Menee hermot tämän sivuston kanssa kun kuvia ei jostain syystä voi asetella järkevästi. En siis jaksa laittaa enempää tällä kertaa.

Maanantaina olimme uimassa Katlan ja Isabellen kanssa. Oli lämmintä +23 astetta. Keskustelimme mm. siitä miten mikään paikka ei koskaan näytä samalta kuin miksi sen on alunperin kuvitellut.

Eilen lähdimme Katlan kanssa kohti Thingvelliriä joka on historiallisesti tärkein paikka Islantilaisille, siellä on pidetty tärkeimmät kansankokoukset ja julistettu itsenäisyys ja sitä rataa. Paikka on myös Euroopan ja Amerikan mannerlaattojen leikkauspiste ja jatkuvasti nämä mantereet erkanevat toisistaan.

Vaeltelimme vähän aikaa ja kävimme urheilun vastapainoksi kakkukahvilla erittäin viehättävässä kahvilassa. Vieressä oli myös todella pieni kirkko, siis se oli pienempi kuin pienenpienen Sottungan pieni kirkko, kuusi penkkiriviä ja urut ihan penkkien ja alttarin välissä.

Kävimme myös vesiputouksella, ja niitähän täällä riittää. Pilvet olivat koko päivän jotenkin oudon näköisiä ja illalla tuulen koventuessa ne alkoivat näyttää ihan pyörteisiltä.

Keskustelimme vaikka mistä Katlan kanssa ja hän soitti minulle punk-bändinsä Venustirin (???) musiikkia, ja basso ja laulu olivat erittäin persoonallisia. Hän kertoikin itse laulavansa, en osannut tunnistaa ääntä. Hänen pikkusiskonsa soittaa bassoa ja oli soittanut toisessakin menestyksekkäämmässä bändissä, saanut kehuja arvosteluissa jopa Islannin parhaan basistin titteliin saakka, mutta sitten bändi oli saanut managerin joka oli kusipää ja halusi tehdä hänestä nätisti hymyilevän smiletalk-ikonin, jolloin hän pisti bändin valitsemaan hänen ja managerin välillä, ja bändi valitsi managerin. Katla kertoi myös feministiasenteestaan, ja kuinka haistatti sovinistiäijälle vitun, siis konkreettisesti kuukautisverta..se on liian pitkä juttu mutta en voinut olla nauramatta vedet silmissä. Monia muitakin yhtä hauskoja juttuja kuulin mutta enpä kerro niitä teille!

Ajoimme Reykjavíkiin ja kävimme kahvilla kuuluisan basistin kanssa, joka nyt on töissä taidemuseolla. Heidän äitinsä on paikallisen tilastokeskuksen ylijohtaja ja isä alkoholisoitunut runoilija, ja suku on Heimayein aatelisia, miten sellaisella saarella voi olla säätyjakoa joskus parisataa vuotta sitten kun siellä nytkin asuu vain 300 asukasta? Kulli ja Katja ovat toisilleen sukua 6. polvessa kuten kaikki islantilaiset keskimäärin!

Kävin "järvellä" ja kiertelin kaupunkia. Kävin todella viihtyisässä vegaanikahvilassa hummusleivällä ja kotitekoisella inkiväärioluella, vaikka Gulli antoikin minulle ohjeeksi mennä vetämään kännit Austurtorgetille. En ottanut kuitenkaan neuvosta vaaria vaikka monet olivatkin juomassa lämpimän tiistain kunniaksi ko. aukiolla.

Kävin myös Reykavíkin "metsän" tarkastamassa, oli mahtavaa käydä puskakusella pitkästä aikaa. Euforiset elämykset voivat lähteä pienestä. Sitten alkoi tuulla niin perkeleesti, odotin Katlaa Hallgrímskirkjan luona ja meinasin jäätyä kuoliaaksi, minulla ei ole puhelinkaan toiminnassa kun lopetin liittymän.

Ajoimme takaisin rantareittiä koska Selfossin silta oli remontissa. Pilvet olivat todella mahtavan näköisiä ja auringonlaskua jatkui koko matkan ajan, puoli taivasta oli punaisena. Ajoimme parin pienen rannikkokylän läpi ja näin mm. islantilaisen vankilan. Juoksimme rannalla niin että kengät olivat hiekassa ja hiekkaa kengässä.

Olimme perillä vasta ennen yhtä, yleensä olen kiltisti nukkumassa siihen aikaan, olen todella huolestuttavan säännönmukainen täällä.

Tänään en jaksanut lähteä mihinkään vapaapäivästä huolimatta koska aion käyttää viimeiset rahani velkarahani maksamiseen. Menin siis sen sijaan vain vaeltamaan vesiputoukselle jonka piti olla noin tunnin matkan päässä mutta jota kukaan ei ollut onnistunut löytämään. Löysin sen kuitenkin tuskallisen heinikkovaelluksen jälkeen, ja epätoivoinen joutsen yritti uida kohti putousta mutta valui sen voimasta taaksepäin. Täällä linnut uivat melko usein taaksepäin tai joskus jopa lentävät, kuten eilen kovalla tuulella.