Vietin pari mukavaa paivaa Julien kanssa Reykjavikissa. Mennessa kaupunkiin liftikyydilla tapahtui outo ilmiö. Islantilainen mies otti meidat kyytiin ja ajoimme Selfossiin hanen kyydissaan. Puhuimme tietysti englantia mutta yhtakkia mies kysyi ruotsiksi jatkammeko bussilla tasta vai koko matkan peukalokyydilla. En ensin tajunnut miksi ymmarran mita mies puhuu ja sitten keskustelin hanen kanssaan ruotsiksi. En ollut sanonut hanelle muuta kuin etta olen suomalainen, mutta tyyppi alkoi puhua ruotsia, mika ei muutenkaan ole kovin yleista koska yleensa taalla puhutaan tanskaa ja ranskaa ennemmin kuin svenskaa. Julie oli takapenkilla allistellyt etta mina osaan nain lyhyessa ajassa puhua sujuvasti islantia.

Kavimme mukavassa ravintolassa ja jouduimme tyytymaan Baron-hotellin kingipetiin valtamerinakoalalla, kukaan ei kuorsannutkaan tana yöna. Kavelimme paljon ja kavimme mm. oudolla hautausmaalla, jolla oli varmaan islannin suurin metsa, siis monta puuta vierekkain. En ole ennen tajunnut miten valttamattomia metsat ovat, ennen kuin olen tuntenut jaakylman tuulen puhaltavan lavitseni esteitta ja kavellyt koko paivan auringossa niin etta nenasta palaa nahka pois.

Reykjavikissa on todella outoja second hand-storeja ja kivoja levykauppoja, ei oikein mitaan tyylia ja rakennelmat taloista hautakiviin ovat aivan poikkeuksellisia, se on queerein kaupunki johonka olen törmannyt.

Istuimme Julien kanssa jarvella ja juttelimme oudoista ihmisista. Julie on taysin erilainen tyyppi kuin mina, nuori ja energinen, valoisa ja toiveikas, kunnollinen tyttö jolla on hyvat valit vanhempiinsa. Oli kuitenkin hyva viettaa aikaa hanen kanssaan, mutta pelkaan etta minun takiani negatiivinen asenne on levinnyt hotellilla ja kaikki ovat vahan v-neita työhönsa, tosin Katla on kylla omien sanojensa mukaan maailman negatiivisin ihminen - tosin joka toinen paiva han kylla on maanisen iloinen ja koko maailma on vontterful ja pyyttifful, taas naita rajatilatapauksia.

Kävimme myös ennen lähtöä botanical garttenilla jossa on myös eräät ainoista Reykjavikin puista sekä eksyimme maksamatta sisään eläintarhaan, jossa näimme mm. kuvissa esiintyvän hylkeen joka ui hassunnäköisesti ympyrää selällään.

Silimat lurpsuu paassa joten pakko antaa periksi taman yön valvomisille ja liftata unten maailmaan Nukku-Maijan kyydissa.