Friday, August 17, 2007

Islannin ympäri 4ssä päivässä









En suosittele tätä reissua kenellekään. Mutta tulipahan tehtyä.

Aamulla lähdimme Reykjavikista liftaamaan tien varteen. Sää oli lähes kuuma ja jonkin aikaa odoteltuamme nuori blondi mimmi aurinkolaseissaan otti meidät kyytiin. Hän kuunteli r´nb:tä ja ajoi autoa yhdellä kädellä (vilkutkin!) samalla kun toisella poltti tupakkaa ja joi kahvia keskellä vilkasta aamuliikennettä, ja jätti sitten meidät ison tien varteen. Siitä emme kuitenkaan onnistuneet saamaan kyytiä noin tuntiin ja lopulta päätimme ottaa bussin kauemmaksi kaupungista.

Menimme summassa bussiin joka ajoikin aina Mosfellsbaeriin asti. Sieltä kuljimme tien varteen, ensin väärälle ja sitten lopulta Akureyria pain suuntaavalle. Siellakin odottelimme kauan ja kirosimme muutamaan kertaan kaikki autoilijat kunnes pitkän ajan jälkeen auto pysähtyi ja Isabelle kysyi onko hän menossa Akureyriin, ja nainen autossa sanoi: "No, joo.." joten pääsimme koko matkan pohjoiseen samalla kyydillä, ja nukuimme tietenkin nokka tuhisten niin että kuskilla oli taas mukavaa.

Akureyrissa jatkoimme pikaisen kauppakeskusateriatuokion jälkeen liftausta ja lopulta kylmän tuulen keskellä minibussi pysähtyi. Sisällä oli vain kuski ja istuimme leveästi takana. Maisemat olivat upeita itään päin mennessä, merta ja vuoria ja niiden välissä mutkainen tie, yhtään autoa ei näkynyt. Mies oli matkalla Husavikiin mutta jotenkin päätti sitten nakata meidät Laugariin asti kun vettäkin alkoi satamaan.

Laugar oli kylä vailla vertaa, pelkkä vanhanaikainen huoltoaseman kahvila jossa sai ostaa soppaa ja jonka perällä, tiskin ja myyjän selän takana oli paikkakunnan "kauppa", kaksi hyllyä kuivamuonatuotteita, pienemmällä alueella kuin kauppa-auto aikoinaan. Hotelli itse toimii talviaikaan kouluna ja urheiluhallista löytyy uima-allas sekä kaksi hotpottia, joissa lilluimme melkein keskenämme.

Toisena päivänä päätimme lähteä Husavíkia kohti mutta yksikään auto ei pysähtynyt ja kylmääkin oli. Lopulta päätimme kokeilla onnea toiseen suuntaan, kohti Myvatn-laavajärveä jonka olimme ensin hylänneet matkakohteena koska oli kylmää ja sateista. Hypimme tien toiselta puolelle ja välillä Isabelle liftasi kahteen suuntaan yhtäaikaa, vaikka koitin sanoa ettei tuossa ole järkeä. Lopulta auto pysähtyi ja hollantilaiset ottivat kyytiin.

Myvatn-järvi on kuvissa hienompi kuin paikanpäällä, ainakin sateisena päivänä. Olimme pettyneitä, oli kylmä kuin perseessä ja tuuli kuin vitusta (Suokaa anteeksi metaforani, täällä oppii kiroilemaan. Siperia opettaa.). Isabelle kävi ostamassa pipon turistimyymälästä ja sitten kiersimme väkipakolla järvellä, minä löysin ensimmäistä kertaa villejä mustikoita, mutta sitten tuuli pakotti pois kivuliaan huudon kanssa ja päätimme vain palata takaisin. Päätin etten halua asua enää Suomessa, kun muistin että sielläkinhän on kylmää, tosiaan joo.

Näimme kaksi liftaria, jotka itse asiassa jököttivät samassa paikassa noin kaksi tuntia. Huomasimme että liftaus ei toimi ja lopulta hyökkäsimme aggressiivisesti kyselemään autoista mihin olette menossa, me tullaan mukaan. Italialaispariskunnan täytyi ottaa meidät autoonsa mutta lopulta olivat iloisia koska Isabelle olikin kunnon ihminen, romaanikieltä puhuva ranskis. Itsekin nyökyttelin vaikka en tajunnut mitään kun mies puhui "ranskaa" eli puoliksi italiaa.

Emme tehneet siis tuona päivänä muuta kuin liotimme itsemme hotpotissa aivan rusinan näköisiksi. Aamulla luovutimme liftauksen suhteen kokemuksemme vuoksi ja hyppäsimme Egilsstadiriin menevään bussiin. Matka kesti kolmisen tuntia ja meni hienojen vuoristopuro-vesiputous-maisemien läpi, vaikka Isabelle nukkui juuri niiden kohdalla ja valitti ettei Pohjois-Islannissa ole nähtävää. Yritin ottaa kuvia mutta tie oli niin kivikkoista että sain vain kuvan lampaasta, joka voisi yhtä hyvin olla kivi, bussin verhoista ja ikkunalasista.

Egilsstadir näytti suurelta Laugarin jälkeen, siis siellä oli Bonus, huoltoasema, toinen supermarket ja pari vaatekauppaakin. Saimme paikan leirintäalueen ruohoseinäisestä mökistä ja vaelsimme lähimpään alennusmyyntiin, josta ostin farkut 20 eurolla. Sovituskoppinakin kaupassa oli vain läheisen toimiston vessa.

Illan lojuimme taas hot potissa, italialaisia oli sielläkin paljon. Laskimme isoäänisesti lasten liukumäestä ja minä törmäilin italialaismieheen omituisella patjallani, jossa oli keskellä reikä josta voi työntää pään.

