Työt on ohi ja olen Reykjavikissa. Lahdin Hellasta aamulla ja eilen oli viimeinen työpaiva. Tein v-maisinta hommaa ikina maaten lattianrajassa hinkkaamassa tahroja imurilla, joka piti pieruaanta koko ajan. Illastimme alakerrassa ja Isabelle kertoi kuinka on ollut uskonnollisen yhteisön uhri ja "hukannut elamastaan 26 vuotta". Koska han lahti hihhulien joukoista osa perheesta on hylannyt hanet eika han ole nahnyt sisariaan vuosiin. Hullua, mutta nyt ymmarran tiettyja asioita huomattavasti paremmin. Julie on meista ainoa jolla on normaali perhe.

Taalla sataa, kavin maailman parhaassa levykaupassa hamstraamassa islantilaismusiikkia. J ja I tulevat tanne liftaten ja menemme baariin. Asuntotyypista ei ole kuulunut mitaan, yhtakin huonetta oli hakenut 70 tyyppia 10 tunnin aikana, huonolta nayttaa.

Nyt menen nukkumaan koska viime yön luin Genoside-kirjaa loppuun ja univelkaa on reippaasti.