Oksentaen Blue Lagooniin

Eilen lähdin taas liftaamaan Selfossiin. En onnistunut nukkumaan juuri yöllä joten aamulla oli erittäin väsynyt olo. Sain kyydin luomutilaa pitävältä naiselta jonka auto haisi pilaantuneelle maidolle. Huoltoasemalla tunnistin heti suomalaisen Rosan vaikka en ollut ennen tavannut häntä. Erittäin mukava ja puhelias tyyppi ja vielä Oulusta kotosin.

Ajelimme hyvissä ajoin Reykjavikiin ja onnistuimme löytämään hotellimme, joka oli tällä kertaa Gardur Inn. Vastaanoton työntekijä kysyi oliko meidän tarkoitus maksaa ja minä tokaisin ei, vaikkei ollut asiasta ollutkaan mitään puhetta Gullin kanssa. Yöpaikamme oli yläkerran iso dormisali, jossa oli tosin meidän lisäksemme vain yksi tyyppi.

Lähdimme vaeltamaan kaupungille ja kävimme kahvilla. Sitten keksin että voimme käydä viimeinkin kuuluisalla Reykjavikin kirpputorilla, joka on auki vain viikonloppuna. Siellä oli tarpeellisia ja tarpeettomia tavaroita ja kuin kohtalon iskusta kaikki minua kiinnostavat tuotteet maksoivat 1000kr. Ostin kiinalaiselta myyjältä Mao-laukun sekä toiselta kiinalaiselta kiinalaisen paidan, jota en itse osannut edes pukea päälleni. Ostin myös armeijakamaa myyvältä äijältä venäläisen pinssin sekä ruskean jakun.

Marssimme poiketen vaatekauppoihin läpi Laugavegurin, joka vaikutti melko autiolta suhteessa siihen että oli Gay Pride-päivä. Ikkunoissa oli sateenkaarilippuja ja Dressmanin mallinukeilla käsi toistensa pakaroissa. Saavuimme Hlemmurin bussiasemalle hyvissä ajoin ja paikalla oli kyllä väkeä, mutta ei paljoa. Ihastelimme drag queeneja ja paikalle ei-hillitysti rekka-auton kera saapuvaa Pál Oscaria punaisissa vaatteissaan ja tanssipojissaan. Drag kingejä bongasin paikalla vain yhden. Kello kahden maissa kuitenkin yhtäkkiä porukkaa alkoi valua paikalle tajuttoman paljon ja puoli kolmelta paraati lähti liikkeelle, mekin liityimme siihen.

Tunnelma oli mahtava. Koko Laugavegur oli niin täynnä paraativäkeä ettei jonoa voinut ohittaa, ihmiset kadunvarsilla töllistelivät kameroineen ja lippuineen, kauppojen ja asuntojen ikkunat täyttyivät uteliaista kasvoista, osa kiipeili puihin nähdäkseen paremmin. Transnaiset tanssivat kuin hullut ja nauratti nähdä heidän yli-innokas menonsa. Ilmapallot ja paperimoskat lentelivät taivaalla ja sää oli aurinkoisempi kuin koskaan Savulahdella.

Päädyimme lopulta erittäin täydelle aukiolle ja kävimme ostamassa piknik-eväitä sekä viiniä Vinbudista. Täällä ei tosiaan myydä ollenkaan kaljaa ruokakaupoissa, outoa. Kännäilyn määrää se ei silti vähennä sillä Reykjavik on erittäin tunnettu viikonloppukänniörveltäjistään, joihin itsekin liityin. Joimme puistossa ja sitten siirryimme pienempään porukan mukana. Jossain vaiheessa hameeseen ja proud of my femininity-napapaitaan pukeutunut mies pyysi meitä pitämään sateenkaarisateenvarjoaan ja Rosa innostui tarjoilemaan hänelle viiniä, josta ei pitänyt. Mies liittyi seuraamme ja oli erittäin kännissä, myös hänen kaverinsa oli mukana. Hän kaatoi minun viiniini viskiään ja sitä join niin että ennen kuin huomasinkaan olin melko tuiterissa.

Tyypit olivat Ranskasta, mimmi yllättäen taas Nantesista. Hametyyppi oli matkustanut 40 päivää Islannissa ja tämä oli hänen viimeinen iltansa, epäilimme ettei tyyppi heräisi seuraavan päivän lennolleen. Tyyppi oli hullu ja olimme "taiteellisia" hänen kanssaan, lausuin syvällisiä sanoja, mm. totesin että ranskalaisilla on persefetissi. Tyyppi oli tavannut Akureyrissä suomalaisen, joka oli tatuoinut tähtikartan ylävartaloonsa.

Joimme toisenkin viinipullon parissa minuutissa ja sitten lähdimme etsimään syömäpaikkaa. Tässä vaiheessa hukkasimme tämän Maxin pariinkin kertaan ja me päädyimme kiinalaiseen ravintolaan, jossa jotenkin onnistuin taas tilaamaan yksikseni puoli litraa valkoviiniä, jonka joimme ranskalaisen mimmin kanssa.