Olimme samassa mökissä norjalaismiehen kanssa, joka teki väitöskirjaa Norjan perustuslaista ja oli intohimoinen valokuvaaja. Tyyppi oli matkalla samaan suuntaan kuin me mutta ei halunnut ottaa liftareita, törkeää. Haukuimme tietenkin kaikki norjalaiset ja aamulla minä vielä saman miehen ollessa tietokoneella selkäni takana.

Tänään aamulla siis yritimme herätä ajoissa, mutta aamiaskeskustelu aiheesta ranskalaiset ja ruokatavat vei niin paljon aikaa että olimme vasta puoli yhdeksältä tien varressa. Meillä ei ollut toiveitakaan päästä puolen maan kautta takasin Hellaan samana päivänä, Isabellellä alkaa aamulla työt. Seisoimme tien varressa ja autot päästelivät ohi, yleensä vielä väärään suuntaan. Vasta noin 1,5 tunnin päästä auto pysähtyi ja kaksi ruotsalaista otti kyytiin. Tyttö oli valvonut puolitoista vuorokautta ja puhui sekoja, he olivat menossa töihin johonkin rannikkokaupunkiin kalatehtaalle.

Ajoimme läpi todella hienojen maisemien, vuoristoja ja todella sininen meri, siis perkeleen sininen. Pysähdyimme ottamaan kuvia vesiputouksista ja kuski vaan naureskeli jutellen toiselle samalla kun ajoi aivan hirveitä vuoristoteitä jotka olivat jyrkkiä ja mutkaisia, ja puolen metrin päässä oli kauhea rotko. Pidin kiinni penkistä ja tuijotin tietä kauhuissani.

Selvisimme kalastajakylään hengissä ja aurinkokin paistoi taas, kylä oli todella makea ja semmoinen miltä islantilaisen pikkukylän tulisi näyttää. Siellä söimme tiikerikakkua, jonka minä luulin olevan suomalaista ja Isabelle tietysti ranskalaista, ja kahvia. Sitten odottelimme taas tien varressa, tien toisella puolella oli liftareita jotka olivat tulleet päivässä Selfossista. Odottelimme aika kauan ja kirosimme että olemme jämähtäneet kylään keskelle-ei-mitään, kun yllätykseksemme auto pysähtyi ja jälleen italialaiset ottivat meidät kyytiin. He puhuivat taas huonoa ranskaa ja ajettiin läpi maisemien jotka eivät näyttäneet islantilaisilta vaan joltain etelä-eurooppalaiselta vuoristopaikalta, aivan mageeta. Hienointa aluetta Islannissa.

Pääsimme näiden tyyppien kyydillä Höfniin saakka ja siellä söimme sekä keskustelimme kulttuurieroista ilmaisutavoissa. Isabelleä ärsyttää etten minä ilmaise tunteitani voimakkaasti, ja minä sanoin inhoavani "compulsory smile"-kulttuureja, joissa ei voi luottaa toisen ihmisen naamanilmeeseen. Jatkoimme matkaa kävellen pitkän aikaa ennen kuin pakettiauto pysähtyi, ja mies avasi takaluukun jossa oli hänen toimistonsa jotta voimme laittaa sinne rinkkamme. Emme voineet uskoa korviamme, kun kuulimme miehen olevan menossa Reykjavikiin, sillä olin juuri toivonut jonkun olevan menossa sinne, jotta voin nukkua loppumatkan. Niin melkeinpä teinkin, vaikka pysähdyimme taas Jökulsárlonilla, noin 5. kerran ihmettelemässä sinistä jäätä - näin ensimmäistä kertaa villin hylkeenkin jäiden välissä!

Vielä 10km ennen Hellaa mies heitti meidät autosta ja tuumi menevänsä syömään, liftasimme taas ja joku äijä pysähtyi ja kyseli meiltä autostaan vaikka mitä (miksi kukaan ei ikinä poistu autosta juttelemaan vaan mölisee tyhjäkäynti päällä ikkunasta!?!?) ja sitten sanoi, sorri, ei ole tilaa autossa, me ollaan just menossa syömään. Lopulta joku teinimimmi otti kyyttin meidät ja toi tänne.

Juliella oli ollut tylsä työputki täällä ja sama alkaa minulla. Asunnon saanti on Lundista täysin auki, siihen onkin viikko työputken jälkeen aikaa, ja Ekypti-suunnitelmani on vaakalaudalla kun ilmeisesti teen joulukuun vaan sitä kandintyötä, prkl! Mutta sitten tammikuussa pitäisikin olla sen valmiina, ja jatkosuunnitelmat ovat auki..pääasia että jotain on nyt tiedossa. Meikäläisen ruotsi on vaan niin ruostunut, etten pysty lauseita muodostamaan, saatika jotain kandintyötä ja seminaariesityksiä, voihan..ttan!

Kuvia seuraa..joskus

2 comments:

Neiti Koo said...

Kati ja Soile tässä. Meitä alkoi uuvuttaa jo tuo sun liftauskertomus, ei meistä olisi moiseen. Ilmeisesti samaa tahtia luettiin, kun hörähdeltiin yhtäaikaa koko ajan :) Ja siis mitä Egyptiä sie oikein suunnittelet?

Liv said...

Heh, joo kylla mustakin tuntuu etta on liftausta tullut tehtya vahan liikaakin viime aikoina. Lupasinkin olla viimeiset paivat toissa sen sijaan etta enaa reissaisin taalla. J:n & J:n kanssa ollaan puhuttu jo pitkaan, tieda sitten miten se sopii naihin opintoihin ja rahapulaan..