Tuntuu todella pitkältä ajalta viimeisestä lomasta. Nämä yötyöt vanhentavat extranopeaa. Muisti on alkanut pätkiä todella pahasti, en esimerkiksi muista mitä yöllä olen tehnyt. Viime yönä Gulli käski minun pestä jotain piknik-astioita, aamulla ne olivat kadonneet ja osa niistä löytyi keittiön laatikoista pestyinä, mutten muistanut lainkaan nähneeni moisia välineitä.

Kuuntelen Katlan levyjä ja The Smiths vauhditti vähän aikaa kattaustouhuja mutta nyt vauhti lopahti.

Ruotsalainen tyttö, joka on Katlan äidin poikaystävän tytär tulee tänne viikonlopuksi ja ehkä elokuussa pidemmäksi aikaa. Mimmin on vasta 15, porukka tulee suoraan kohdusta töihin täällä. Kohta varmaan Barbaran penskakin on täällä töissä, kunhan ehtii syntyä ensin.

Yritin varata paluulentoa mutta sepäs ei onnistukaan islantilaisella pankkikortilla, joka ei itse asiassa toimi muutenkaan enkä saa rahaa mistään. Pahassa tapauksessa en voi lähteä ensi viikolla sen takia reissuun, koska Juliekin saa ensimmäisen tilinsä vasta 2. päivä. Juuri tännehän haluakin jämähtää ainoina vapaapäivinäni, rakastan tätä paikkaa niin helvetisti. Tämä on kuin Oulainen II tylsyydessään ja harmaudessaan.

Huomasimme amerikkalaistuneemme Isabellen kanssa Islannissa ollessamme. Syömme pirusti karkkia, kokista ja ravintolassa vain hampurilaisia, katsomme päivät pitkät amerikkalaisia paskaohjelmia, mm. The Biggest Loser Family, The Top Model of America, Bachelor of Rome ja Design Star. Sekä tietysti loputtomasti Will & Grace-tyyppisiä hah-hah-haa taustanauruohjelmia. Huomasin pitäväni jo nyt "haluatko elokuvaohjaajaksi" sekä L-koodi-ohjelmia laadukkaina verrattuna muihin ohjelmiin mitä tv:stä tulee, siis laatu on uskomattoman huono. Islantilaisia ohjelmia tv:ssä ei yksinkertaisesti ole, lukuunottamatta tavattoman huonoja mainoksia sekä uutisia, joissa kerrotaan mm. miehestä joka pakeni traktorilla kännissä poliiseja ja ui jokea pitkin kotiin. Onneksi sentään kohtalaisia elokuvia tulee silloin tällöin.

Tympii niin pirusti samat naamat täällä, ja hotellissa viikko ilman poistumista muualle kuin pankkiin (vastapäätä hotellia) silloin tällöin kesken unien. Tänä kesänä aivot on niin pakkolomalla etteivät varmasti toimi enää lainkaan enkä osannut Katlan äidille edes ruotsia puhua, en edes suomea enää, muuta kuin todella huonoa englantia ranskalaisella kieliopilla. "It maiks veri trankil, ai am boRing" kuten Isabelle asian ilmaisee.