Ylämäki alamäki. Menin Reykjavikiin ja sitten sinne valasmatkalle, joka oli täynnä jotain brittiläisiä ja saksalaisia turisteja, sinänsä inhoan ryhmämatkoja. Mutta tämä oli ihan jees, en ole ikinä nähnyt valtamertä. Sää oli huono ja aika helvetin kylmää oli ulapalla, jouduin lopulta kiskomaan päälle kauheat isot haalarit joita laivayhtiö lainasi. Aallot kävi aika korkeina ja ainakin 12m/s tuuli, ja laiva heittelehti välillä melkoisesti niin että sai pitää kiinni, pelkäsin että tuuli nakkaa päästä rillit mereen.

Osa porukasta huusi kauhuissaan, ja sitä enemmän mua nauratti, seisoin ainoana laivan keulaosassa vaikka aallot pyyhki laivan yli, se oli hauskaa kun näki miten valkoinen aalto tulee laivan alta, ei se tule todellakaan niinkun tsunami jossain hollywood-leffoissa hitaasti kohti horisontista, vaan ryöpsähtää laivan alta ja ropsahtaa niskaan, onneksi oli sateenkestävät vaatteet. Olin kyllä aika märkä sitten palatessa.

Emme nähneet mennessä yhtään valasta, kävimme aika kaukana ihan länsiniemekkeen tuolla puolella eli niin lännessä kuin Euroopassa vain voi mennä. Pysähdyimme myös "Puffin-Islandilla" eli lunnisaarella, jossa ne lunnit vaan istua tollottelivat munimassa. Ne lähtee syksyllä lentelemään etelään eivätkä pysähdy ollenkaan maalle, lentävät vaan ja kai nukkuvatkin lennossa. Ja tulevat sitten keväällä Islantiin munimaan.

Palatessa näimme pari miekkavalasta tai lähinnä niiden evät vilahtavan aaltojen välissä kun ne kävivät pinnalla hengittämässä, sitä sitten ihmiset menee oikeen porukalla kaukaa asti katsomaan, ja valaita ei voinut vähempää kiinnostaa. Samasta satamasta kuin valaankatselualukset lähtevät muuten myös valaanpyydysalukset, mikä on hieman kontroversielliä.

Tulin takaisin ja löysin helposti hospitalityclub-osoitteen joka oli keskustassa. Tyypit asuivat kellarissa ja pihalla vilisti lapsia, oven avasi Camillan (en muista nimeä tarkkaan?) mies ja penska vilahti heti ovesta ulos. Camilla itse istui kämpässä 5kk vauva sylissään ja oli hippimäisittäin pukeutunut kastimerkein ja pyörein aurinkolasein, kämppäkin oli aika hippi. Juttelimme niitä näitä ja Camilla oli vähän outo, mutta mukava. Hän lämmitti minulle ruokaakin. Nukuin sohvalla hieman epämukavasti mutta silti kuin tukki 10 tuntia vaikka keskiyön aurinko paistoi koko ajan naamaan. Aamulla heräsin sitten yhdeksältä ja lähdin kaupungille.

Kävin Nordic Housessa mutta kirjasto olisi auennut vasta 12:lta, joten join vain islantilaisittain edulliset kahvit kahviossa. Kävelin lammen ("järven") rantaa joka on mukavinta aluetta Reykjavikissa ja näin jumalattoman ison joutsenen tepastelevan ympäri järveä. Söin puistoaamiaisen ja sitten kävelin, kävelin ja kävelin kaupungilla johonkin lähiöön asti. Kävin sitten pyörähtämässä ensin vahingossa oikeussalillakin ennen kuin löysin Culture Housen, jossa oli mm. näyttely vanhoista keskiaikaisista teksteistä ja sagoista, joista mm. Eddan tarina oli erittäin hupaisa ja mielenkiintoinen queeraiheisesti Thórista, joka pukeutuu naiseksi niin ettei oikea Freyja joudu menemään jättiläisten luo, jotka tahtovat tämän vaimokseen.

Söin suhtkot edullisen keittolounaan 500 kruunulla paikassa, joka oli täynnä kännisiä äijiä jo ennen kolmea iltapäivällä, no nythän onkin torstai.. Kävelin sitten hospitalityclub-tyypin neuvomaan paikkaan liftaamaan Hella-kyltin kanssa ja aluksi vaikutti epätoivoiselta, mutta 20 min. sisällä uuden näköinen auto pysähtyi ja joku mies otti kyytiin. Hän oli journalisti Morgunbladidissa ja kyseli mm. mistä Suomessa puhutaan tällä hetkellä, no mistä minä tiedän. Hän oli filosofi koulutukseltaan joten ei sen järkevämpää kuin antropologian opinnotkaan.

Pääsin vähän matkan päähän, sitten ehdin tuskin seistä minuuttia kun toinen auto pysähtyi ja lastentarhan opettaja otti minut kyytiin, varmaan ensimmäinen nainen elämäni aikana. Otti kyytiin siis. Juttelimme säästä ja ilmastosta ja kaikesta, sitten hän jätti minut kaupunkiin joka on sen mahtavan vuoristotien alla, ja sieltä sain kyydin pariskunnalta, joka meni Selfossiin. Kävin Selfossissa kaupassa ja sieltä sain liftata vähän aikaa, aurinkokin alkoi porottaa päähän. Lopulta kaksi nuorta naista pysäytti auton ja he sattuivat olemaan Hellasta, ja toinen oli kai tulossa huomenna töihin tänne hotelliin, ja oli siellä ravintolassa myös jonne minuakin kysyttiin tuuraamaan, en ole vielä lupautunut mihinkään. Toinen oli tuossa uima-altaalla töissä. Kyllä, Islannissa jokaikisessä kunnassa on lämmitetty uima-allas. Ehkä menen sinne huomenna, jos en päädy lähtemään Þórsmörkiin vaikka huomenna sataakin aivan täydellä varmuudella. NO koskapa täällä ei.

Löysin jotain kirjoja englanniksi, saksaksi, ranskaksi ja islanniksi videoiden luota ja joku mies oli innoittunut niin paljon islantilaista runokirjaa lukiessaan, että oli kirjoittanut runon jossa kerrottiin että tämä kirja innoitti minua kirjoittamaan tämän runon. Itse ajattelin tehdä omaelämäkerran Margaret Thatcherin tyyliin, 900 sivua vähimmäispituus ja kuvia minusta pingviinejä silittämässä ja kättelemässä kuuluisuuksia. Voisin aloittaa Rockefellerin perheestä, joka on täällä Hellassa käymässä, ja heidän autonkuljettajansa ovat tässä hotellissa yötä, niin huikean tasokas tämä hotelli on. Huomenna kun on tältä erää viimeinen vapaapäivä.

Nyt on pakko lopettaa, Gulli on virittänyt tämän nettiyhteyden ulko-oven viereen ja ovi on auki ja tulee kylmä.