähestyvän jumalattomine sarvineen päädyin myönteiseen vastaukseen ja otin jalat alleni. Tulimme todella vauhdilla aluksi jyrkkänä pitämääni vuorta, minä, koira ja pässi. Onneksi pääsin ulos lammasaitauksesta, mutta koira vaan seurasi minua leirintäalueelle asti, kunnes se löysi mielenkiintoisen lammen ja jäi sinne.

Pääsin pois juuri ja juuri hengissä ja ehdin vielä luonnonhistorialliselle museolle, jossa oli täytettyjä lintuja sekä akvaarioissa oikeita mereneläviä islannin lähistöltä. Olin järkyttynyt millaisia otuksia meressä elää, jumalattomia mulkosilmäkaloja, haita ja sukupuolielinten näköisiä merivuokkoja. Olin erittäin otettu myös täytetystä "Lusiferistä" joka on musta pallonmuotoinen iso kala jonka päästä lähtee rikkinäisen sateenvarjon näköinen tötterö. Onneksi Atlantti on liian kylmä uimiseen täälläpäin, muuten olisin lopettanut uimisen siihen paikkaan.

Palasin takaisin laivalla jolla katsoin todella paskan amerikkalaisen romanttisen elokuvan miehestä, joka näkee naisen jota muut eivät näe, koska tämä on vain koomassa olevan naisen sielu ja hänen pitää tietysti pelastaa nainen eutanasialta. Lopuksi nainen irrotetaan hengityskoneesta mutta miehen suudelma saa hänet heräämään henkiin. Sen jälkeen esitetty Casanova vaikutti jo paremmalta, ei ehkä juonellisesti mutta ohjaukseltaan laadukkaana.

Katla ei tullutkaan hakemaan satamasta joten jouduin kyselemään kyytiä ihmisiltä. Ruotsalaiset olivat jälleen pelastukseni kun turistiryhmä otti minut kyytiinsä Selfossiin. Sieltä pääsin tyypillisen "Selfoss-jäbän" elikkä teiniautolla ajavan teinin kyytiin ja matka oli hiljainen, koska tyyppi ei puhunut juuri mitään ja vastasi vain joo tai ei. Loppumatkan tulin parin islantilaisen kyydissä istuen kivisen puutarhapojan vieressä, eivätkä tyypit puhuneet englantia. Hotellilla Isabelle teki muffinsseja ja pelasti illan.

Aamulla Isabelle pelasti myös minut menkkakipuoksentelupäivältä ihme rohdoillaan jotka veivät kivut tiehensä ja olin huumeissa iltapäivään asti. Pesin pyykkiä koko päivän ja siivosin vielä 4 huonettakin siinä sivussa. Gulli tuli kyselemään mitä pidän työstäni ja sanoin suoraan että helkkarin tylsää. Sitten hän tarjosi minulle "ylennystä" eli yövahdin paikkaa, jota Katlakin tekee. Joka toinen viikko saisin vapaata, joka toinen viikko olisin 84 tuntia yöt töissä, ja palkka on noin 25% parempi kuin nyt. Lisäksi pääsisin siivoushommasta, mutta saisin loputtomasti lakanoita ja yksinäisiä yön tunteja. Enkä osaa kieltäkään kun islantilaiset tulevat, mutta parempaakaan tyyppiä eivät ole löytäneet. Olen kai meistä työntekijöistä kuitenkin paras siihen hommaan, koska muut ovat juoruilevia teinejä tai kielitaidottomia ranskiksia. Gulli valittikin että kun minä olin kaksi päivää poissa niin paikka meinasi mennä ihan sekaisin. Lupasin painattaa omasta naamastani isoja kuvia laitettavaksi jokaiseen huoneeseen, kun minua niin kovasti fanitettiin. Kuvissa olen minä pesukoneen kanssa tai vessaharjan kera poseeraamassa, mahdollisesti osassa kuvista myös Butcher´s spray-suihkeen.