Herasin unestani Bellen & Sebastianin aaneen. Aani ei ollut kuitenkaan musiikkia korvilleni vaan ranskalaismölötysta kun tyypit tulivat siivoamaan hotellin vanhaa puolta ja juorusivat kovaaanisesti juuri minun huoneeni viereisessa, vaikka tietavat tasan tarkkaan kuinka ohuet seinat ovat. Annoin palautetta asiasta, silla kello oli vasta 14 enka onnistunut enaan saamaan sen jalkeen unta, joten tana yöna on taattu vasymys paalla.

Ehdin kuitenkin viettaa vapaa-aikaa tanaan ja lahdimme kahville Julien, Isabellen ja Sebastianin kanssa Árhusiin. Siella Seb mm. selitti työkokemuksistaan eri hotelleissa Islannissa minka jalkeen tunsimme suurta sympatiaa hanen karsimyksistaan keskella-ei-mitaan Vatnajökullin hotellissa, jossa kukaan työntekijoista ei puhunut hanelle, kauppaan oli 20km eika yhtaan autoa mennyt edes ohi kun yritti liftata. Tarinoinnin jalkeen huomasimme etta Hella on viela suhteellisen ok, ainakin meidan työpaikkamme ilmapiirin takia, olla töissa. RAnskalaiset myös kertoivat heille itsestaanselvasta tavasta Ranskassa tulla kerjaamaan rahaa tai juttelemaan ventovieraille ja he olivat aivan innoissaan siita etta Islannissa voi kavella ilman etta tarvii pelata tai valtella ketaan. Mm. siksi Sebastian on niin ihastunut maahan etta paatti jaada tanne. Han on myös kaynyt Suomessa Helsingissa ja Porissa ja ihastui myös kovasti siita kuinka ihmiset ovat ystavallisia eivatka ole vakivaltaisia kannissakaan, siis tah, juuri nainhan asia ei minun mielestani ole! Ihmiset on kylmia kuin Islannin tuuli ja snagaritappelussa on varmaan jokainen ollut vahintaankin silminnakijana.

olen katsonut pirusti vakivaltaa tv:sta viime paivina ja alkaa jo ahdistaa. Alkaa tulla vainoharhaiseksi muutenkin, eilen kuulin jonkin laukauksen ulkoa ja ajattelin etta nyt ne alkavat taallakin ammuskella. Voin vain kuvitella miten kakarat jotka kasvavat tallaisen tv:n aaressa muodostavat ajatusmaailmaansa ja miten luonteva suhtautuminen heilla on tappamiseen ja vakivaltaan.

Asenteeni alkavat kaymaan lestadiolaisiksi taalla.

Tulimme tanne ja söimme pizzaa. Pidamme grillijuhlat 20. paiva, tietenkin juuri silloin kun mina olen yövuorossa enka voi ryypata, sen vuoksi etta Seb lahtee sen jalkeen Reykjavikiin. Kiva varmaan olla töissa kun muut juhlii, no ehka otan itsekin pyykkien valissa kuppia ja menen vastaanottoon hönkailemaan viinahöyryja asiakkaiden naamalle ja solkkaamaan etta pyykkivarastoon Gullin viereen kylla mahtuu nukkumaan.

Menin vahingossa pyykkivarastoon kun Seb oli siella nukkumassa, en tiennyt etta hanet oli karkotettu kahdeksi yöksi huoneestaan eilisen toilailun takia. Gulli oli myös eilen illalla mennyt vahingossa vaaraan huoneeseen minun huoneeni sijasta n. puolenyön maissa ja sisalta oli kuulunut vaan etta "que putain!!" kun hotellin johtaja puskee huoneeseen ja iskee valot paalle keskella yöta, koomista.

Olemme alkaneet kommunikoimaan osittain ranskaksi, Isabelle hihkuu ilosta joka kerta kun osaan muodostaa lauseen ja Gulli naureskelee Isabellelle joka puhuu ranskaa liioittelevan hitaasti. Julie ja Isabelle vakuuttelivat etta kuukauden oleskelun jalkeen Ranskassa osaisin jo puhua sujuvasti kielta, je ne suis pas d´accord.

Ja pyykinpesu jatkuu, tana yöna pyykkivuori on kaikkia edellisiakin korkeampi, ulottui ulos kaytaville ja oli todella vaikea kavella sen yli pyykkikorin kanssa. Jee.