Kuvia tien varrelta


Tässä jaksossa tutustutaan lähemmin blogin henkilöhahmoihin, sillä juonenkulun suhteen ei ole tapahtunut mitään muutoksia. Paitsi että päähenkilömme sai tietää seuraavan kuukauden työskeeman ja työtä pukkaa aivan liikaa. Ja italialaiset käyttäytyivät taas aivan apinoiden aamiaisella, varastivat kaikki kynät talosta ja antoivat huonointa mahdollista palautetta. Mutta minkäs teet kun ruoka ei voi koskaan olla samanlaista kuin mamma italian casassa.

Allora, pomoni Kullin alias Gullin alas Guthlaugurin olen maininnut jo useaan otteeseen. Kulli on töissä kolme kuukautta vuodessa ja lopun ajan hengailee lämpimillä saarilla ja ranskankielisissä maissa. Kulli on koulutukseltaan filosofi ja rakastaa reggaemusiikkia. Kulli rakastaa huonoja vitsejä ja eräs hänen suosikeistaan onkin: "Are you Finnish?"

No ei sille kukaan muukaan naura.

Katla on Kullin kihlattu ja opiskelee antropologiaa ja kaikkia maailman kieliä päähenkilömme tavoin mutta on myös oppinut niitä, eli puhuu sujuvasti mitä tahansa paitsi suomea. Katla on väsynyt jatkuvasti koska tekee pysyvästi yövuoroa, aina kun Kulli ei ole töissä Katla on, joten he näkevät kesällä toisiaan periaatteessa vain työssä. Katla on ylpeä islantilaisesta aksentistaan ja maailma on hänen mielestään "pyyttifful" ja "vonterful". Mikään ei näytä yllättävän eikä stressaavan häntä vaan ottaa maailman lunkisti. Kahdesti viikossa hän käy kitaratunnilla koska toivoo oppivansa soittamaan muutakin kuin punkia.

Alexandra on 16 vuotta ja sinisilmäinen blondi, joka tykkää elämän nautinnoista ja on hankkinut kesätyörahoillaan mm. kevarin. Hänellä on vanhempi poikaystävä jonka kanssa he olivat viikonlopun Akureyrissa mökillä ryyppäämässä. Alexandra hymyilee aina ja on makea kuin fariinisokeri.

Barbara on hyvä kaveri Alexandran kanssa ja myös erittäin sweat. Johtuneeko siitä että minun ja Isabellen espanja on muy fatal, mutta hän lässyttää puhuessaan espanjaa, en osaa kuvailla oikein miten. Barbara on pieni ja tumma ja saa lapsen lokakuussa, ja maha on nyt jo puolet hänen koostaan. En ole pystynyt tutustumaan tarkemmin Barbaran sielunelämään koska emme puhu samaa kieltä. Barbara ja Alexandra viettävät lounastauot huoltoaseman irtojäätelöiden parissa ja työaikaansa kortinpeluun ja jutustelun lomassa islantilaisen rentoon malliin.

Elin on Alexandran äiti ja välillä yötöissä täällä. Myös hän on iloinen koko ajan ja hänellä on samanlainen nykerönenä kuin Alexandralla. Hän puhuu englantia erittäin islantilaisella aksentilla, mikä kuulostaa siis skotlannilta. Hän on melko puhelias, reipas eikä varmaan istu aloilleen koskaan. Vaikea kuvitella että tällainen ihminen nukkuu joskus.

Isabellestä olenkin jo kertonut. Tähän saakka ranskan aksentti on ärsyttänyt minua, nyt aloin tottua siihen ja huomasin oppineeni taas viikossa kuuntelemaan ranskaa, minulle ei tarvi enää kääntää kuin puolet jutuista. Isabelle on ilopilleri ja vauhtia täynnä, ja nauramme paljon kielivaikeuksien kanssa. Hän ei tajua aina puhuvansa minulle ranskaa tai espanjaa, ennen kuin puhun takaisin suomea. Isabellellä on poikaystävä joka on Reunionin saarelta (mikähän se lienee suomeksi?) jossa Katla ja Kullikin ovat asustelleet. Isabelle puhuu paljon poikaystävästään joka ei halua poistua kaupungista eikä ymmärrä miksi joku menee vapaaehtoisesti Islantiin. Isabellen pitää soittaa poikakaverille joka ilta, jotta tämä muistaisi vielä hänet, sillä vaarana on että poikaystävä löytää uuden tytön. Tämä on Isabellen ensimmäinen ulkomaanmatka ja hän on yllättynyt monista asioista, kuten kesättömästä kesästä, kalliista hinnoista, siitä ettei syödä päivällistä yhdessä, lyhyistä lounastauoista ja siitä että liftaaminen voi olla hauskaa. Hänellä on jalat maassa mutta pää pilvissä sopivalla tavalla.

Tässä ovat kaikki henkilöt jotka ovat töissä Mosfell-hotellissa. Ranskalainen tyttö tulee vielä heinäkuun alussa. Erittäin sukupuolittunut työnjako siis täälläkin.

Kävin muuten tutustumassa paikalliseen saunaan elikkäs höyrysaunaan elikkäs damp bathiin. Menin sisälle koppiin, siellä ei ollut ketään muita. Ulkopuolella oleva mittari varoitti korkeasta lämpötilasta, +43c. Pientä tilaa ympäröivät muoviset istuimet ja sisällä oli niin paljon vesihöyryä että tuskin näki mitään. Kyllähän siellä istuu mutta hiki tuskin tuli. Hot potitkin voisivat mielestäni olla vähän kuumempia, +40 asteen lämpöinen vesi on mielestäni laimeaa, ei kuumaa.