Sieltä päädyimme pimeän tullen Sirkukseen, joka muistutti erehdyttävästi Jynkkylän Vakkaria. Tyypit polttivat sisällä vaikkei saisi ja pieni yläkerta oli sisustettu retrotapetein ja sohvin. Kaljojen jälkeen Paola (?) lähti takaisin leirintäalueelleen, mutta minä en tietenkään halunnut, vaan jatkoimme pitkin katua ja näimme sattumalta taas Maxin heiluvan jonkun baarin oven edessä. Menimme baariin ja ajattelimme ottaa yhdet. Sen jälkeen olinkin todella kännissä, ja tanssin lattialla break dancea varmaan yhtä kahjon näköisenä kuin Max. Kävin yläkerran vessassa ja joku blondi mimmi tuli vessaan kanssani kun olin menossa kuselle. Hänen kaverinsakin tuli sinne ja minut ajettiin ulos vessasta.

Alakerrassa joku äijä puhui minulle jotain joka mielestäni oli italiaa, en ollut ihan varma, en kuitenkaan tajunnut mitään. Poistuimme baarista ja sitten halusin laulamaan karaokea, muttemme löytäneet enää paikkaa vaan eksyimme baariin joka oli täynnä erittäin tyylikkäästi pukeutunutta väkeä ja kirjoja. Tilasin jostain syystä tequila sunrisen ja valitin että tämä paikka on elitistinen perse ja kuvasin ilmeisesti videokuvaakin. Itse olin sateenkaariseppeleessäni ja kännissä kuin porsas. Joku vanhempi mies tuli puhumaan meille, en muista mitä, ja lähdimme jossain vaiheessa takaisin hotellille. Vastaanotossa vielä näin Sebin ja tietysti hyökkäsin juttelemaan hänelle ja mölisemään kuinka "vontterful" ja "pyyttiful" gay pride oli ja esittelin kädessä olevaa Gay Rights are Human Rights-tatuointiani.

Aamulla heräsin jumalattomaan pääkipuun ja näin jonkun miehen viereisellä sängyllä, ihmettelin asiaa ja kävin vessassa, käytävän varrelta löysin ainakin viidet sukat, jotka kuuluivat minulle. En kyennyt aamiaiselle vaan nukuin check out-ajan ohi ja Rosa kertoi että olin mennyt sänkyyn nukkumaan, vaikka siinä oli toisen tyypin tavaroita.

Oli heikko happi kun lähdimme kohti Blue Lagoonia. Rosa kysyi haluanko pysähtyä hakemaan ruokaa huoltoasemalta, ja ajattelin sen parantavan oloani, mutta auton pysähdyttyä tunsin oksennuksen tulevan ja ryntäsin vessaan laattailemaan. Ostin leivän ja söin ja tunsin oloni paremmaksi, mutta 10km ennen Sinistä Laguunia tuli taas huono olo ja käskin pysäyttämään auton. Oksensin munaleivän ulos valtatien varrella kymmenien autojen ajaessa ohi. Mietin jo joudunko jättämään koko Laguunin väliin, mutta ajattelin että kokemushan se on laattailla Blue Lagooniinkin ja menin sisään.

Kylpylä maksaa 1800kr ja lämpimässä altaassa uiskentelu oli helpottava ja vilvoittava kokemus, koin krapulastaihmeparantumisen. Pohja oli valkoista kalkkia, osin limaista ja vesi yllättävän matalaa, altaan perällä se oli todella kuumaa. Altaassa pystyi myös levittämään kasvoilleen kuorivaa mömmöä. Paikassa on myös kolme saunaa, savusaunan muotoon rakennettu koppi joka ei ollut kovin kuuma, suomalainen sauna jossa löyly heitetään seinässä olevaa nappia painamalla, sekä turkkilaistyyppinen höyrykoppi, joista on näkymät laguuniin. Kerrassaan virkistävä kokemus, vaikka muutama tunti oli tarpeeksi kuivattaakseen ihon rusinan näköiseksi.

Tulimme Selfossiin rantareittiä, joka oli aikamoista höykkyytystä, mutta nukuin silti autossa. Lampaat juoksentelivat keskellä tietä ja sää oli aurinkoinen. Vähän yli tunnissa olimme Selfossissa ja söimme videovuokraamossa, jossa kuolasin elokuvien perään, koska en ole voinut niitä koko kesänä katsoa.

Liftasin ensin vanhemman naisen kyytiin, joka ei ymmärtänyt englantiani, sitten olin taas jumissa samassa paikassa Fludirin kohdalla ties kuinka kauan, ennen kuin nuori jätkä pysähtyi ottamaan minut kyytiin. Keskustelimme mm. ryyppäämisestä, entinen tyttöystävä oli kieltänyt häntä ryyppäämästä mutta nyt hän oli back on the track. Hän oli töissä Ytri-Rangá-joella, joka menee Hellan läpi ja oli ihastunut Virossa Hesburgeriin niin paljon että halusi perustaa yhden Islantiinkin. Hän ei valitettavasti päässyt aikeissaan eteenpäin koska ei osannut kirjoittaa paikan nimeä oikein mutta oli iloinen tapaamisestamme koska osasin tavata nimen hänelle. Sain kutsun Islannin Hesburgeriin seuraavalla kerralla kun vierailen täällä.

Illalla Isabelle teki Reunionilaisia banaanilättyjään ja suunnittelimme kartan kanssa matkaamme jonka aloitamme huomenna iltapäivällä, aiomme ehkä jopa kiertää koko Islannin liftaten tulevalla viikolla.

Voi olla ettemme tule tältä reissulta hengissä takaisin.